Kuvausrekvisiittaa kirppikseltä ja mitä astioita haluaisin ostaa

Kevät saa mielen inspiroitumaan, innostumaan halajamaan jotain uutta. Itselläni se on kanavoitunut nyt aika pitkälti asunnon etsimiseen ja remppoihin perehtymiseen, mutta olen myös miettinyt että jospa veisin blogiharrastuksen niin sanotusti seuraavalle tasolle? Mitä se sitten tarkoittaisi? Ensimmäisenä mieleen tulee annosten asetteluun ja ulkonäköön panostaminen sen sijaan että läväyttäisin vain sapuskat lautaselle. Kuvista voi myös saada kiinnostavampia käyttämällä kattauksessa kiinnostavia, kauniita ja persoonallisia astioita. Tähän asiaan olikin helpointa tarttua, ja niinpä poikkesinkin Helsingissä käydessäni Konepajan Brunon keittiökirppiksellä.

Kirppiksen saldo:
4 x Arabia pienet, lilakukkaiset lautaset (en onnistunut tunnistamaan sarjaa)
2 x Arabia Veera-siniharmaakukkaiset lautaset 60-70-luvulta (Esteri Tomulan suunnittelemat)
1 x Arabia Minna-syvä lautanen, käsinmaalattu, 60-luvulta
1 x Arabia piippu-leimallinen syvä lautanen 30/40-luvulta
1 x Arabia Fasaani-lautanen (ikivanha, leiman perusteella 1900-1920-luvulta)
15 x IKEA skumppalasi (yht. 4 euroa)
1 x ruskea, keraaminen astia (kastikkeelle, sopalle tai kiisselille? Valmistettu Ruotsissa)
1 x emalinen perhoskulho (valmistettu Jugoslaviassa)

Yhteensä ~25 euroa.

1704keittiokirppis5.jpg
Alla Arabia Veera-lautaset, päällä oleville pikkulautasille en löytänyt nimeä (Arabiaa nekin)

1704keittiokirppis2.jpg
Arabia Minna-lautanen ja piippuleimainen lautanen


1704keittiokirppis4.jpg
Wanha Arabia Fasaani-lautanen

1704keittiokirppis1.jpg
Jugoslaviassa valmistettu, emaloitu perhoskulho


1704keittiokirppis3.jpg
Kolhiintunut kastikekulho

Tavaraa tarttui mukaan vähän turhankin hyvin, saa nähdä kuinka vaikeaa minun itseni on sitten päästä ylimääräisestä roinasta eroon. :p Osassa astioistsa oli pieniä kolhuja ja lohkeamia, mutta sen takia ne lähtivätkin edullisesti. Esimerkiksi ruskea kastikekulho lähti 50 sentillä liimatun kahvan takia. Sitäpaitsi ruokakuvia rajataan – eli pikkukolhut voi taktisesti jättää kuvan ulkopuolelle. 😉 Äiti osti pari Arabian Pekka-lautasta sekä viisi Dorothea II-sarjan lautasta, joita hänellä oli jo ennestään.
Yleisesti keittiökirppis oli vähän erilainen kuin mitä odotin. Suurin osa tavarasta oli vaatteita ja asusteita, keittiökamaa ehkä neljännes tai viidennes. Olin ajatellut etsiä täältä täydennystä Pentik Tempo-sarjaani tai Iittalan Satumetsää, mutta muumimukeja lukuunottamatta moderneja laatumerkkien tuotteita oli yllättävän vähän. Vanhempaa Arabiaa oli paljon, ja ilokseni pääosin järkevään hintaan. Erityisesti Myrna-kahviastiastoa tuntui olevan monella myyjällä. Ehkä se on joskus aikoinaan ollut joka kodin hitti, omalta mummiltakin löytyy kyseinen kahviastiasto. 😉 Nyt kuitenkin pistän vähäksi aikaa jäitä hattuun ennen kuin ostan lisää kuvaustavaraa – katsotaan nyt ensin mitä näillä saa aikaa. Jos joku muuten tietää näiden Arabian sarjojen nimiä, niin kuulisin mielelläni! Sekin kiinnostaisi että uskaltaako näitä laittaa tiskikoneeseen…

Mitä minä haluaisin ostaa:

  • Pentik Tempo-sarja (syviä lautasia ja ehkä myös isoja matalia. Myön Pentik Anis-sarja kiinnostaa)
  • Iittala Satumetsä pienet lautaset, ehkä teemukit
  • Arabia pikkulautaset (en tiedä tuon lilakukkaisen sarjan nimeä, mutta ne sopisivat mielestäni kivasti Tempo-lautastenkin kanssa)
  • Kirsikkalautaset (kuva alla)
  • Lasinen tarjoilukulho kuvan sarjaan+lisää pikkukulhoja (kuva alla)

Jos jollain pyörii tällaisia ylimääräisinä, niin laittakaa kommenttia tähän kirjoitukseen tai mailia osoitteeseen il********@***il.com.


1704tempo.jpg
Pentik Tempo-sarjan valmistus on lopetettu, ja kokoelmasta uupuu vielä muutama. Matalia lautasia saa vielä kaupoistakin, mutta kirpparihinnalla voisin niitäkin ostaa. Syviä lautasia ei enää myydä, ja niitä voisin ostaa peräti 4-6, yksittäisiäkin kappaleita saa tarjota. Jos Tempoja ei löydy, olen suunnitellut hankkivani niiden jatkeeksi saman mallista, mutta kokovalkoista Anis-sarjaa.

1204satumetsa.jpg
Pienemmät Iittalan Satumetsä-lautaset kelpaisivat kunhan hinta on sopiva


170815vohvelit1.jpg
Mökiltä löytyy pari retrohenkistä kirsikkalautasta, kuvan vohvelien resepti löytyy täältä 😉


1704ostetaan1.jpg
Näitä pieniä lasikulhoja voisi olla enemmänkin, ja saman sarjan tarjoilukulhokin olisi kiva. Minulla oli sellainen, mutta laskutilan puutteesa se jäi kerran pöydän reunalle vähän turhan kiikkerästi, ja arvannette miten siinä kävi….

Uusien kuvausastioiden lisäksi kuvien laatuakin voisi toki parantaa. Tällä hetkellä kaikki blogin kuvat ovat nimittäin kännykällä näpättyjä ja Fotor-appilla pikaparanneltuja. Omistan peräti laatujärkkärinkin, mutta se on oikea ammattilaiskamera, enkä todellakaan osaa käyttää sitä. Epäilen, että erilaisen objektiivin hankintakin saattaisi olla paikallaan, mutta koska en tiedä kameroista mitään, pysyn toistaiseksi vanhoissa metodeista. 😮 Olen nyt joka tapauksessa päivittänyt vihdoinkin puhelimeni Iphone 4S:stä upouuteen Iphone SE:hen (ruusukullan väriseen, ofc), joten saa nähdä josko se toisi edes jotain pientä parannusta kuvien laatuun. 😉

Vinkkejä ruokakuvaukseen:
Ifolor: Ruokakuvaus
Kira Åkerström: Valo, stailaus ja tarina – näin syntyy täydellinen ruokakuva
Pupulandia: Ammattivalokuvaajan opissa: 3 vinkkiä ruokakuvaamiseen
Vilma P.: Vinkkejä ruokakuvaukseen

PS. Viimeisellä kirppisreissullani (Kåren, Turku) olin itse myymässä vanhoja vaatteitani ja kenkiäni, ja menestys oli kyllä hyvää. 🙂 Minulla oli haluan päästä tarvarasta eroon-taktiikka, ja suurimman osan tavarasta myin eurolla tai kahdella. Voittoa tuli silti 20 euron pöytämaksunkin jälkeen 80 euroa. En voi muuta olla kuin tyytyväinen, kirpparimyymistä voisi tehdä toistekin. 🙂
Vinkkeinä vielä kirpparimyyntiä kokeileville: varatkaa mukaan käteistä, mieluiten kolikoina, sekää muovipusseja! 😉

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);

Voihan valkosuklaa

En ole syönyt valkosuklaata vuosiin muuten kuin ravintolassa tai vierailulla ollessa. En ole makean perään, ja vältän maitotuotteita, joten valkosuklaa ei oikein kuulu ostoskoriini. Eräs ystäväni tarjosi minulle pari kuukautta sitten niin hyvää valkosuklaapannacottaa että kiinnostukseni valkosuklaata kohtaan heräsi pitkästä aikaa ja painelin kauppaan. Perusmerkkien tuotteet tiesin kuitenkin jättää hyllyyn (parin palan jälkeen tulee varma stoppi), ja hain cittarin makeisosaston erikoissuklaiden hyllystä kahden pienen merkin tuotteita kokeiluun; kotimaisen Arctic Chocin ja vegaanisen Ichocin riisimaitovaökosuklaata. Molemmat merkit käyttävät luomuraaka-aineita.

1604valkosuklaa2.jpg

Arctic Choc Vadelma & mustaherukka

Hyvä valkosuklaa, jota marjat raikastavat – pelkkä valkosuklaa kun saattaa nopeasti maistua tunkkaiselta  ja raja tulee vastaan (oli se sitten hyvä tai hillo asia :p). Marjoja oli ulkonäön perusteella mukavasti (kuva unohtui :(), mutta ne olisivat saaneet maistua vieläkin enemmän minun makuuni. Kiva valkosuklaa joka tapauksessa. 🙂

Minun pienellä sokeritoleranssillani tätä pystyy vetämään enimmillään kaksi riviä kerrallaan, eli reilu 25 g, mitä ei minun mittareillani saa paljoksi. 😉

Arctic Choc Kahvi & mustikka

Kahvi ja mustikka valkosuklaassa kuullosti vastustamattomalta, mutta odotin rohkeampaa makua kuin mitä se loppupeleissä oli. Mustikan palat olivat vähän tylsiä, kuivia kökkäreitä. Luomua.

Ichoc White Nougat Crisp

Tunnustan kokevani lieviä antipatioita vegaanijuttuja kohtaan. Syy on lähinnä siinä, että se mielletään yleensä avaimena terveyteen, mutta itseäni kasvisruokavalio ei ikinä auttanut – pikemminkin päinvastoin. Mutta ei siitä sen enempää, asia on niin monitahoinen että siitä en halua siitä nyt julistaa mitään yksioikoista. Takaisin suklaaseen, jossa valkosuklaan perusainesosa maito oli korvattu riisimaidolla.
Ensipala sai minussa aikaan suunnilleen seuraavan reaktion: ”OMG! Silkkisen pehmeää ja viehkeä nougat’n maku. Kuin mignon-muna! Tai wiener nougat! Ihanaa!”. Voimakas, positiivinen yllätys siis. Mutustin yhden rivin haltioissani, ja toisen päätteeksi makeuskynnys tuli vastaan. Ihanaa joka tapauksessa (melkein liiankin), ja plussaa maidottomuudesta!

Ichoc White Wanilla

Ihan hyvää, mutta tosi makeaa. Vaniljainen, ja jotenkin perinteistä valkosuklaata raikkaampi maku. Saman merkin pähkinäversio oli kuitenkin parempaa, ainakin sellaisenaan syötynä.

1604valkosuklaa1.jpg
Vasemmalta Arctic Choc Kahvi-Musticca, Ichoc White Vanilla ja Ichoc White Nougat Crisp. Arctic Choc Mustaherukka-vadelma tuli syötyä ennen kuin ehdin kuvaamaan, mutta aika samalta se näytti tuon Kahvi-mustikan kanssa. 😉

Parhaita näistä testeistä olivat mielestäni kyllä nyt ne maidottomat vaihtoehdot, etenkin pähkinäversio. Niistä ei tule suuhun samanlaista ”tunkkaisiuutta”, mitä joskus huomaa maitotuotteiden jälkeen. Arctic choc saa kyllä pisteet kotimaisuudesta ja melenkiintoisista makuyhdistelmistä, mutta ne saisivat olla mielestäni vähän rohkeammin toteutettuja. Kaikkia on vaikea miellyttää. 😉 Suosittelen joka tapauksessa tutustumaan kumpaankin merkkiin!

Aiempia kirjoituksia kauppojen suklaista:
Testissä CocoVin raakasuklaat
CocoVi raakasuklaanvalmistuspaketti
Eettisemmät erikoissuklaat testissä
Endangered Species-suklaat Iherbistä
Kuinka paljon suklaata pieni ihminen oikein tarvitsee?

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);