Aika lailla puolitoista vuotta sitten, samalla viikolla kun olimme menossa serkkuni häihin, kasvoihini ilmestyi kutiava ihottumaläntti. Kasvojeni iho ei ole koskaan ollut sieltä helpommaista päästä; epäpuhtauksia muodostuu herkästi (myös näin kolmekymppisenä), mutta se ei varsinaisesti ole rasvoittuva, vaan ennemmin helposti ärtyvä ja pintakuiva. Huolellisella, mutta hellävaraisella puhdistuksella ja tarpeeksi tehokkaalla kosteutuksella olen saanut pidettyä sen jonkinlaisessa tasapainossa. Tuo ihottuma oli kuitenkin uudenlainen – se kutisi. Niinpä kokeilin rauhoittuisiko se hydrokortisonilla, ja siitähän se vasta villiintyikin. Kutiseva, nesterakkulaihottuma levisi koko kasvojeni alueelle enkä jäänyt odottelemaan tilanteen rauhoittumista itsestään, vaan painelin pikavauhtia lääkärille.   Häitä juhlin rokkonaamaisena, ja iho rauhoittui kunnolla vasta 2-3 kuukauden päästä. Diagnoosi oli perioraalidermatiitti, ja vaikken silloin osannut sitä aavistaa, se tuntuu jääneen pysyväksi osaksi elämääni.

Mikä on perioraalidermatiitti?

Perioraalidermatiitti eli suunympärysihottuma ilmenee tyypillisesti nimensän mukaisesti suun ympärillä ja T-alueella, kuten otsassa. Itselläni se useimmiten alkaa juurikin leuasta, suun ympäriltä ja kulmakarvojen seudulta, ja leviää siitä sitten koko T-alueelle ja hiusrajaan asti.  Ihottuma saa ihon punottamaan, turpoamaan ja kutiamaan, ja ainakin minun tapauksessani siihen littyy pientä, nesteentäyttämää näppyä. Silmänympärysiholle ja poskiin se ei yleensä leviä – paitsi silloin kun tein sen virheen että koitin helpottaa kutinaa hydrokortisonilla. Big mistake. 

Ikävintä perioraalidermatiitissä on se että kun se lehahtaa, sen parantumisessa kestää pitkään. Perioraalidermatiittia voidaan hoitaa mm. iholle levitettävillä geeleillä ja voiteilla, sekä suun kautta syötävillä antibiooteilla. Kumpikaan ei kuitenkaan tuo nopeaa helpotusta, vaan jokainen hoitojaksoni metronidatsolia sisältävällä Rozex-geelillä on ollut vähintään kaksi kuukautta, ja lääkärit ovat suosittaneet jatkamaan hoitoa vähintään kuukauden ihottuman rauhoittumisesta ennen kuin sen lopettaa kokonaan. Akuutin vaiheen jälkeenkin uusi episodi saattaa alkaa aiempaa herkemmin, niin kuin minun tapauksessani tuntuu käyneen. Vaiva siis uusiutuu helpolla ja voi kroonistua.

Kemikaalit voivat laukaista perioraalidermatiitin

Perioraalidermatiitin lehahtamisen voi laukaista moni eri tekijä, kuten esimerkiksi kemikaalit (pesuaineet, kosmetiikkatuotteet…), auringon UV-säteily, hormonitoiminta, suolaiset ja mausteiset ruoat jne jne. Kahtena viime kesänä olen kärsinyt perioraalidermatiitista – mahdollisesti auringon tai runsaskemikaalisten aurinkorasvojen seurauksena – siinä missä talvikaudella se tuntuu olleen yleensä hieman rauhallisempi – jos en mene tekemään mitään typerää ihoa ärsyttääkseni. Olin saanut marraskuussa juuri ihoni rauhoittumaan edellisessä heinäkuussa aiheutuneen lehahduksen jäljiltä, kunnes viime viikolla ihottuma iski jälleen hyvin äkäisenä.

Nyt alkaneen ihottuman pahenemisen laukaisijaksi epäilen liian voimakasta kuorintaa (The Ordinary Salicylic Acid 2 % Solution-kuorintaseerumi). Perioraalidermatiitista kärsiville ei suositella voimakkaita kuorintoja, mutta jotenkin en ajatellut sitä riskinä koska olin jo aiemmin käyttänyt kyseisestä tuotteesta puoli pulloa ilman ongelmia, ja ihoni oli ollut ilman ihottumaa edeltävät kaksi kuukautta. Laitoin kuorintaa T-alueelle illalla kylvyn jälkeen – ihan niin kuin olin tehnyt ennenkin – ja seuraavana aamuna peilistä katsoi punottavat ja turvonneet suupielet ja kutisevat kulmakarvat. Illaksi tilanne vain paheni (se että naama muhii työpäivän ajan meikin ja maskin alla ei varmasti sekään auta tilannetta.

Ihonhoitotuotteet kannattaa valita huolella

Olen niin kypsä tähän. Perioraalidermatiitti on p*erseestä, ja tuntuu että se iskee aina vain herkemmin – samalla kun sen paranemisessa kestää kauemmin ja kauemmin. Minun kohdallani on selkeitä viitteitä että ihottuman pahenemisen laukaisevat sopimattomat ihonhoito- ja kosmetiikkatuotteet, joten minusta on tullut entistäkin tarkempi siinä mitä kasvoilleni laitan. Suurin osa käyttämistäni ihonhoitotuotteista on tarkoitettu herkälle ja kuivalle iholle, ja monet niistä ovat hajusteettomia. En vanno minkään yksittäisen tuotetyypin nimeen, vaan käytän sekaisin niin apteekkituotteita, luonnonkosmetiikkaa kuin markettituotteitakin, mutta kaikkien kohdalla kurkkaan aina tuoteselosteen läpi ja kokeilen uusia aineita varovasti yksi kerrallaan niin että osaan erottaa ongelmia aiheuttavan tuotteen. Esim. luonnonkosmetiikan runsasalkoholisia tuotteita pyrin välttämään.

Toimivien tuotteiden löytäminen vaatii kärsivällisyyttä, ja kirjoitan lähiaikoina perioraalidermatiitista ja käyttämistäni ihonhoitotuotteista oman postauksensa – laittakaa kysymyksiä kommenttikenttään, mikäli teitä kiinnostaa jokin asia erityisesti. 🙂 Perioraalidermatiitti on joka tapauksessa kinkkinen hoidettava, ja voin puhua ainoastaan omasta kokemuksestani. Jos nämä ongelmat kuulostavat tutuilta, suosittelen karsimaan ylimääräisiä kemikaaleja kasvoilta ja olemaan yhteydessä lääkäriin.  

Löytyykö täältä muita joille perioraalidermatiitti on tuttu ongelma?

Lisää tietoa ja vinkkejä perioraalidermatiitin hoidosta löytyy esimerkiksi Yliopiston apteekin sivuilta ja Pupulandia blogin postauksesta.

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram /  Bloglovin