Flunssan kaikuja ja itsenäisyyspäivä viikolla 49

Toipuminen flunssasta tuntuu hitaalta. Varsinaisesti tauti itsessään ei enää vaivaa, mutta nenä vaikuttaa menevän tukkoon vähän väliä ja alkaa vuotaa milloin tahansa, mutta erityisesti tietysti lenkillä. Olen ottanut tämänkin viikon mielestäni rauhallisemmin ja juoksun aikana olen kuulostellut oloa ja ottanut kävelyä väliin, jos on siltä tuntunut. Mitään suuria kertomuksia juoksusta ei tästä viikosta jäänyt jälkipolville, nyt viikon lopussa hämmästelen, että tulihan sitä jonkun verran liikuttua ja hyvä niin. Kuitenkin edelleen pitää ottaa vähän rennommin, enkä edes kuvittele vielä tekeväni rankkoja treenejä, tässä vaiheesa vuotta se nyt ei muutenkaan ole tarpeen. Omaa tuntemusta lenkillä pitää kyllä kuulostella kropasta, koskapa nyt hieman kovemmassa pakkasessa rannesykemittaus näyttää välillä tosiaan aivan mitä sattuu. Jostain syystä, kun kädet kylmenee, syke saattaa näyttää hurjan korkeita lukemia, vaikka tunne ei ole sama eikä syke kaulalta mitattuna ole lähelläkään kellon ilmoittamia lukemia. Taas palaan siihen, että uuden sykemittarin osto taitaa olla edessä.

Maanantaina kävin rauhallisella juoksukävelyllä tavallisella lenkkireitilläni (1:10:44, 9.22 km, avg 132 bpm) ja tiistaina, itsenäisyyspäivän lenkillä, juoksin lyhyemmän lenkin kierrellen muutamia paikallisia toisen maailmansodan aikaisia muistomerkkejä ja kävin myös sankarivainajien haudoilla (50:03, 7.06 km, avg 138 bpm). Olen tänä syksynä kuunnellut paljon podcasteja Suomen historiasta ja erityisesti sotahistoriasta. Suomen sotahistoria on monella tapaa ristiriitaista ja vaikeaa – useinkaan ei kuljettu voitosta voittoon, vaan ennemminkin tappiosta tappioon. Kaikesta huolimatta Suomi säilytti itsenäisyytensä ja siitä olen äärimmäisen  kiitollinen. Lenkillä silmät kostuivat kyynelistä, juuri itsenäisyyspäivänä kaipaan ylpeydellä, rakkaudella ja ikävöiden  omia vanhempiani, äitiäni pikkulottaa ja isääni sotilaspoikaa ❤️.

Keskiviikkona aikaa liikkumiseen ei jäänyt kovin paljon, kun osallistuin  tulevan päivän tanssin joulunäytöksen valmisteluihin, mutta hetkeksi ehdin kuitenkin kävelylle odotellessa lasta harjoituksista (32:21, 2.92 km, avg 118 bpm). Torstai menikin sitten ensin valmistutumisessa ja sitten nauttiessa baletin ja nykytanssin joulunäytöksestä. Aivan hämmästyttää, miten taitavaa ja koskettavaa tanssimista saamme ihailla.

Perjantaina kävelin salille (19:03, 1.68 km, avg 112 bpm) ja tein salilla yhdistelmätreenin (1:15:04, avg 106 bpm). Suunnitelmissa oli jalkapäivä, mutta jotenkin jalat olivat hämmästyttävän kipeät, erityisesti oikean jalan etureisi oli ihmeen kipeä ja jouduin muokkaamaan kyykkytreeniä ja tein hiukan enemmän koko kropan harjoituksia myös. Loppuverkaksi kävelin reilun vartin kotiin.

Lauantaina piha oli täynnä lunta, ei toki aivan niitä määriä mitä pääkaupunkiseudulle on tässä viime päivinä ilmaantunut, mutta kolailua riitti hyvinkin pariksikymmeneksi minuutiksi alkuverryttelynä ja sen jälkeen lähdin lenkille (1:09:12, 9.15 km, avg 137 bpm). Joko eilisestä salitreenistä tai alkuverryttelystä johtuen jalat tuntuivat todella raskailta ja tuntui ettei juoksu etene ollenkaan. Ajatus oli, että jalkoja liikuttelen juoksun tapaan, mutta vauhti on kävelyvauhtia – kuitenkin kotiin päästessä huomasin, että kyllä tuota vauhtia voin omaksi juoksukseni kutsua, erityisesti lumisella tiellä. Sunnuntaina -10 asteen pakkanen tuntui jo varsin kirpakalta, juoksin  ensin joulumarkkinoille (20:16, 3.10 km, avg 135 bpm) ja lämmittelyn ja joululahjaostosten jälkeen jatkoin matkaa jouksulenkille (1:06:43, 9.13 km, avg 142 bpm) – keskisyke ei tosin pidä paikkaansa, koska kylmempi ilma palellutti käsiä ja rannesykemittaus nousi paikoin aivan liian  korkeaksi.

Todella hämmästyttävästi tähän viikkoon on kuitenkin kertynyt jo kohtuullinen liikuntamäärä; 7 tuntia 17 minuuttiaja kokonaisuudessaan kilometrejä 44.2, joista juoksua tai juoksua muistuttavaa liikehdintää 37.7 kilometriä. Ensi viikolla pyrin suurin piirtein samaan liikuntamäärään, samoin varmaankin jouluviikolla, silloin tosin kaikenmoiset valmistelut vievät aikaa liikunnalta. Tässähän voisi jo alkaa miettiä tulevan vuoden suunnitelmia, joko sinulla on kisakalenteri ensi vuodelle valmiina?

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.


blogit-150x60.png

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Flunssailua ja hitaasti toipumista viikoilla 47 ja 48 ja marraskuun metrit

Kärsimättömyys on yksi suurimmista heikkouksistani. Haluaisin kaiken aina heti ja just nyt ja haluaisin myös saavuttaa kaiken saman tien. Juoksun harraastaminen on kehittänyt kärsivällisyyttä ja suunnitelmallisuutta, tavoitteiden asettaminen seuraavalle kesälle tai jopa seuraavalle vuodelle on kummasti kasvattanut kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä toimintaa. Silti istun tässä flunssatoipilaana hyvin tuskastuneena siitä, että en ole päässyt kunnon treenihin kiinni yli viikkoon. Siis yhteen vaivaiseen viikkoon… En kauheasti ole kasvattanut siis tätä hetken kärsivällisyyttä, vaikka pidempiaikaisia tavoitteita kykenen odattamaan ja tähtäämään harjoituksissa pitkäjänteisesti kohti tiettyä tavoitetta tai kisaa. Tuntuu, että liikkumaan on vain päästävä, muuten en voi oikein edes olla…

Viime viikolla sain kuitenkin treenata alkuviikosta aivan normaalisti, flunssa ehkä teki tuloaan, syke nousi nimittäin tavallista  korkeammalle treeneissä, mutta en muuten tuntenut vointiani flunssaiseksi. Maanantaina juoksin salille (23:04, 3.75 km, avg 136 bpm) ja salilla tein keskivartalotreenin (51:01, avg 107 bpm), jonka jälkeen kävelin kotiin jäähdyttelynä. Tiistaina en ehtinyt treenata, kun muu elämä vei aikaa, mutta keskiviikkona juoksin oikein mukavan ja hyvältä tuntuvan lenkin (1:10:05, 11.03 km, avg 138 bpm). Torstaina olo alkoi työpäivän aikana muuttua hiukan nuhaiseksi, mutta lähdin kuitenkin juosten salille (15:03, 2.42 km, avg 133 bpm) ja salilla juoksin myös juoksumatolla puolen tunnin kevyen juoksun (30:12, 4.47 km, avg 130 bpm), jonka lisäksi tein salilla ylävaratalotreenin (45:36, avg 101 bpm) ja kävelin kotiin. Perjantaina olo oli sitten jo todella flunssainen ja viikonloppuna lämpö nousi jopa 37.9 asteeseen, joka on minulle jo kuumetta, koska normilämpö on yleensä alle 36 astetta ja minulle nousee kuumetta aivan todella todella harvoin. Edellisen kerran olin kuumeessa 2020 helmikuussa.  Koronatesti ei antanut positiivista tulosta, joten kai tauti kuitenkin oli joku tavallinen flunssatauti.

Tämän viikon Maanantain ja tiistain tein vielä etätöitä kotoa ja vasta keskiviikkona palasin työpaikalle. Edelleen kuitenkin voimat ovat olleet vähissä ja pienikin rasitus, kuten kaupassakäynti saattaa viedä sohvalle toviksi huilaamaan. Perjantaina kävin hieman pidemmän kävelyn kaupungilla (1:31:10, 8.36km, avg 113 bpm), jossa pyöräteille satanut lumi hidasti vauhtia ja nosti sykettä ja rasituksesta johtuen seuraavan yön keskisykke nousi monta pykälää. Vahingosta en tokikaan viisastunut ja lauantaina kävin edelleen kävelyllä, mutta nyt selvästi lyhyemmällä lenkillä (35:22, 3.18 km, avg 106 bpm). Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli sykkeiltään normaali, joten sunnuntaina lähdin testaamaan kuntoa juoksukävelylenkille, vaikkakin juoksulenkkihän siitä tuli. Ensin kolailin hiukan pihaa ja totesin, että aivan hyvältä tuntuu ja lähdin  kokeilemaan miltä juoksu tuntuisi. Lenkille lähdin todella tunnustellen ja ajattelin, että jos yhtään alkaa tuntua tukalalta tai liian rankalta, jatkan kävellen. Juoksu tuntui hyvältä, vaikka syke kyllä vaikutti nousevan aika helposti, pari kertaa laitoin kävelyksi, kun syke oli liian korkea, mutta muuten juoksu tuntui oikein hyvältä näin lyhyellä lenkillä (40:03, 5.53 km, avg 136 bpm). Josko tämä tauti alkaisi jo hiukan talttua, vähällä kuitenkin pääsen, jos juoksu alkaa jo ensi viikolla sujua kohtuullisesti. Viikon aikana marraskuu vaihtui joulukuuksi – marraskuussa juoksua mittariin tuli oikein mukavat 230.9 kilometriä, vaikka viimeiset kuusi päivää kuukaudesta meni flunssan kourissa. Osin lyhyestä liikuntatauosta ja vähemmästä salitreenista johtuen liikuntatunteja kuukauteen tuli kilometreihin nähden vähänlaisesti; 30 tuntia 54 minuuttia.

Tässä flunssan aikana kädet ovat tehneet ”töitä”, olen tuossa sohvalla istuessani neulonut pipon ja useampia erilaisia pääpantoja kuunnellessani podcasteja ja katsoessani Yle Areenan sarjoja. Sen verran pää oli pehmeä viikonlopun aikana ettei pitsikuvioista huivia ollut mitenkään mahdollista tehdä, joten jätin sen suosiolla syrjään ja aloin tehdä helpompia pääpantoja oikein urakalla. Nyt tämän viikon lopussa myös pitsikuvioisen huivin neulominen on alkanut onnistua, joten pääkin on saatu mukaan toimintaan, joten ehkäpä jalatkin alkavat vähitellen toimia 😃.

Oikein liikunnallista adventinaikaa toivotellen Kajaanin Raatihuoneentorin kuusipukkien kera,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.


blogit-150x60.png

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys