Sano nämä asiat mielenterveysongelmaiselle

Moni hämmentyy tai ei osaa suhtautua, kun tulee ilmi, että toisella ihmisellä on mielenterveysongelma. Kyseessä voi olla tutun kanssa käyty keskustelu tai läheisimmän ihmisen tilanne. On ymmärrettävää, että näissä tilanteissa ei aina tiedä, mitä sanoa ja kuinka suhtautua. Siksi olen listannut asioita, joita ei kannata sanoa ja asioita, joilla voit osoittaa tukesi. On myös tilanteita, joissa ei itse pysty tukemaan toista. Silloin sekin kannattaa ilmaista myötätuntoisesti, mutta rehellisesti.

1. Ole rehellinen omista voimavaroistasi. Älä anna vääriä lupauksia, jos et sillä hetkellä pysty tukea tarjoamaan.

Vältä sanomasta: ”Voit tukeutua minuun.”

Älä anna turhia lupauksia, jos sinulla itselläsi ei ole voimavaroja. Jokaisella on oikeus suojella itseään.

Sano mieluummin: ”Olen pahoillani, että voit huonosti. Tällä hetkellä minulla ei ole voimavaroja auttaa sinua.”

2. Älä mitätöi vaan näe ja kuule.

Vältä sanomasta: ”Mutta eihän sinulla voi olla tällaista ongelmaa?”

Olen itse ollut tilanteessa, jossa minulle sanottiin näin. Tätä ei varmasti oltu tarkoitettu loukkaavaksi, mutta kommenttina se on mitätöivä. Mielenterveysongelmat eivät aina näy päällepäin. Myös pärjäävä ja hymyilevä ihminen voi kärsiä salaa.

Sano mieluummin: ”En tiennyt tätä sinusta. Kuulostaa rankalta.”

3. Tarjoa tukesi, älä neuvojasi.

Vältä sanomasta: ”Sinun kannattaisi ulkoilla enemmän.”

Tämä on varmaan jo klisee, mitä ihmiset tarjoavat masentuneen ongelmien ratkaisuksi. Minulle on myös tarjottu ”Lopeta huolehtimasta!”, joka menee samaan kategoriaan. Jos ihminen pystyisi, hän toimisi juuri tällä tavalla. Menisi lenkille, eikä huolehtisi liikoja. Neuvominen ei muuta ongelmaa.

Sano mieluummin: ”Lähdetäänkö yhdessä lenkille?” tai ”Miten voisin tukea sinua tässä tilanteessa parhaiten?

4. Älä kerro omia totuuksiasi toisen tilanteesta vaan kuuntele, miltä hänestä tuntuu.

Vältä sanomasta: ”Sinullahan on kaikki hyvin.”

Mielenterveysongelmaisella ei ole kaikki hyvin. Voi olla, että elämän puitteet ovat kunnossa. Mieli ei kuitenkaan ole.

Sano mieluummin: ”Huomaan, että sinä et ole nyt kunnossa. Olen tukenasi. Miten voin auttaa?”

5. Älä vaadi mahdottomia, vaan kannusta.

Vältä sanomasta: ”Ajattele positiivisesti!”

Mielenterveysongelmainen ei välttämättä huomaa itse omaa edistymistään. Kannusta pieniltäkin tuntuvissa asioissa. Käskemällä mieli ei muutu positiiviseksi.

Sano mieluummin: ”Mahtavaa, että olet jaksanut syödä tänään.”

6. Älä pakota, mutta kannusta avun piiriin.

Vältä sanomasta: ”Etkö taaskaan soittanut ja varannut aikaa terapiaan?”

Mielenterveysongelmaisen voimavarat eivät välttämättä riitä avun hakemiseen. On kuitenkin oikein kannustaa avun hakemiseen.

Sano mieluummin: ”Soitetaanko yhdessä sinulle aika terapiaan?”

7. Älä vie huomiota itseesi vaan pidä huomiosi toisessa.

Vältä sanomasta: ”Tiedän, miltä sinusta tuntuu.”

Vertaistuki on hyvä asia, ja joskus voi tuoda esiin omia kokemuksiaan. Älä kuitenkaan mitätöi toisen tuntemuksia tai vie häneltä tilaa tuoda omia tuntemuksiaan keskusteluun puhumalla itsestäsi.

Sano mieluummin: ”Kuulostaa, että käyt läpi rankkoja asioita.”

8. Älä kauhistele vaan luo tila vaikeillekin asioille.

Vältä sanomasta: ”Tuohan on aivan kamalaa!! Miten pystyt elämään noin?”

On hyvä tuoda empatiansa esiin, mutta joskus liika kauhistelu saa mielenterveysongelmaisen pakenemaan. Kauhistelu luo tunteen, että itsessä on jotakin vikaa. Luo turvallinen tila hyväksymällä myös vaikeat asiat.

Sano mieluummin: ”Kuulostaa vaikealta. Olet todella vahva ihminen. Voit soittaa minulle, jos sinulla on avuntarve.

9. Älä vaadi mahdottomia vaan hyväksy tilanne.

Vältä sanomasta: ”Ryhdistäytyisit!”

Ihminen ei pysty sammuttamaan mieltään. Mieli luo pohjan kaikelle olemiselle.

Sano mieluummin: ”Tilanne on tämä. Selviämme yhdessä.”

10. Älä syyttele, vaan anna tilaa toipumiselle.

Vältä sanomasta: ”Kauanko aiot vielä käyttäytyä näin?”

Syyttely ei auta ketään. Sen sijaan voit luoda positiivisen ympäristön paranemiselle antamalla aikaa.

Sano mieluummin: ”Huomaan, että sinä taistelet. Paraneminen vie aikaa. Ota aika, minkä tarvitset.”

11. Kannusta toista kuuntelemaan omaa jaksamistaan ja tunnistamaan omat rajat.

Vältä sanomasta: ”Parempi mennä töihin kuin voivotella kotona!”

Kannusta toista tunnistamaan omat rajansa, ja lepäämään tarvittaessa.

Sano mieluummin: ”Oletko varma, että jaksat jo mennä töihin? Toipumisesi on tärkeintä.”

 

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Terveys

Kun läheinen sairastuu syöpään, minä ostan tupakkaa.. ja muut irvokkaat elämänvalinnat

Samana päivänä kuin sain tietää läheiseni sairastuneen syöpään, kävin ostamassa tupakkaa. Se oli ensimmäinen asia, jonka tein järkytykseeni.

Olen polttanut nuorempana tupakkaa päivittäin, mutta viimeisten 10 vuoden aikana on ollut pitkiä jaksoja, jolloin en ole polttanut ollenkaan, mutta myös jaksoja, jolloin olen ollut satunnaistupakoitsija. Satunnaistupakointikin on ollut melko vähäistä, muutama tupakka juhlissa tai yksi illalla silloin tällöin. Olen kuitenkin ilmeisen hyvin iskostanut itseeni, että tupakka on pelastukseni kriiseissä ja rauhoittajani stressitilanteissa.

Vaikka tupakointi saattaa hetkellisesti antaa mielihyväntunteen nikotiinin mennessä vauhdilla verenkiertoon, todellisuudessahan tupakka ei tutkitusti vähennä stressiä. Se nostaa verenpainetta ja saa ihmisen entistä hermostuneemmaksi. Pahinta kaikessa on kuitenkin se, että se nostaa monien sairauksien riskiä. Se nostaa erityisesti verenkiertoelimistön sairauksien ja syöpien riskiä.

Jos minun arvoni on terveys, miksi tuhoan terveyttäni? Varsinkin kun mahdollisuus terveyden menettämisestä on tuotu suoraan eteeni.

Tupakka on ovela. Se pitää ihmistä helposti koukussa, vaikka olisikin lopettanut tupakoinnin. Haluan kuitenkin elää terveenä enkä halua tuhota elimistöani tupakalla tai muilla keinoilla. Terveys tuntuu jäävän tupakalle kakkoseksi. ”Eihän se haittaa, jos joskus polttaa”. Mutta kyllä satunnainenkin tupakointi tuhojaan tekee, ja määrät nousevat helposti.

Koin eilen yhden toisen havahduttavan kokemuksen omien arvojen mukaisesta elämisestä. Kävin hivenaine- ja vitamiinimittauksessa. Kokemus oli hyvä. Sain tiedokseni, että alhaisella tasolla ovat b-vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet (erityisesti kalsium, magnesium, kalium, mangaani ja kromi), omega-3-rasvahapot sekä ruoansulatusentsyymit. Yllätys? Ei.

Minulla on ongelmia hermoston, mielialan ja nivelien sekä ruoansulatukseni kanssa. Puutokset ovat täysin linjassa oman hyvinvointikokemukseni kanssa. Kivennäis- ja hivenaineet huolehtivat hermostosta, B-vitamiini vaikuttaa stressin sietoon ja aivojen toimintaan ja omega-3 on aivojen tärkeä rasva, joka vaikuttaa myös hermostoon ja niveliin. Ruoansulatusentsyymit pilkkovat ruoan.

Päätin siis tehdä jotakin tälle asialle ja ostin noin 100 eurolla kivennäis- ja hivenaineita, omega-3sta, ruoansulatusentsyymejä sekä vitamiineja. Ja sehän kirpaisi!

Miksi tuntuu pahalta laittaa 100 euroa useita kuukausia kestäviin tuotteisiin oman terveyden parantamiseksi, mutta tupakkaa ostaa 7,90 euron hintaan kriisitilanteessa? Tai istuu terassilla juoden iloisesti kahdeksan euron tuoppeja? Siinähän ei ole mitään järkeä, jos arvona on terveys.

Pidän itseäni kuitenkin melko terveellisenä. Syön terveellisesti ja urheilen säännöllisesti. Toisinaan kuitenkin poltan ja juon alkoholia. Syön myös välillä sokeria. Läheisen sairastuminen on kuitenkin nostattanut mieleen se ristiriidan, joka koen tällä hetkellä halutun arvon ja todellisen tekemisen välillä. Haluaisin poistaa yhtälöstä tupakan ja turhan sokerin sekä vähentää alkoholinkäyttöä. En kuitenkaan halua tai aio ryhtyä totaalikieltäytyjäksi, koska en halua olla liian tiukka. Tupakan suhteen on vaan helpompi olla kokonaan ilman.

Todellisuudessa arvoni ovat olleet jossakin määrin muualla kuin terveydessä sen suhteen, mihin rahani laitan. Olen toki ostanut kuntosalikortin ja terveellistä ruokaa, mutta olen laittanut rahani mieluummin paheisiin kuin lisäravinteisiin. Miksi? Ehkä lisäravinteet  ovat tuntuneet hifistelyltä?Mutta rahojen laittaminen terveyteen ei saisi tuntua pahalta ja väärältä koskaan.

Arvoni eivät enää täysin täsmää käytökseni kanssa, joten on tehtävä muutos.

Aion priorisoida jatkossa rahani paremmin. Toivon, että hiven- ja kivennäisaine- sekä vitamiinien lisääminen tuo minulle lisää terveyttä ja hyvinvointia. Aion jatkossa myös tutkailla suhdettani arvoon terveys. Yritän saavuttaa tilan, jossa arvoni terveyden suhteen kohtaa käytökseni.

Onko teillä samanlaisia kokemuksia?

Kuvat: @laura_ilojaolo

 

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).

Hyvinvointi Hyvä olo Terveys Vastuullisuus