Elämä on nyt viikolla 44

Jotenkin tuntuu aivan turhalta ja merkityksettömältä alkaa kirjoitella jostakin niinkin vähäpätöisestä, kuin juoksemisesta juuri tällä hetkellä. Sain nyt sunnuntaina juoksulenkin aikana tiedon, että rakas nuoruudenystäväni on kuollut pitkän sairauden jälkeen. Tätä viestiä en osannut odottaa. Osaksi siksi, ettemme ole olleet aktiivisesti viime vuosina yhteydessä, osaksi siksi, että viimeksi ollessamme yhteydessä, tiesin sairaudesta, mutta tilanne oli silloin aivan toinen. Aika menee niin nopeasti omassa elämässä, perheessä, treeneissä, työssä ja kaikessa. Usein olen häntä ajatellut, toisinaan harvemmin, mutta aina olen ajatellut, että pitääpä muistaa ottaa yhteyttä tai ehkäpä me sitten kesällä nähdään… Ei nähdä, ei enää tässä elämässä.

Elämä on nyt – tässä ja nyt – Tulevaisuutta emme voi tietää, mennyttä emme voi muuttaa  – Tunnen valtavan syvää kiitollisuutta siitä, mitä minulla on elämässäni, toisaalta myös hämmästelen ja suren valtavasti sitä, miten toisen ihmisen elämä päättyy aivan liian varhain. Päässä pyörii niin paljon ajatuksia etten saa niistä ollenkaan kiinni, eikä niitä ole tarpeenkaan tähän kirjoitella. Pitäkää huolta itsestänne ja toinen toisistanne, soittakaa  tai viestitelkää ystäville ❤️.

Maanantaina kävin hyvin rauhallisella kävelyllä pitkästä aikaa miesseurassa, mieheni seurassa (43:01, 3.64 km, avg 84 bpm) – voikohan tätä edes liikunnaksi kutsua… Jostakin kuopus on keksinyt, että meidän vanhempien pitäisi viettää enemmän aikaa kahdestaan, no me otimme vihjeestä vaarin ja lähdimme aivan kahdestaan kävellen kauppareissulle :).

Tiistaina juoksin  alkuverkkana salille (25:09, 4.05 km, avg 129 bpm), tein salitreenin (1:00:34, avg 93 bpm) ja kävelin loppuverkkana kotiin (26:18, 1.82 km, avg 94 bpm). Salilla iskin kyykyssä sen verran painoja tankoon, että olen sitten lähes koko loppuviikon saanut aristella jalkoja juoksulenkeillä…

Keskiviikkona kävin kympin peruslenkillä (1:06:16, 10.21 km, avg 122 bpm), vielä tällöin jaloissa ei tuntunut mitään ja juoksu kulki oikein mukavasti. Torstain lenkillä reidet olivat jo jokseenkin tukkoiset ja jätin suosiolla lenkin hieman lyhyemmäksi (47:30, 7.5 km, avg 122 bpm) ajatellen seuraavan päivän mahdollista pitkistäkin. Perjantaina reisissä edelleen tuntui salitreeni, mutta lenkille oli päästävä – Juoksusta ei tullut aivan niin pitkää kuin olin suunnitellut ajanpuutteen vuoksi, mutta myös siksi, että tuntemukset jaloissa saivat järjen käteen (1:46:53, 16 km, avg 122 bpm).

Lauantaina vietimme nuorimmaisen kanssa yhteisen päivän pyöräillen, kävellen, shoppaillen ja syöden. Kotiin palasimme vielä viettämään yhteistä aikaa leipoen. Päivään mahtui paljon kaikkea kivaa touhuilua mutta myös upeita ja syvällisiä keskusteluja rakkaan yhdeksänvuotiaan kanssa. Välillä on todella tarpeen antaa aikaa yhdelle lapselle ja nauttia hänen ainutlaatuisuudestaan. Kävimme kahdestaan viemässä haudalle kynttilät pyhäinpäivänä ja kävellen tutkailemassa Kajaanin kekrijuhlintaa. Illan päätteksi kävin itsekseni vielä happihyppelykävelyllä (1:07:24, 7.15 km, avg 97 bpm).

Sunnuntaina kävin pitkällä polkulenkillä (2:05:03, 20.31 km, avg 133 bpm), jonka aikana kävin läpi varsinaisen muistojen kavalkaadin ja  tunneskaalan saatuani tiedon ystävän kuolemasta.  Elämä on niin haurasta ja ainutkertaista.

Viikon liikuntasaldo oli 9 tuntia 40 minuuttia, 72.7 kilometriä, joista juoksua 58.1 kilometriä. Marraskuulle olen suunnitellut ylimenokauden pitämistä, olisikohan sen aika nyt?  Jos pystyn hillitä itseäni, seuraavat pari viikkoa voisin kävellä ja käydä salilla. Jättäisin juoksun hetkeksi kokonaan ohjelmasta pois… Tämä on taas näitä asioita, joista tiedän, että ne ovat kehityksen kannalta tarpeen, mutta kun haluan juosta, niin onko pakko olla juoksematta… Tämänkin pohtiminen tuntuu täysin yhdentekevältä tämän päivän uutisen valossa. Eihän sillä todella ole mitään merkitystä isossa kuvassa.

Pitäkää läheiset lähellänne ja rakastakaa toisianne,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Peruskuntoa paljosti viikolla 43 ja lokakuun liikunnat

Lokakuu oli ja meni. Lokakuussa ehdin jo iloita talven tulosta, toisaalta ei haittaa yhtään, että nyt lokakuun viimeisinä päivinä mittarin lämpötila näytää täällä Kainuussakin jopa plus kymmentä astetta. On ollut lunta, loskaa, lämpöä ja vettä oikein lokauisen sopivassa suhteessa. Vaihtelevat säät eivät minua haittaa, on oikeastaan aika mielenkiintoista herätä aamulla ja hämmästellä uuden aamun säätä, oli se sitten mitä tahansa. Olen jo useaan otteeseen todennut, että jouksuharrastus on saanut minut nauttimaan aivan kaikenlaisista säistä ja ulkoilen lähes päivittäin säällä kuin säällä. Oikein mietin, mikä sää saisi minut pysymään nykyisin koko päivän sisällä ja en sellaista ilmaa heti keksi… Ehkä jäinen kova viima voisi saada minut jäämään sisälle tai sitten kuitenkin lähtisin aivan siitä ilosta, että saisin nauttia extremekelistä. Lokakuu onkin aivan loistava kuukausi siinä suhteessa, että sää vaihtelee enemmän kuin uskaltaa uneksiakaan… 🙂

Lokakuun viimeistä viikkoa olen viettänyt peruskestävyysharjoittelun lumoissa, niinkuin monta edellistäkin viikkoa. Maanantai oli tämän viikon salipäivä. Mutta pitihän minu toki myös päästä nauttimaan ulkoilusta, joten  juoksin alkuverkkana loskassa salille (24:03, 3.68 km, avg 122 bpm), jossa tein voima- ja coretreenin (1:00:31, avg 96 bpm). Salitreenin jälkeen kävelin kotiin loppuverkkana (15:08, 1.36 km, avg 102 bpm). Vitsailinkin, että sisäliikunnan salillakin kestää, kun sen tekee ulkoilun lomassa.

Tiistai oli varsinaisista treenistä lepopäivä, tosin kävelin reilu viitisen kilometriä, kun kävin kävellen kokouksessa, joka vie koko illan. Onneksi olen lämmitänyt neulontaharrastuksen, joten kokouksessakin oli jotakin tekemistä. Keskiviikkona juoksin tavallisen kympin juoksulenkin (1:03:57, 10.11 km, avg 126 bpm) ja torstaina tein hieman lyhyemmän  juoksun iltasella (42:02, 6.38 km, avg 126 bpm), koska säästelin energiaa perjantain lenkille.

Perjantaina oli taas vuorossa viikon pitkis (2:30:53, 22.51 km, avg 126 bpm). Odotan aina innolla näitä kevyitä ja rentoja viikon pitkiksiä innolla. Perjantai on vapaapäivä töistä, mutta nyt kun olen aloittanut vähän opiskelua, perjantaille tulee muutakin touhua kuin vain pitkiksen juokseminen. Juoksun päälle tuli tällä viikolla kauppakassikävely, kun menin suoraan lenkiltä kauppaan (30:18, 2.24 km, avg 105 bpm). Ostin hieman oletettua enemmän ostoksia, joten ostosten kantaminen kotiin oli samalla lihaskuntotreeni.

Lauantaina aamupäivällä pääsin mukaan kuuntelemaan Urheilu Mehiläisen asiantuntijakongressia, jossa käsiteltiin urheilevan naisen terveyteen ja liikkuntaan liittyä asiaoita. Asiantuntijaluennot ja paneelikeskustelu käytiin pääosin huippu-urheilun näkökulmasta, mutta esiin tuotiin myös, että samat haasteet ja lainalaisuudet pätevät myös tavoitteellisesti liikkuvan naisen urheilussa. Käyty keskustelu oli varsin antoisaa ja sai ajattelemaan omaakin suhtautumista omaan kehoon, sen toimintoihin ja tavoitteelisen liikunnan vaikutuksia hormonitoimintaan, ravisemukseen ja energian tarpeeseen. Huomaan, että tarvitsisin selvästi enemmän perehtymistä ravitsemuksen suunnitteluun ja tietoa suhteellisesta energiavajeesta tällaisena aivan tavallisena tavoitteellisena naisliikkujanakin. Luentosession jälkeen lähdin kavellen kaupungille ostoksille juoksutamineissa ja juoksurepun kanssa (29:20, 3 km, avg 94 bpm). Shoppailun jälkeen palkitsin itseni juoksulenkillä (1:08:03, 10.34 km, avg 125 bpm). Eipä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että shoppailun jälkeen palkinto on juoksulenkki, aikaisemmin se taisi mennä toisin päin, kävin lenkillä ja palkinnoksi pääsin shoppailemaan… 😉

Sunnuntaina jatkoin omaa opiskeluani ja neulomista bloginkirjoittamisen ja ulkoilun ohessa. Olin jo päättänyt, että käyn päivällä valoisaan aikaan lenkillä ja siitä lenkistä tulikin pikkusen tiukempi vauhtiveto, jossa tein kuusi kahden minuutin intervallivetoa kahden minuutin palatuksilla (41:01, 7.5 km, avg 141 bpm). Illalla oli kuitenkin tiedossa myös lasten uintitreenit, joiden aikana käyn yleensä aina lenkillä. Niinpä lähdin vielä sunnuntain toiselle rauhalliselle lenkille pimeään kaupungin rauhaan (1:00:53, 9.5 km, avg 128 bpm). Tämän viikon treenitunneiksi kertyi 10 tuntia 44 minuuttia, kilometrejä kokonaisuudessaan 82.2, joista juoksua 70 kilometriä.

Lokakuu on ollut ehjä kuukausi peruskunnon kasvattamisen osalta. En ole tehnyt juurikaan vauhtitreeniä, olen vain nautiskellut helposta ja rennosta peruskuntoharjoittelusta. Olen saanut vihdoin aikaiseksi salikortin hankkimisen ja nyt viikkotreeneihin kuuluu myös saliharjoittelu. Lokakuun treenenjä ovat olleet pääasiassa juoksu, käveleminen ja muu ulkoilutouhuilu, lihaskuntoharjoittelu, salitreeni ja kehonhuolto. Aikaa liikkumiseen olen saanut menemään hyvät 49 tuntia ja kilometrejä kuukauteen on kokonaisuudessaan kertynyt 343.3 , joista juoksukilometrejä toiseksi eniten kuukaudessa koko vuonna; 283.1 kilometriä. Ei voi todellakaan olla muuta kuin tyytyväinen.

Marraskuuta ja lunta odotellessa,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys