Viime aikoina blogin kirjoittaminen on tapahtunut ehkä vähän vasemmalla kädellä – tasaisesta laadusta olen yrittänyt pitää kiinni, mutta tiedän itse käyttäneeni huomattavasti vähemmän aikaa blogiin, kuin mitä ennen. Tunnen tarvetta avata taustalla vaikuttavia tekijöitä vakilukijoilleni. 😉 Olen tosiaan (ainakin näennäisesti) hyvin lähellä maisteriksi valmistumista, ja uusi työ tohtorikoulutettavana alkaa alle kuukauden päästä (HUI). Kaikki alkaa muuten olla valmiina, mutta kaksi asiaa on jäljellä: gradu ja biokemian lopputentti. Gradu on hyvällä mallilla. Graduseminaarin, jossa esitin työn tulokset, pidin jo marraskuussa, mutta homma on jäänyt roikkumaan puuttuvien potilassuostumusten takia, eikä tulosten analyysejä ole siten voitu saattaa loppuun. Olen odottanut niitä viime joulukuusta saakka kuin kuuta nousevaa, mutta vieläkin niitä puuttuu. Gradutiedostoon en ole tehnyt muutoksia kuukauteen. Osaako tuollaisen tauon jälkeen sitä enää tehdäkään, vai osaako sitä sitten kattoa terveellä tavalla uusin silmin ja tehdä siitä entistä ehomman kun työtä pääsee lopulta jatkamaan ja viimeistelemään? Uskotaan jälkimmäiseen. 😉

Gradun seistessä olenkin keskittynyt sitten lopputenttiin lukemiseen. Biokemian lopputentti ei ole mikään läpihuutojuttu sekään. Se on 10 opintopisteen kirjatentti 1500-sivuisesta, tuskastuttavan detaljoidusta kirjasta. Enkä minä ole mikään maailman nopein lukija. Sain havahtua tähän jo lukiessani pääsykokeisiin abina. Jotain kehitystä on tapahtunut, mutta en koskaan edisty sellaisella nopeudella kuin mitä aluksi yritän suunnitella (olematta edes kunnianhimoinen suunnitelmissani). Yksi syy hitauteeni on ainakin siinä, että tapani lukea tenttikirjaa sisältää muistiinpanojen kirjoittamisen samalla ja monesti tuntuu siltiä että kirjoitan koko kirjan uudestaan. 😛 Ei sitä aina osaa heti erottaa mikä on tärkeää ja mikä ei. Ei ehkä tehokkain tapa, mutta jotain ainakin jää päähän. 🙂 Nyt olen koittanut rentouttaa otettani ja opetella katsomaan milloin kirja vain kiillottaa jotain suuren kokonaisuuden kannalta vähäpätöistä detaljia. Muutenkin: ”koko biokemia” yhdessä tentissä = HUH. Tässä on kaaviokuva ihan vain glukoosiaineenvaihdunnasta (yksi kappale 30 kappaleisesta kirjasta), ja sekin vielä ilman reaktioita katalysoivien entsyymien reaktiomekanismeja. Ja tätä samaa on siis se liki 1500-sivua. 😀

Että tällaista kivaa.

Muutama vinkki tenttilukemiseen (tai miksei pääsykokeihin):

• Tee suunnitelma ja aseta tavotteita. Itse tarkistin ensiksi urakan sivumäärän ja laskin paljonko minun pitäisi lukea päivässä, jotta voisin tehdä tentin kuukauden päästä. Seurasin päivittäin lukemiani sivumääriä. Nopeasti kävi ilmi, etten tule pääsemään tavoitteeseen, joten tein realistisemman tavoitteen ja laskin mukaan myös päiviä, jolloin en todennäköisesti tulisi lukemaan lainkaan.
• Älä avaa tietokonetta. Jos avaan aamulla koneen, vierähtää siinä helposti tunti taikka kaksi ennen kuin huomaankaan. Siihen vielä koiran kanssa lenkki, niin en ole saanut juuri mitään aikaiseksi ennen lounasta. 😛 Lisäksi koneella istuminen vähentää jaksamistani istua kirjan ääressä. Niinpä käytänkin konetta monesti ensimmäisen kerran vasta illalla (mikä on vaikuttanut bloggaamiseen). Näin saan luettua paljon enemmän sinä aikana päivästä kun olen tehokkaimmillani.
• Ole armollinen itsellesi. Kello on yhdeksän illalla, väsyttää ja mieliala on surkea, mutta lukutavoitteen saavuttamiseksi hommia pitäisi jatkaa vielä tunnista pariin. Silloin on yleensä parempi antaa olla, mikä tuolloin enää ylipäätään tarttuu päähän? Todennäköisesti saat vain huonon fiiliksen, teet turhaa työtä ymmärtämättä asioita ja kaupan päällisiksi lisäät stressiä ja nukut sen seurauksena huonosti. Itse olen tehnyt periaatepäätöksen että lopetan lukemisen viimeistään yhdeksältä (muuten en kyllä saa nukuttua). Mieluusti lopetan jo aikaisemminkin, mutta tämä on siinä tapauksessa että en ole saanut haluamiani sivuja vielä luettua. 😛 Abina en osannut vielä olla itselleni armollinen, enkä osannut priorisoida unta ja muita palauttavia ja stressiä lievittäviä asioita. Nyt olen viisaampi, eikä lukeminen tunnu pahalta.
• Kirkasvalolamppu. Valoisuus on jo lisääntynyt selkeästi, mutta olen itse joulusta asti käyttänyt kirkasvalolamppua päivittäin. Aloitan syömällä aamiaisen sen edessä, ja siirrän sen päiväksi työpöydälleni. Sammutan lampun kuitenkin alkuillasta, jotta se ei haittaisi unensaantia.
• Nuku. Jos ei nuku, ei jaksa. Jos ei nuku, ei palaudu, Jos ei nuku, stressaantuu. Silloin ei mikään toimi. Nukahtaakseni ja nukkuakseni minun pitää myös varata illalla aikaa rauhoittumiseen ja kierrosten laskuun. Tenttikirja kiinni ja hampaiden pesun kautta nukkumaan ei riitä. Sydän pamppailee eikä uni tule. Nuku tarvittaessa myös päiväunet.
• Syö hyvin. Äitisikin on varmaan sanonut sinulle jo asiasta. Kun syö hyvin, jaksaa paremmin. Höttöhiilarit saavat verensokerin heittelemään ja energiatasot romahtamaan.
• Käy ulkona raittiissa ilmassa. Vaikkei sinulla olisikaan koiraa, joka pakottaisi.
• Harrasta liikuntaa. (Tai jotain muuta.) Minulle liikunta ainakin on tärkeä voimavara stressinpurkamiseen. Liika on liikaa, ja lisää stressiä, mutta sopiva määrä auttaa jaksamaan. Joskus jooga, pilates ja kehonhuolto ovat nopeatempoista hikiliikuntaa parempui vaihtoehto. Tanssi tuo minulle aina hyvän mielen, ja etenkin afrotanssi avaa lukemisen jumittamat hartian ja selän.
• Rentoudu. Mitä rutiineja sinulla sitten siihen onkin. Itselläni se on hyvä aamiainen hesarin kanssa ja putkirullailua illalla, toiselle se voi olla pitkä kylpy.
• Tee myös kivoja asioita. Näe kavereita, katso leffa poikaystävän kainalossa. Työnnä ”pitäisi lukea vielä x-sivua”-ajatukset kokonaan pois mielestä siksi ajaksi. Toissa viikolla olin Helsingissä kaverin tupareissa, viime viikolla oli rentouttava koti-illallinen ja puolen päivän vapaa (luvassa myös tällä viikolla), ja ensi viikolla on luvassa sitsit sekä toiset tuparit Helsingissä. Tähän vielä päälle tosiaan ne kivat liikuntaharrastukset, jotka ovat minun omaa aikaani.
• Magnesiumia lisäravinteena. Tämä tuskin on the one and only solution stressiongelman ratkaisemiseksi, mutta stressi lisää magnesiumin poistumista kehosta, joten lisä voi olla paikallaan. Magnesiumoksidi imeytyy huonosti, joten valitse jotain muuta muotoa (esim. sitraattia tai glysinaattia). Ravinnosta magnesiumia saa esim. kaakaosta, kuivatusta basilikasta, siemenistä ja pähkinöistä. Hyvä syy syödä suklaata siis, esim. kaakaovanukasta, jonka liivate saattaa muuten vaikuttaa positiivisesti myös unenlaatuun. 😉

Kaakaovanukas auttaa selättämään stressin 😀

PS. Kannattaa kiinittää huomiota myös kahvinjuontiin. Se voi tuntua pakolliselta tuelta pänttäämiseen, mutta se nostaa myös kehon stressihormonitasoja. Stressi+lisää stressiä -> ei hyvä. Et ehkä osaa tunnistaa kahvia stressin osasyyllisenä, mutta kannattaa koittaa olla ihan ilman sitä, tai vähintään pitää määrät kurissa. Tuntuuko olo vähemmän stressaantuneelta, nukutko paremmin, onko mielialaparempi ja pysyvätkö energiatasot tasaisempina? Abivuonna join pari mukia mustaa kahvia aamulla ja mukin tai pari päivällä. Yliopistovuosina jätin päiväkahvit pois (paitsi jos olin nimenomaan lähtenyt jonkun kanssa kahville, tai jostain muusta poikkeussyystä). Nyt kun potentiaalinen stressi on jatkuvasti läsnä, juon kahvia ehkä yhtenä tai kahtena aamuna viikossa. Kuuntelen omaa oloani ja stressitasojani. Jos yö tuli nukuttua huonosti, nukahtamisessa kesti tai heräilin yöllä, ei kahvi tule kysymykseen. Niinpä kaapistani löytyykin nykyään melkoinen teearsenaali, pääasiassa kofeiinitonta yrttiteetä tai rooibosta.