Väitöskirja tuli painosta ja hankin lopultakin silmälasit

Rattoisan kesän (ks. Helsinki-, mökki– ja Naantali-postaukset) jälkeen syksyn saapuminen on jälleen näkynyt blogin postaustahdissa. Suurin syy tähän on tohtorinväitökseni, joka on jo aivan ovella (alle kaksi viikkoa väitökseen). Keväällä väitöskirjan kirjoitusprosessi sai minut eristäytymään muusta maailmasta pariksi kuukaudeksi ja työskentelemään seitsemänpäiväisiä työviikkoja. Kesällä sain vähän palautua ja lomailla kun väitöskirjani oli esitarkastajilla  ja lopulta elokuussa se tapahtui: sain tiedekunnalta väittelyluvan.

Viimeisen kuukauden aikana olenkin keskittynyt väitökseen valmistautumiseen ja siinä sivussa olen tehnyt muutama kokeita tutkimusprojektini viimeistelyä varten. Väitöksen jälkeen olen töissä vain pari viikkoa ennen kuin työsopimukseni päättyy. Minun on määrä aloittaa tutkijan hommani Iso-Britanniassa marraskuun alussa, ja halusin työsopimusten väliin useamman viikon käytännön asioiden järjestelyyn. Haluaisin tietysti nähdä vielä sukulaisia ja kavereitakin, sillä tässä maailmantilanteessa ei tiedä koska sitä seuraavan kerran pääsee taas Suomeen! Omaan asuntooni löysin onneksi vuokralaisen aika helposti, mutta asunnon etsiminen Cambridgestä on suoraan sanottuna aivan p*rseestä. Tulen varmaan jakamaan näitä kauhutarinoita jossain vaiheessa täällä blogissakin.Tämä kaikki väitös-tutkimus-asunnonetsimis-säätöni keskellä päädyin myös vahvistamaan havaintoni, jota olen epäillyt jo jonkin aikaa: tarvitsen silmälasit. Väitöskirja tuli ja näkö meni, mutta ainakin kaverieni mukaan ne saavat minut heti näyttämään siltä että olisin jo tohtori. 😀 Otan siis lasien tuoman akateemisen auktoriteetin kunnialla vastaan. Sellaiset pikaiset kuulumiset tähän väliin – väitöksen jälkeen ehtii taas kirjoittelemaan enemmän. 😉

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram Bloglovin

Kommentit (4)
  1. Ajauduin jokin aika sitten jonkin reseptiohjeen kautta blogiisi ja kiinnostuin mielenkiintoisesta blogistasi. 🙂 Ainakin näin tuoreena seuraajana koen hyvänä asiana nuo aiempiin postauksiin johtavat linkit. Muutenkin tykkään, että jos tekstissä viitataan johonkin aiempaan juttuun, niin linkki siihen olisi postauksesta löydettävissä helposti jollain tavalla ilman suurempia etsintöjä. Mutta tosiaan makuja on monia ja kirjoittaja itse saa aina tehdä itselleen luontevimman valinnan toteuttaa itseään. 😄 Tsemppiä väitöskirjaprosessin loppusuoralle ja uusiin työkuvioihin!

    1. Kiva kuulla että päädyit reseptien kautta lukemaan muitakin juttuja ja kiitos paljon palautteestasi! 🙂 On totta että suoralla linkillä vanhat jutut löytyvät helpommin – jos haluaa tarkistaa postauksen toukokuulta niin pitää selata blogia aika pitkään taakse päin, ja itseäni ainakin häiritsee että sillä tavalla tulee luettua tapahtumista nurinkurisessa järjestyksessä uusimmasta vanhempaan. Ehkä sellainen tapa voisi olla hyvä kompromissi että pistää linkin lauseessa vanhaan viittaavaan osaan sen sijaan että kirjoittaisi lauseen loppuun (ks. postauksen nimi). Pitää vähän pohtia ja kokeilla. 🙂

      Kiitos tsemppauksista! Niitä tarvitaan. 😉

  2. kriitikko11
    18.9.2020, 11:25

    Nätit lasit!

    Ensimmäisen kappaleen linkkien määrää voisi jatkossa miettiä. Nyt tekstiä on ikävä lukea, kun koko ajan viitataan aiempiin postauksiin! Lukija löytää ne kyllä halutessaan muutenkin.

    1. Kiitos kehusta – ja rakentavasta palautteesta. 🙂 Ymmärrän pointtisi ja se voisi tosiaan parantaa luettavuutta. Kirjoitustapa kertoo taitaa kertoa persoonastani – tykkään itse siitä että löydän vasiaan liittyvät aiemmat jutut yhdellä klikkauksella sivujen selaamisen sijaan. Poistelin itse asiassa jo tähän hätään tekstiä katkovia sulkuja, toivottavasti lukeminen helpottui jo sillä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *