Picanhaa suolakuoressa ja välimeren yrttikastike

Picanha on ehdottomasti yksi lempiruhonosistani. Kyseessä on naudan ”peppupala”, joka on elikolla normaalisti niin vähällä käytöllä, että se pysyy hyyyvin mureana. Olin taannoin varastoinut pakastimeemmi Black Angus-härän picanhan, joka pääsi nyt käyttöön. Olen aiemmin valmistanut vasikan picanhan paistina uunissa, mutta Siskot kokkaa-blogista bongaamani suolakuoressa kypsytetty picanha oli jäänyt mieleeni pyörimään. Picanhahan olisi oivallinen osa grilliin, mutta kun emme sellaista kerran omista, on helppo turvautua näihin uunivaihtoehtoihin. Olin ensiksi ajatellut maustaa picanhan tacohenkisesti ja tehdä sen kylkeen argentiinalaista chimichurria, mutta kun poikaystävä ilmoitti amarone-mieliteostaan, päätin muuttaa makumaailmaa enemmän Italian suuntaan. Picanha maustettiin yrteillä ja sipuleilla, ja kaverikseen se sai yrttikastikkeen joka oli hieman chimichurrin henkinen, mutta eri yrteillä. Lisäsin joukkoon myös marokkolaiselle keittiölle tyypillistä säilöttyä sitruunaa, joka toimi aiemmin lampaan kanssa tarjotussa yrttikastikkeessa ihanasti.

0109picanha5.jpg

0109picanha4.jpg

Suolassa kypsentämisen perusideana on haudata kilon picanha kolmeen kiloon suolaa, mutta meidän Black Angus-härän picanhamme painoi peräti 1,9 kiloa – siis tuplat. Kolme kiloa riitti kuitenkin sen hautaamiseen – liha ei saa pilkistää suolakuorestaan. Liha kypsyi suolakuoressa yllättävänkin nopeasti (aivan kuten Siskot kokkaa-blogissakin varoitettiin). Olin varautunut 2-3 tunnin paistoon, mutta 1,9 kilon paistimme olikin 57 asteista jo 1,5 tunnin kohdalla ja ulosottamisen aikanakin lämpötila ehti nousta pari astetta, joten liha kannattaa kaivaa kovettuneesta suolakuoresta nopeasti! Yrttikastike oli kuitenkin onneksi tullut tehtyä valmiiksi jo aiemmin päivällä, ja lisukesalaatti syntyi sopivasti picanhan vetäytyessä leikkuulaudalla.

0109picanha3-1.jpg

Ja soo soo sille, joka irvistää picanhan rasvapeitolle ja leikkaa sen pois. Se on hyvää, ja siinä se maku nimenomaan on. Itse liha on kyllä mureaa, mutta sopiva pala rasvaa samassa haarukallisessa tuo maut aivan eri tavalla esiin ja saa koostumuksesta suussa sulavan mehevän. Myönnän, että rasvapeite olisi saattanut tuottaa minullekin vaikeuksia joitain vuosia sitten, mutta suuri osa rasvan etovuudessa on täysin mielikuvista kiinni. Rasva maistuu hyvältä, etenkin mausteiden kera – kaikki pekonia syöneet tietävät sen. Ja miksiköhän kaikki voilla tehty maistuu niin hyvältä? Pelkän rasvakerros on tietty lähinnä epämääräisen pehmeää löllöä, joten mielestäni paras tapa on haarukoida sitä sopivassa suhteessa lihan kanssa. Lopputulos on nam. 😉

0109picanha1.jpg

PICANHA SUOLAKUORESSA

n. 1 kg picanhaa

Mustapippuria

3 kg karkeaa suolaa

Mausteseos:

½ rkl sipulijauhetta

½ rkl valkosipulijauhetta

½ rkl kuivattua timjamia

2 rkl paprikajauhetta

1 tl kuivattua oreganoa

Rouhi ja hiero lihan pintaan mustapippuria. Karkea mustapippuri auttaa muita mausteita tarttumaan lihan pintaan. Suolakuori tuo lihaan mukavan pintasuolan, joten erillistä suolausta ei etukäteen tarvita. (Sitä voi sitten lisätä lautasella jos siltä tuntuu, kannattaa myös ottaa huomioon lisukekastikkeen suolaisuus. ;)) Sekoita mausteseoksen ainekset keskenään ja hiero paistin pintaan tasaiseksi kerrokseksi. Lihan saa mieluusti maustaa jo 1-2 vuorokautta aikaisemmin, jos mahdollista.

Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen kypsentämistä, jotta paisti ei ole jääkaappikylmä kun kypsennys aloitetaan. Aseta paistomittari picanhaan nin, että sen kärki osuu sen paksuimpaan kohtaan. Levitä noin puolet karkeasta suolasta uunivuoan pohjalle, joka on hieman picanhaa isompi. Aseta picanha suolapedille rasvapuoli ylöspäin ja peitä se lopulla suolalla. Liha ei saa pilkistää mistään kohdasta! Paista picanhaa uunissa 175 ⁰C asteessa kunnes se on haluamasi kypsyistä, meillä maalina oli medium 57 ⁰C. Liha kypsyy suolakuoressa yllättävän nopeasti, kilon kypsymiseen menee noin 45-60 minuuttia. Kun liha on haluamassasi kypsyydessä ota se pois uunista ja nosta se pois suolakuoresta – muuten se jatkaa kypsentymistään. Anna lihan levätä rauhassa, vähintään 15-30 minuuttia. Leikkaa siitä sitten reiluja viipaleita poikkisyin. Picanhan syyt kulkevat yllättävästi, joten kannattaa tutustua lihan leikkuuohjeisiin täällä.

0109picanha2.jpg

VÄLIMEREN YRTTIKASTIKE

½ ruukkua silolehtipersiljaa
½ ruukkua basilikaa
1 chili
4-5 valkosipulinkynttä
1 säilötty sitruuna
½-3/4 dl punaviinietikkaa
½-3/4 dl oliiviöljyä
Mustapippuria
Suolaa

Silppua yrttejä, chiliä ja kuorittuja valkosipulinkynsiä hieman pienemmiksi. Halkaise säilötty sitruuna ja poista siitä mahdolliset siemenet, pilko sitäkin vähän pienemmäksi. Aja kaikki ainekset tasaiseksi seokseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Lisää punaviinietikkaa ja oliiviöljyä kunnes maku ja koostumus miellyttävät sinua. Kastikkeen voi tarjota heti, mutta jos ehtii, niin sen voi tehdä jo aiemmin valmiiksi ja antaa makujen tasautua jääkaapissa parin tunnin ajan.

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);

Vihdoinkin kunnollista kombuchaa

Kolmas kerta toden sanoo. Ostin Turun keskiaikamarkkinoilta volgansienen, eli kombuchan (ks. Uusi lemmikkini volgansieni eli kombucha). Koitin tehdä sillä kahdesti kombuchateetä. Ensimmäisellä kerralla juomaan tuli hometta (ks. Kombuchakokeilu – kuinkas siinä sitten kävikään?). Koitin siitä huolimatta käyttää samaa sientä uudestaan. Pesin sen huolella ja pistin uuteen teehen. Tällä kertaa juomaan kasvoi vauvasieni ja se näytti oikeanlaiselta, mutta maku oli mieto. Sieni ei oikein tuntunut olevan voimissaan. Samaan aikaan sain käsiini uuden sienen netin kautta. Pistin kolmannen satsin tulemaan. Keitin teen, ja pistin toiseen lasipurkkiin vanhan sieneni, ja toiseen uuden sienen. Vanhan sienen pinta rupesi jälleen näyttämään epäilyttävältä käymisen puolessa välissä, ja se sai lopulta luvan lähteä.

29vanhakombucha.jpg
Vanha kombucha – ei hyvältä näytä

29kombucha4.jpg
Tältä sienen siisti pinta näyttää

Uusi sieni tuntuu kuitenkin toimivan. Viikon käymisen jälkeen maistelin juomaa pillillä, ja se oli jo selvästi happamampaa kuin toka satsi vanhalla sienellä. Annoin juoman käydä kaiken kaikkiaan 10 päivää ennen kuin siivilöin sen talteen. Se oli hyvää! 🙂 Vauvasieni näyttää hyvältä, ja juoma maistuu siltä miltä luulenkin että sen pitäisi maistua. Omenaviinietikkaisen simamaista. 

29kombucha1.jpg

Tämän onnistumisen jälkeen olen ehtinyt tekemään jo pari kierosta menestyksekkäästi. Olen jakanut vauvasieniä ja vanhoja sieniä eri purkkeihin, jotta saisin enemmän juomaa tuotettua. Isojen lasipurkkien puutteessa juomaa on tullut tehtyä lasituopissakin. 😉 Olen saanut huomata että jokainen satsi on aina vähän erilainen. Yhdellä kierroksella juoma muodosti todella reippaasti hiilihappoja, kun taas sen jälkeen tuotanto on ollut vähäisempää. Joillain kerroilla muodostunut hiilidioksidin on nostanut sienen peräti teestä ilmaan ja saanut sen purkkia suojaamaan pingotettuun talouspaperiin kiinni – kannattaa siis kurkata parin päivän välein mitä siellä tapahtuu, sillä ilmassa oleva vauvasieni kuivuu eikä kasva. Olen itse upotellut vauvasieniä puhtaalla pillillä ja maistellut samalla missä käymisprosessi menee. Viikossa juomasta ei tule aivan tarpeeksi hapanta minun makuuni, kaksi viikkoa on jo parempi aika. Välillä vaan en malttaisi odottaa uuden satsin valmistumista, jos vanha on tullut jo juotua loppuun. 😛

29kombucha3.jpg
Vähän enemmän hiilihappoa


29kombucha2.jpg
Vähän vähemmän hiilihappoa

Nyt kun olen tainnut saada itse peruskombuchan teon toimimaan, voisi olla aika testata eri makuvaihtoehtoja. Ehdotettu on muun muassa mansikkaa, kiiviä ja inkivääriä – nam! 🙂 Mausteita ei kuitenkaan saa missään nimessä lisätä teehen sen käymisvaiheessa. Kaikki lisät ja mausteet kuuluu laittaa vasta kun tee on valmis. Esimerkiksi antibakteerinen inkivääri saattaa tappaa sienen. Tällä hetkellä metsät pukkaavat marjoja, ja kaupat ovat täynnä mitä herkullisimpia sesonkihedelmiä, joten vain mielikuvitus on rajana mitä kombuchaansa sekoittaisi. Toisaalta, perusmakukin miellyttää kyllä minua. Lisää ehdotuksia ja reseptejä kombuchan maustamiseen otetaan vastaan, raportoin omista kokeiluistani taas myöhemmin. 😉

PS. Törmäsin myös netissä mainintaan ”kombuchaflunssasta”. Kombucha poistaa ilmeisesti tehokkaasti myrkkyjä kehosta, ja nopeasti suurissa annoksissa aloitettu kombuchanjuonti voi aiheuttaa vähän turhankin tehokkaan detoksifikaation. Se saattaa aiheuttaa flunssan kaltaisia oireita, päänsärkyä, väsymystä, tukkoisuutta ja kipeää oloa. Englanniksi asiasta mainitaan täällä ja täällä.

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);