Miten vaatteiden ostolakko pysyi?

Olemme muuttamassa vielä nyt loppuvuodesta Iso-Britanniaan. Asunnon etsiminen etänä on ollut TYÖLÄSTÄ, mutta ainakin löysimme vuokralaisen minun kaksiooni (meidän kotiimme) helpolla. Vuokralainen saapuu ensi viikolla, ja niinpä tänä viikonloppuna me tyhjennämme asunnon ja muutamme väliaikaiskämppään, jossa pakoilimme pari vuotta sitten putkiremonttiakin. Muuton takia joudumme karsimaan ylimääräistä omaisuuttamme rankalla kädellä, ja myös vaatevarasto on saanut käydä läpi kriittisen tarkastelun. Kyselinkin täällä blogissa kesällä mikä on paras tapa kierrättää vaatteita, ja tein sen perusteella suunnitelman miten hankkiudun ylimääräisestä eroon. Tohtorinväitöksen takia en kuitenkaan ehtinyt tekemään vaatteiden karsimista vielä syyskuussa, joten kierrätysstrategioista kertovaa postausta joudutte odottamaan lokakuun loppuun, jolloin olen oikeasti päässyt toteuttamaan suunnitelmaa kunnolla. 😉 Tähän hätään raportoin kuitenkin miten keväällä ja kesällä kohkaamani ostolakko sitten lopulta pysyi. Himoitsemani kevyet kesähousut ja pellavamekko jäivät ostamatta, mutta muutaman ostoksen olen nyt kuitenkin joutunut tekemään.

Birkenstock Kumba-sandaalit ulkokäyttöön

Ostin alkuvuodesta Birkenstock Arizona-sandaalit työkäyttöön, mutta sitten tuli korona. Rupesin kuitenkin käyttämään niitä välillä kotonakin ja rakastuin täysin. Pitkät etätyöpäivät vähän vääränkorkuisella pöydällä ja tuolilla saivat alaselkäni ja lonkkani kipuilemaan, mutta ihan kuin Birkenstockeilla käppäily siinä välissä olisi auttanut lonkkaani (mummo täällä hei) jaksamaan pitkän istumisen! Tuntui että kipuilu väheni. Niinpä kesän tullen halusin ostaa Birkenstockin myös ulkokäyttöön, ja sitä varten halusin mallin, jossa olisi myös nilkkaremmi – ei sitten ainakaan tulisi jännitettyä jalkoja turhaan että kengät pysyisivät jalassa. Asian ratkaisivat ihan täyteen hintaan ostetut Birkenstock Kumba-sandaalit, ja olen niin tyytyväinen. Mieleisiä värivaihtoehtoja ei valitettasti löytynyt, mutta jalat kiittävät.

Pikaiset asumallailut parvekkeella – paitakin on vielä rypyssä ja mukana kuvausalustaksi hankitty vanerilevy. 😀 Miten parvekkeesta tulee aina varasto?

Balmuir Maya-silkkitoppi

Silkkitoppi oli himovaatteideni listalla alkukesästä, ja kaverini karonkan kanssa samaan aikaan osuneet helteet saivat minut lopulta tekemään ostopäätöksen. 28 C helteessä ei tee mieli pistää päälle paksua polyesteri-iltapukua, mutta silkkitoppi ja harsomaisen ohut vekkihame olivat erinomainen ratkaisu tuohon tilanteeseen. Kaveri lainasi minulle vyön, jolla sovitin ylä- ja alaosan yhteen. Ensi keväänä pitänee ehkä hankkia samantapainen vyö itsellekin – ihastuin kovasti tähän yhdistelmään ja sen mukavuuteen.Tätä silkkitoppia tuli myös käytettyä kesällä useamman kerran, ja uskon että sitä tulee oikeasti käytettyä tulevaisuudessakin.

InWear Zella-pikkumusta

Akateemisen väitöksen pukukoodi edellyttää väittelijältä (naiselta) pitkähihaista, mustaa mekkoa tai housupukua, eikä minulla ollut oikein mitään sopivaa. Ainoat mustat housuni ovat farkut, eikä minulla oikeastaan ollut mitään muuta mustaa mekkoakaan kuin kesäinen pellavamekko, joka ei nyt ihan yltänyt tilanteen juhlavuuden tasolle. Meinasin ensiksi lainata äidiltäni yhtä hänen mekkoaan, mutta lopulta se tuntui vähän liian lyhyeltä (ei yltänyt polviin). Perustelin lopulta itselleni että kyllähän jokaisella nyt yksi ”jokapaikan” pikkumusta kuuluu olla, ja niinpä ostin InWearin Zella-pikkumustan, jota olin katsellut Zalandosta jo pitkään.

Muuten kierrätin omasta mielestäni aika hyvin nykyistä vaatevarastoa ja lainailin pariin otteeseen vaatteita kavereilta ja äidiltä. Kaverin karonkassa minulla oli tosiaan kaverilta lainattu musta silkkivyö, häissä käytin toiselta kaverilta lainattua pitkää mekkoa (syyshäissä pitkä mekko olikin ihana!), ja äidin kaapista löytyi sopivat ulkoiluhousut retkipäivää varten. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse, mutta saattaapi olla että sitten kun pääsemme Britteihin asti niin saatan sijoittaa OIKEASTI vettä pitäviin ulkoiluvaatteisiin (meinaan pyöräillä töihin) ja luulen että minun on pakko hankkia tuollainen samanhenkinen musta vyö itsellenikin, jota lainasin kesällä kaverilta. Muuten yritän kyllä pitää jatkossakin jäitä hatussa uusien ostosten suhteen. Nyt muuttopakkailua tehdessä on tullut kyllä selväksi että minullakin on vaatteita enemmän kuin yksi ihminen tarvitsee… 

Ensi viikolla saatte sitten lopulta kuulla miten se tohtorinväitös lopulta meni. 😉

Lisää samankaltaisia kirjoituksia:

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram Bloglovin

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *