Jee!!! Olipas muuten henkisesti rankkaa olla kaksi viikkoa juoksematta. Mutta nyt on juoksutauko takana ja intoa juoksuun on enemmän ko laki sallii 😬. Mietin, miten ihmeessä juoksusta on tullut minulle lähes välttämättömyys, niin ruumiille kuin mielellekin. Välillä tuntuu, että mieli tarvitsee jopa enemmän juoksua kuin keho. Kävely tai mikään muu liikunta ei voi korvata juoksua ja sen tuomaa riemua.

Maanantaina oli lepopäivä ja kidutin itseäni vielä yhdellä päivällä ilman juoksua. Sain kuitenkin hillittyä itseni ja otin illan rennosti neulomalla villapaitaa lapselleni. On muuten älyttömän hyvä, että on jotakin mielekästä ja kiinnostavaa tekemistä myös lepopäiville, on helpompi pitäää leopäivää, kun on mukavaa tekemistä.

Tiistaina pääsin sitten vihdoin juoksemaan! Voi miten nautinnollista oli lähteä juoksemaan, mutta sehän tietenkin tarkoitti sitä, etten oikein voinut hillitä itseäni ja syke nousi selvästi juostessa liian korkealle (1:06:50, 11.11 km, avg 136 bpm). Mutta en myöskään ehtinyt tutkailla sykettä, koska olin aivan juoksun huumassa :). Heijastinlangasta neulotut säärystimet ja pipo ovat muuten aivan välttämättömyys tässä pimeydessä.

Keskiviikkona mentiin taas (1:17:16, 11.5 km, avg 134 bpm). Juokseminen tuntuu hyvältä ja suorastaan riemulliselta. Nyt täytyy antaa vain juoksun viedä hetken ja alkaa hillitä itseäni hieman myöhemmin.

Torstaina pidin lepoa juoksusta ja päivän liikuntakiintiön täytti  salitreeni, jonka aikana tosin lämmittelin juoksumatolla….(1:21:12, avg 108 bpm) ja pihan kolailu (17:07, avg 105 bpm) – Tällä viikolla lunta on tullut oikein kunnolla ja nyt meillä täällä Kainuussa on todellakin ja vihdoin kunnon talvi. Salilla pyrin välttämään rankkoja jalkatreenejä, koska alkuviikon kaksi juoskua olivat saaneet jalkojen lihakset helliksi, erityisesti yhtäkkinen juoksu tuntui yllättäen sisäreisissä. Aika hämmästyttävää mielestäni on se, että vain kahden viikon tauko juoksusta aiheuttaa sen, että lihakset joutuvat uudelleen adaptoitumaan juoksun iskutukseen ja että se tuntuu näin selkeästi lihaksistossa.

Perjantaina olin poikkeuksellisesti töissä ja myös hyvin poikkeuksellisesti kävelin töistä kotiin (35:18, 3.23 km). Kävellessä minulla oli rannesykemittaus, joka näyttää minulla usein aivan huimasti korkeampaa sykettä kuin sykesensorilla mitattu syke, joten sen kertominen ei ole ollenkaan oleellista. Rauhallisessa liikunnassa ja levossa rannesykemittaus vaikuttaa kuitenkin toimivan pääosin moitteettomasti. Iltasella kävin vielä lyhyellä lenkillä ja kesken lenkin sain yllättäen mukavaa lenkkiseuraa. Tästä johtuen en juossut omaan tahtiini ja lenkin syke lähti aivan laukalle, kun jopa juttelin lenkkiseuran kanssa itselleni hieman liian kovassa vauhdissa (1:00:28, 9.46 km, avg 144 bpm). Mutta olipa kuitenkin aivan todella mukavaa saada näin pitkästä aikaa lenkkiseuraa.

Lauantaina kolaus jatkui, lunta oli tullut lisää (25:06, avg 102 bpm) ja kävin lenkillä nautiskelmassa upeasta marraskuisesta pakkasauringon loistosta (1:09:29, 10.31 km, avg 131 bpm) osin poluillakin.

Sunnuntaina hieman suunnittelin pidempää juoksua, mutta päivään tuli kaikkea muutakin touhua, joten olikin ehkä parempi, että tälle juoksuunpaluuvikkolle tuli lyhyempiä juoksutreenejä. Pakkanen oli jo kovinkin lähellä kahtakymmentä astetta, joten vaatetta sai laittaa päälle jo oikein kunnolla. Edelleen pakkasaurinko kultasi maisemaa ja aivan pakahdutti upealla loistollaan (1:13:52, 11.78 km, avg 134 bpm).

Aivan upea viikko siis takana juoksun osalta. Liikuntakilometrejä viikkoon kertyi kokonaisuudessaan 60.4, joista juoksua oli 54.2 kilometriä. Aikaa liikkumiseen käytin 8tuntia ja 38 minuuttia.

Ihanaa talvista viikkoa toivotellen,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.