Tammikuun tupsahtelut ja paluu harjoitusohjelmaan viikolla 5

Tammikuu vaihtui helmikuuksi alkuviikosta. Tammikuussa olen joutunut hieman himmailemaan liikunnasta, koska kehossa tuntui jonkin verran alipalautumisen oireita. Oireet kyllä helpottivat aika nopeasti, kun olen tehnyt matalatehoista treeniä ja paremmin kuunnellut kehon viestejä. Tästäkin huolimatta  tammikuuhun mahtui 35:27 tuntia liikuntaa, kokonaisuudessaan kilometrejä 221.4, joista juoksua  oli 169.4 kilometriä. Vähitellen muukin elämä; työt ja opiskelut, ovat alkaneet järjestyä kohdilleen ja erityisesti oma suhtautuminen kaikkeen stressiä aiheuttavaan on hivenen rentoutunut. Toisinaan elämä vain on hektisempää ja silloin pienikin ylimääräinen kuorma voi niin sanotusti katkaista kamelin selän. On tietysti myös hyvä miettiä sitä, kuinka äärirajoilla itseään pitää, jos kuppi menee nurin pienestäkin stressitason lisääntymisestä. Tämän asian pohdintaa ja analysiointia jatkan edelleen.

Viikon alusta olen palannut harjoitusohjelmani pariin, samalla olen kuitenkin koko ajan pyrkinyt kuuntelemaan kehoa ja miettimään, miten harjoitukset vaikuttavat yleiseen vointiin ja jaksamiseen. Koko viikon ajan on tuntunut siltä, että harjoittelu enemmänkin innostanut ja virkistänyt kuin vienyt voimia.

Maanantaina  kävin tuulettamassa päätä  kävelyllä (21:19, 1.97 km, avg 112 bpm) ja illemmalla tein liikkuvuustreenin  (15:11 avg 76 bpm). Tiistaina juoksin rauhallisen pk1-juoksulenkin (1:12:04, 9.01 km, avg 123 bpm) ja sen lisäksi harrastin ulkoliikuntaa kolan varressa puolisen tuntia. Keskiviikkona juokuslenkin pääharjoitus alkulämmittely jälkeen oli vetotreeni, jossa tein kahden minuutin vetoja; ensin kuusi vauhtikesätvyystasolla ja sen jälkeen suunnitelmissa oli kuusi  vetoa maksimitasolla (1:17:10, 12.22 km, avg 140 bpm). En oikein saanut nostettua sykettä tuonne maksimtasolle, ehkä vähän löysäilin, en oikien uskaltanut puskea juoksua aivan maksimaaliselle tasolle, toisaalta tuntui myös siltä, että juoksu rasittaa ja voimat loppuvat, mutta en saa sykettä nousemaan maksimitasolle. enemmänkin tuntui siltä, että loppuu voimat, mutta syke ei nouse. Ehkä oli parempikin jättää aivan pippuun vedetty suoritus tällä kertaa väliin.

Torstaina juoksin pk-lenkin (48:14, 7.08 km, avg 134 bpm) ja jatkoin vielä lankakaupan kautta kotiin juosten (10:22, 1.52 km, avg 141 bpm). Perjantaina suunnitelmissa oli viikon pitkis, mutta työ tahaittasi tällä viikolla harrastamista, joten siirsin perjantain pitkiksen lauantaille. Perjantaina Iltasella kävin lauantaille suunniteluun lyhemmän lenkin (1:02:02, 10.37 km, avg 141 bpm) ja illalla tein suunnitelmia lyhyemmän lihaskuntotreenin (30:08, avg 112 bpm).

Lauantaina juoksin viikon pitkiksen (3:12:34, 25.03 km, avg 132 bpm), joka suunnitelmissa oli nelituntinen. Päätin kuitenkin jo ennen lenkille lähtöä etten niin pitkää juoksua tee tälle viikolle. Lopulta lenkin aikana totesin, että tuollainen mukavan pyöreä matka riittää tällä kertaa ja olin sitten loppujen lopuksi aivan tyytyväinen lenkkiini. Sunnuntaina kävin kaiken muun touhuilun lomassa pk2-lenkillä (1:32:03, 14.03 km, avg 137 bpm).

Tällä viikolla liikuntaa on tullut kellotettua hieman reilu 11 tuntia ja kilometrejä kertyi yhteensä 83.1 kilometriä, joista juoksua oli 79.3 kilometriä. Varsin loistava liikuntaviikko siis takana. Oikeastaan suorastaan hämmästyttävää, että tällainen viikko onnistuu näinkin helposti muutaman rauhallisen viikon jälkeen. Silti on tärkeää kuunnella kehoa, eristyisesti nyt, kun treenitunteja on viikossa jo varsin kohtuullisia määriä. Kymmenen tunnin treeniviikot ovat sellaisia suurin piirtein tavallisia, siitä vähemmän ovat usein aika kevyitä viikkoja, jos treeneissä itsessään ei ole sitten enmmän rasitusta ja yli 12 tunnin treenisiikot ovat selkeästi rankkoja määrä viikkoja. Tässä vaiheessa vuotta on jo hyvä hieman suunnitella tulevaa ja lkaa suunnata harjoituksia kohti tulevan kauden kisoja. Tästä on hyvä jatkaa suunnittelua, huikeaa helmikuuta toivotellen,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Et ole täysin palautunut – viikolla 3 ja 4

Palautumisen seuranta Polarin ortostaattisen testin mukaan on nyt edelliset kaksi viikkoa kertonut pääsääntöisesti tarinaa, jossa ”en ole täysin palautunut, treenaa kevyesti tai lepää tämä päivä”. Tutkailin viime viikolla unenaikaisia sykkeitä ja huomasin, että unenaikainen syke on ollut hieman koholla jopa marraskuun alusta alkaen… Voisi siis sanoa, että palautuminen on ollut vajaata jopa sieltä marraskuun alusta alkean. Ajattelen, että pelkkä liikunnan rasitus ei ole minua tähän tilanteeseen saattanut, vaan erityisesti työssä tapahtuneet muutokset ja siitä auheutuva stressi sekä työn lisäksi aloittamani opinnut Jyväskylän avoimessa yliopistossa, ovat mielestäni jopa suuremmassa roolissa siihen, että palautuminen on jäänyt vajaaksi.

Viikolla kolme en käynyt jouskuslenkillä muuten kuin sunnuntaina 9 kilometria, kun sunnuntaina palautuminen oli muka jo kohdillaan. Viikolla kolme liikuin 8 tuntia ja kävelin 29.6 kilometirä. Tokikaan en ollenkaan sokeasti luota pelkkään ortostaattiseen testiin, vaan pitkälti kuuntelen omaa oloani ja tunnetta.

Tällä viikolla olen treenannut jonkin verran ohjelman mukaan, mutta samalla olen muokannut ohjelmaa niin, että olen tuntenut voivani tehdä harjoitukset kohtuullisen hyvin levänneenä. Toisaalta olen hiukan testaillut kroppaani ja sitä miltä treenaanminen tuntuu, vaikka palautuminen ei ole ollut aivan kohdillaan. Olen tämän viikon aikana huomannut, että vähitellen sykkeet alkavat pysyä taas omalla tasolla eikä syketaso lähde laukalle aivan saman tien, kun lähden juoksemaan. Lyhytkin tauko näyttää ainakin jonkin verran auttavan. Samalla olen tosin myös työstänyt työasioitani ja erityisesti niitä tuntemuksia, joita vähäinenkin työnkuvan muutos on aiheuttanut. Koen, että isosti stressiä on vähentänyt juuri se, että olen pystynyt käsitellä työasioita monipuolisesti ja oivaltanut, mistä johtuu voimakaskin stressantuminen näennäisesti pienistäkin muutoksista. Ihmismieli on varsin moninainen ja mutkikas koneista ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Maanantaina oli viikon lepopäivä edellisen päivän juoksulenkin jälkeen ja tein iltasella lyhyen kehonhuoltotreenin (25:11, avg 81 bpm) ja tiistaina tein ensin kotijumpan (40:39, avg 104 bpm) etäluentojen aikana ja luentojen jälkeen kävin vielä happihyppelyllä pk2-lenkillä (45:05, 7.48 km, avg  139 bpm). Keskiviikkona tein ohjelman mukaan vetotreenin, jossa oli alkuverkan kuusi kilometrin vetoa kahden minuutin kävelypalautuksilla (1:13.33, 11.67 km, avg 139 bpm). En ole pitkään aikaan tehnyt vetotreenajä ja nyt sitten päätin kokeilla… Vauhti ei vedoissa päätä huimannut, mutta pyrinkin juoksemaan sykeohjatusti niin, että syke pysyisi alle maksimitason vedoissa.

Torstaina juoksin  lyhyen pk2-lenkin (40:22, 6.72 km, avg 139 bpm) ja perjantaina juoksin viikon pitkiksen mukavasri pk1-sykkeillä (2:00:33, 17.02 km, avg 129 bpm). Hämmästyttävää oli, että syke pysyi noinkin matalalla pidemmällä juoksulenkillä, tuntuu siltä, että vaikka rasitankin kroppaa hiukan enemmän, ei palautuminen kovin vajaaksi tunnu onneksi kuitenkaan jäävän.

Lauantaina päivä meni pääosin siivoillessa (on tuo siivoaminen ollut vähän paitsiossa koko perheellä viime aikoina…) ja ehdin lenkille vasta illasta, kun lumisade oli jo ehtinyt näillekin leveysasteille  ja lumipöpperössä hölkkäily nostaa saman tien sykkeitä (1:02:26, 8.06 km, avg 133 bpm). Sunnuntaina työntelin pihalla kolaa nelisenkymmentä minuuttia lasten kanssa ja tämän varsin pitkän lämmittelyn jälkeen lähdin lenkille (1:22:06, 12.07 km, avg 128 bpm). Pienen hetken lenkistä juoskin yhtä matkaa miehen kanssa, joka juoksi kotirataultraa.

Viikko hujahti taas päätökseen, liikuntaa tähän viikkon tuli aika tavalliseen tapaan hiukan yli yhdeksän tuntia. Kokonaisuudessaan kilometrejä kertyi kolailuineen kaikkineen 64.6 kilometriä, joista juoksua oli lähes kaikki 63.1 kilometriä. Vaikka palautuminen ei aivan optimaalisella tasolla mittariston mukaan ehkä olekaan, keho tuntuu toimivan yllättävän hyvin ja treenaaminen maistuu, tästä on hyv jatkaa kuulostellen tuleviin treeneihin.

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys