Lunta ja liikuntatunteja viikolla 3

Hämmentävää miten nopeasti viikot vierivät, tammikuu on aivan voiton puolella ja kohtahan tässä jo saa etsiä kukkasia polun varrelta (hiukan positiivisesti ajatellen). Tällä viikolla lunta on tullut paljon ja lumi on ollut raskasta nuoskalunta. Pakkaset eivät ole häirinneet ulkoilua, mutta paksu  ja raskas lumi on saanut jopa minut tekemään vetotreenin juoksumatolla. Ilma on ollut aivan loistava ulkoiluun ja auratuilla teillä mitä mahtavin juoksukeli.

Maanantaina viikko alkoi mukavasti peruskestävyyslenkillä, jossa loppuun oli ohjelmassa juostavana lyhyitä ylämäkivetoja (1:35:42, 13.7 km, avg 136 bpm). En muistanut ollenkaan, että näitä vetoja olin itselleni ohjelmoinut, joten osa vedoista oli sitten tasamaavetoja. Tiistai oli viikon lepopäivä liikunnasta, mutta laulutunti tuntuu useimmiten enemmänkin liikuntatunnilta kuin laulutunnilta, tai sanotaanko näin, että laulaminen ja varsinkin sen opettelu, on varsin fyysistä toimintaa. Laulutunnin jälkeen hyppäsin suoraan lasten harrastustoiminnan tukiyhdistyksen kokoukseen ja siinäpä se ilta sitten menikin.

Keskiviikkona ohjelmassa oli semmonen tavallinen peruslenkki (1:09:12, 9.2 km, avg 135 bpm), jonka jälkeen tein kotijumpassa kokovaratalotreeniä (35:06, avg 103 bpm). Torstaina ehdin tehdä kaikenmoista… Lähdin vähän suunnittelemaan illan treenejä, kun ensin kolasin raskasta lunta (35:16, avg 128 bpm). Siitäpä se ajatus sitten lähti – Ei ollut todellakaan  mitään jakoa  lähteä tekemään suunniteltuja vetoja tuonne valtaisaan lumimössöön, joten juoksin lämmittelynä salille (20:04, 2.82 km, avg 138 bpm) ja salilla tein  juoksumatolla neljä kymmenen minuutin vetoa kahden minuutin palatuksilla. Kellon minuutit ja keskisyke olivat toki todellisia (48:05, 7.84 km, avg 149 bpm) mutta kilometrit juoksumaton vauhdin mukaan olivat lähemmäs yhdeksän kilometriä tai ylikin. Salilta kävelin vielä kotiin loppuverkkana kovan vedon päälle (16:50, 1.5 km, avg 123 bpm).

Perjantaina vuorossa oli lyhyt ja hidas juoksulenkki (48:20, 6.45 km, avg 126 bpm), jonka jälkeen tein kotijumpan keskittyen keskivarataloon ja jalkoihin (30:29, avg 104 bpm). Lauantaina pääsin nautiskelemaan parin asteen pakkasesta todella tuulettomassa  ilmassa pitkiksen verran (2:31:11, 21.7 km, avg 133 bpm). Olen viime aikoina kuunnellut äänikirjoja ja nyt vuorossa on Laila Hirvisaaren Lehmusten kaupunki-sarja. Samalla kun luureista kuului jatkosodan tapahtumia, silmieni eteen ilmestyi tien varteen joukko varusmiehiä suksineen. Oli jotenkin epätodellinen olo, tuossako se jatkosodan rykmentti yhtäkkiä seisookin silmieni edessä kessutauolla… Nuoria poikiahan siinä oli varuskunnan hiihtovaelluksella/retkellä. Menneisyys ja nykyisyys löivät kättä, sodasta tai sen uhasta emme ole edelleenkään päässeet eroon, surullista ja todellista. Kirjan henkilöhahmojen ja tarinoiden kautta niin moni sodan suru, lohduttomuus ja julmuus avautuvat aivan toisella tavalla. Olen kuunnellut hurjan paljon monia erilaisia kirjoja ja podcasteja juostessa – koen, että olen sivistänyt itseäni aivan huomattavia määriä juoksemalla.

Sunnuntaina juoksin vielä kevyen hipsuttelun viikon päätteksi (2:00:38, 16.3 km). En ollut pitkään aikaan ladannut optista sykesenoria, joten siitä olikin yllättäen akku loppunut ja lenkin sykemittaus tuli rannesykemittauksen kautta. Todellakin nyt huomaan, että rannesykemittaus näyttää huomattavan epätasaista sykettä, pomppii tosi ylhäälle aivan yllättäen taas laskee jopa osin liian alhaalle. Kesäisin rannasykemittaus on toiminut juostessa hyvin, joten ihon kylmyys vaikuttaa tähän aivan todella. Iltasella tein lyhyen liikkuvuustreenin avaamaan kroppaa ja istahdin jatkamaan postauksen kirjoittelua.

Tämä viikko on siis ollut yllättävänkin liikuntapainotteinen aivan huomaamatta. Yli kymmenen tuntiakin liikuntaa uppoutuu nopeasti viikkoon ilman, että sille aivan erityisesti joutuu raivaamaan tilaa. Koko viikon liikuntatunnit olivat tällä viikolla siis reilut 11 ja puoli tuntia (11:36), siihen aikaan kertyi kilometrejä 82.4 kilometriä, joista juoksua oli ruhtinaalliset 78 kilometriä.

Ensi viikolla sitten hiukan kevyempää ehkä 🙂

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.


blogit-150x60.png

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Vähän vauhteja viikolla 2

Olen aloittanut tällä viikolla harjoitusohjelman mukaisen treenaamisen kohti kevättä ja ensimmäistä polkukisaa, NUTS Karhunkierroksen 34 kilometrin polkujuoksua. Vauhteja olen muka vähän testaillut, mutta kyllä tuo jäinen tai toistaalta lumipöpperöinen tie vie vauhteja huomattavasti. On sitten keväällä sulalla tiellä aika paljon helpompi nostella vauhteja.

Maanantaina ohjemassa oli pk1-lenkki, mutta olen asettanut omat sykerajani näille lenkeille haarukkaan pk1-pk2, koskapa sykkeen pitäminen tuolla matalalla tasolla vaatii lähinnä kävelyä taas tässä vaiheessa vuotta. Tiedän, että olisi syytä siis kävellä nämä lenkit, jos sykkeiden pitäminen alhaalla sitä vaatii, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että en millään malta… Siispä annan itselleni hieman löysää ja kuulostelen fiilistä, tämän päivän lenkin keskisyke meni siis aivan liian pk2-alueelle (48:04, 6.67 km, avg 136 bpm). Lenkin jälkeen tein lyhyen kotitreenin (16:42, avg 114 bpm) pääosin jaloille.

Tiistaina ohjelmassa oli pk2-juoksu lopun lyhyillä ylämäkivedoilla. Ennen lenkkiä piti kolailla parikymmentä minuuttia pihaa alkulämpäksi ja sen jälkeen juoksin suunnitellun lenkin (1:16:17, 10.85 km, avg 138 bpm) – hämmästyttävästi keskisyke ei ollut juurikaan edellisen päivän muka kevyttä lenkkiä korkeampi. Keskiviikko oli viikon lepopäivä, mutta parinkymmenen minuutin kolailu oli kuitenkin sinäkin päivänä tehtävä – nämä kolailut ovat minulle sellaista ”omaa aikaa”, mutta myös pk1-alueen harjoituksia, kun syke nousee näinkin kevyessä liikunnassa kuitenkin sinne pk1-alueelle.

Torstaina juoksin salille alkuverryttelynä (16:42, 2.43 km, avg 134 bpm), salilla tein keskivartalo- ja jalkatreenin (1:00:51, avg 111 bpm) ja kävelin kotiin loppuverkkana noin parikymmentä minuuttia.

Perjantaina huomasin, että edellisen päivän salitreeni, jossa olin tehnyt hieman uudenlaisia jalkasarjoja, oli saanut jalat jonkin verran tukkoon. Silti toki lähdin tekemään vatotreeniä, jossa alkuverkan jälkeen tehtiin 4 x 6 minuutin vauhtikestävyysvetoa kahden minuttin palautuksella ja 3 x 4 minuutin vetoa hieman vielä korkeammalla vauhtikestävyyssykkeellä minuutin palautuksilla. Viimeisissä vedoissa syke nousi kyllä jo helposti lähes maksimin puolelle. Kokoanaisuudessaan alku-ja jaloppuverkkojen kanssa juoksusta tuli reilun tunnin lenkki (1:17:39, 12.51 km, avg 147 bpm).

Lauantaina jalat olivat vetojuoksusta ja sitä edellisestä salitreenistä aivan totaalisen jumissa. Hämmästyttävän nopeasti jumi kuitenkin helpotti kevyellä lenkillä (44:13, 6.05 km, avg 133 bpm) ja lähes puolen tunnin kolailulla. Sunnuntaina ohjelmassa oli kahden ja puolen tunnin blokkipitkis, jossa kaksi ensimmäistä 45 minuttin blokkia oli peruskestävyysalueella ja kolmas 45 minuutin blokki vauhtikestävyysalueella (2:20:03, 21.34 km, avg 143 bpm). Lopetin juoksun hieman aikaisemmin ja tein päälle loppuverryttelyn kävellen (18:04, 1.64 km, avg 122 bpm). Juoksu tuntui toisinaan aika raskaalta, kun tie oli jäisen liukas ja hetkittäin taas aivan söhjoinen ja pöpperölumen pehmoinen.

Kun viikkoon tulee kaksi pitkää vauhtitreeniä, tuntuu viikko yllättävän rankalta.Takana on myös ensimmäinen työviikko loman jälkeen. Olen viikonloppuna ollut iltaisin todella väsynyt ja myös nukahtanut aivan tuosta noin vain. Väsymys tuntuu kuitenkin hyvältä, rasituksen tuomalta väsymykseltä. Viikkoon liikuntatunteja kertyi hieman reilu kymmenen ja matkaa tuohon aikaan 65.1 kilometriä, joista juoksua mukavat 59.9 kilometriä. Tämmönen viikko tällä kertaa, mites sulla?

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.


blogit-150x60.png

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys