25 kysymystä

Olen pitänyt Pilkettä-blogia jo vuodesta 2013 ja osa seuraajista on ollut mukana jo hyvin pitkään, mutta muutin terve.fi:stä Lilyyn vasta viime viikolla ja tuntuu että täällä on paljon uusia kasvoja (tai siis nimimerkkejä)! Bongasin Iidan matkalla-blogista 30 kysymystä-kirjoituksen, ja ajattelin että siinäpä vasta loistava tapa tehdä itseni Lilyläisille vähän tutummaksi. Niinpä päätinkin koota näin juhannusekstrana omat vastaukseni Iidan kysymyksiin. Tästä tosin tuli vastaukset 25 kysymykseen, mutta ehkä sen jälkeen sinullakin on vähän parempi kuva siitä minkälainen henkilö Pilkettä-blogia kirjoittaa. 😉

Kirjoituksen kuvitus on muuten viime kesäiseltä Santorinin matkalta – siitä voi lukea lisää täältä. 😉

25 kysymystä

1.Kerro jotain nimestäsi ja mistä se tulee.

Hmmmmm. Tätä pitäisi kysyä äidiltä, ainakaan nimeni ei ole sukulaisilta peritty. Sen tiedän että jos minusta olisi tullut poika, olisin saattanut päätyä Niilo Iivariksi. Olen kyllä nykyiseen nimeeni varsin tyytyväinen.

2. Pituus?

162 cm, eli aika tappi.

3. Horoskooppimerkki? Uskotko horoskooppeihin?

Olen horoskoopiltani vesimies. En seuraa horoskooppeja yhtään, mutta joskus kun olen lukenut vesimiehen tyyppikuvauksen, niin tunnistan kyllä siitä piirteitä itsestäni. Me naiset-lehden sivuilla vesimiestä kuvataan mm. uudistusvimmaiseksi määräilijäksi, ja pakko myöntää että siinä on jotain tuttua. En näe että perinteitä pitää kunnioittaa ihan vain siksi että niin on ollut tapana, jos se ei tunnu enää tärkeältä – aina voi keksiä uusia, parempia juttuja. Ja inhoan sitä jos kokoukset jäävät junnaamaan paikoilleen tai tehtävien jaosta ei tule mitään – silloin otan ohjat omiin käsiini ja jaan muille roolit. 😛 Vesimiehet ovat idealisteja, mutta eivät spontaaneja – niin kuin minä.

4. Lempiruoka?

Hmmm. Niitä on niin monta! Juuri nyt himottaa äidin tekemä borssikeitto ja sienisalaatti. Jos puhutaan yleisesti raaka-aineista, niin tykkään erityisesti ankasta ja karitsasta. Ja tietty raparperista, mansikoista, jäätelöstä ja….. Okei – tykkään ruoasta yleisesti. 😀

5. Lempielokuva?

Olen hirveän huono muistamaan tällaisia, mutta viimeisen vuoden aikana Kuninkaan puhe ja The green book ovat ainakin tehneet vaikutuksen. La la landin haluaisin nähdä uudestaan.

6. Mitä katsot tv:stä juuri nyt?

Poikaystävän kanssa Castlea ja Uutta Sherlockia, ja itsekseni Bonusperhettä. Meillä on kummallakin yleensä käynnissä joku ”oma” sarja, jota katsotaan yksin, ja sen lisäksi katsomme yhtä tai kahta TV -sarjaa yhdessä fiiliksen mukaan. Lisää kommentteja katsomistani TV-sarjoista löytyy täältä.

7. Mitä harrastat?

Ruoanlaittoa, valokuvausta ja liikuntaa (kuntosali, salsa ja sulkapallo – joskin parisalsa on koronatauolla).

8. Lempivuodenaika?

Minulla ei ole mitään varsinaista inhokkia – paitsi ehkä se marraskuu. Erityisen kiva on alkuvuoden talvi kun voi kävellä pakkasaamuna töihin auringon heijastuessa lumesta. Sen lisäksi rakastan touko-kesäkuun vaihdetta, jolloin luonto puhkeaa kukkaan ja koko ajan on joku kasvi kukkimassa ja tuoksumassa.

9. Kahvi vai tee?

Kahvi. En ole varsinaisesti äreä ennen kuin olen saanut aamukahvin, mutta minulta ei todellakaan kannata ruveta kysymään mitään haastavia kysymyksiä loppupäivän logistiikasta ennen kuin olen saanut juoda kaksi kuppia mustaa kahvia.

10. Tämän vuoden suunnitelmat?

Noo ykkösenä tietty väitöskirjan valmiiksi saaminen ja tohtorintutkinto, sen jälkeen toivottavasti ulkomaille muutto – mikäli olosuhteet suinkin sallivat.

11. Mitä haluaisit oppia vuonna 2020?

En mitään. Kaikki kapasiteettini uuden oppimiseen täyttyy tällä hetkellä töiden puolella. Katsotaan asiaa uudestaan sitten 2021 tai 2022, sori nyt vaan. 😉

12. Mistä haaveilet?

Hmm kai sitä voisi sanoa että haaveilen siitä ulkomaille muutosta (ja valmistumisesta). Ulkomaille muutto pelottaa, sillä tiedän joutuvani työskentelemään toden teolla ja epäilen että kaikki asunnot kohdekaupungissa ovat kalliita ja joudumme köyhäilemään, mutta samalla en malttaisi odottaa että pääsen toteuttamaan asiaa. Koen ja toteutan mieluummin itseäni kiinnostavia asioita kuin olen rikas. 😉 Kunhan toimeentulo on riittävä, ja poikaystävä ja koira ovat mukana, on kaikki hyvin.

Tämä on se tällä hetkellä ajankohtaisin haave, sen jälkeen voin taas miettiä pidemmän aikavälin haaveita. 😉

13. Mikä inspiroi juuri nyt?

Alkava kesä, poikaystävän ostama Sony a7III-järjestelmäkamera ja mielenkiintoiset työjutut – etenkin se kun saan itse pohtia uusien projektien aiheita.

14. Parasta elämässä juuri nyt?

Noo varmaankin se että olen oikeasti valmistumassa tohtoriksi. 🙂 Ks. Väitöskirjan palautus – kuinka sitten kävikään? Sen lisäksi olen kyllä aivan äärettömän onnellinen siitä että poikaystäväni tukee minua kaikessa niin varauksetta – kuten esimerkiksi väitöskirjan loppuun saattamisen vaatimissa työrutistuksissa (ks. Työkeskeisen tyttöystävän tunnustuksia) ja ulkomaille muutossa. Moni asia voisi tuntua paljon haastavammalta ilman hänen myötäeloaan ja tukeaan. <3

15. Mihin kaupunkiin haluaisit matkustaa seuraavaksi?

Kotimaassa ihan Helsinkiin, ulkomailla haluaisin käydä moikkaamassa ystävääni Madridissa. Ja Briteissä olisi useampikin kaupunki joissa haluaisin käydä.

16. Mitä piirrettä inhoat ihmisissä?

Yleinen negatiivisuus on raskasta – sellaisten ihmisten kanssa on raskasta olla, jotka eivät näe missään mitään hyvää tai löytävät kaikesta jotain huonoa. Ja kaksinaamaisuus on myös hyvin ikävä piirre – sellainen että sanotaan päin naamaa yhtä, mutta selän takana toista.

17. Mitä ihailet toisissa ihmisissä?

Ihailen niitä ihmisiä, jotka eivät oikeasti halua sanoa kenestäkään mitään pahaa. Vaikkei haluaisikaan puhua muista pahaa, moni (mukaan lukien minä itse) saattaa sortua heittämään muista naljailevia vitsejä. Ei niissä välttämättä mitään pahaa ole, mutta jotenkin arvostan niitä ihmisiä jotka eivät sorru vitsailemaan muiden kustannuksella muita viihdyttääkseen.

18. Oletko koskaan menettänyt ystävää?

Ehkä ennemminkin ajautunu erilleen.

19. Kallein ostoksesi?

MacBookini. Olympuksen järjestelmäkameraan on kyllä mennyt suunnilleen saman verran, jos kaikki eri objektiivit lasketaan mukaan, mutta läppäri on kallein yksittäinen hankinta.

22. Epäsuosittu mielipiteesi?

Ehkäpä se mitä sanoin jo aiemmassa vastauksessani – etten näe kaikkia perinteitä säilyttämisen arvoisina. There is no ought from is  – Humen giljotiini.

23. Suurin paheesi?

Välillä keskeytän hitaampia keskustelukumppaneita – en vaihtaakseni aihetta, vaan kommentoidakseni samaa aihetta – mutta silti välillä olisi parempi malttaa loppuun asti. Toinen asia mitä häpeän on satunnaiset kateuden pilkahdukset. En koe olevani kovinkaan taipuvainen kateuteen – muiden onni ei ole minulta pois – mutta jos joskus lipsautan jotain sen suuntaista suustani, hävettää ihan hirveästi.

24. Unelmien työpaikka?

En tiedä. Tykkään tutkijan haasteellisesta työstä ja voin kuvitella että kyllästyisin rutiinihommissa nopeasti, mutta samaan aikaan akateeminen maailma on myös hyvin kuormittava. Töitä on aina niin paljon kuin vain jaksaa tehdä, palkka ei ole kummoinen ja kaiken lisäksi työllisyydestään tietää aina vain vuoden pari eteenpäin kun koko ajan pitää olla hakemassa apurahoja (yliopistot harvemmin maksavat tutkijoiden palkkoja, vaan ne katetaan säätiöiden myöntämillä apurahoilla). Loppuunpalamista pitää siis välttää aktiivisesti. Akateeminen ura voisi johtaa oman tutkimusryhmän johtamiseen, mutta se vasta kuormittavaa onkin kun pitää hakea oman palkkarahansa lisäksi tutkimusryhmäläisten palkkarahat ja rahat tutkimuksessa tarvittaviin laitteisiin ja reagensseihin. En siis ole vielä varma haluanko mennä akateemisella tiellä ”loppuun asti”.

25. Tärkeimmät ominaisuudet toisessa ihmisessä?

Luotettavuus, muiden huomioon ottaminen, kyky ajatella asioita toisten kannalta ja myöntää virheensä tarvittaessa.

Lue myös: 33 vastausta – totuus tulee poikaystävän suusta

Tutustu myös blogin matkustushakemistoon, mikäli Kreikka-kuvat herättivät matkakuumeesi. 😉

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram Bloglovin

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Höpsöä

Väitöskirjan palautus – kuinkas sitten kävikään?

Pari viikkoa sitten olin puoliksi huojentuneena ja puoliksi jännittyneenä saanut väitöskirjani palautettua tiedekunnalle (aihealueena syöpä- ja solubiologia).Väitöskirjan palautus on monivaihenen prosessi. Ensiksi tiedekunta arvioi väitöskirjan, ja sen jälkeen joko antaa luvan lähettää väitöskirjan yliopiston ulkopuolisille esitarkastajille, tai jättää väitöskirjan kirjoittajan parantelemaan teostaan ennen uutta yritystä mikäli se vaikuttaa liian keskeneräiseltä. Jännitin kovasti saisinko luvan lähettää väitöskirjani esitarkastajille, sillä tein sen aika kiireellä ehtiäkseni kevään viimeiseen palautuspäivään.

Väitöskirjan palautuspäivä oli maanantaina, ja sain ylipäätään ensimmäiset versiot kaikista kirjan osioista valmiiksi edellisen viikon torstaina. Esimieheni luki lähettämäni osiot pitkin toukokuuta nopeasti läpi ja antoi paljon hyödyllistä palautetta. Viimeisen viikonlopun kävin läpi hänen kommenttejaan ja korjausehdotuksiaan, ja muokkasin kuvia. Varsinaisena palautusmaanantaina en enää yksinkertaisesti pystynyt oikolukemaan tekstiä. Poistin sieltä viimeiset kommentit mitä olin jättänyt itselleni muistilapuksi, tarkistin kuvien, kuvatekstien ja kappaleiden asettelun, kävin läpi lyhennelistan ja lyhenteiden käytön tekstissä, päivitin sivunumeroinnin ja sisällysluettelon ja kokosin väitöskirjan yhdeksi tiedostoksi kolmen artikkelini kanssa. Tiesin että minun olisi pitänyt vielä oikolukea tekstiä niin paljon kuin mahdollista, mutta siitä ei tullut yhtään mitään – teksti vain vilisi silmissäni kun muka-luin sitä eikä minulla ollut toivoakaan huomata sen virheitä. Niinpä lopulta vain lähetin kaiken tiedekunnalle – sen 200-sivuisen väitöskirjan, ja sen päälle vielä artikkelit erillisenä ja miljoona eri selvitystä osuudestani artikkeleissa ja eri henkilöiden suosituksia ja materiaalinkäyttölupia.

Voi sitä typojen määrää

Ystäväni tuntuivat olevan kovin luottavaisia siitä että tottakai väitöskirjani pääsee tiedekunnasta eteenpäin, mutta itselläni ei ollut lainkaan niin luottavainen olo. Viikon päästä palautuksesta olin vihdoin toipunut sen verran että kykenin jälleen avaamaan väitöskirjatiedoston, ja voi sitä noloutta kun huomasin sanoja puuttuvan vähän sieltä sun täältä. Ei mitään katastrofaalista tai sellaista että koko väitöskirja olisi ollut sen takia vaikeasti luettava, mutta vähän hävetti kuitenkin. Mutta se oli sellainen mihin tällä aikataululla pystyin ja hienoa että sain kirjan niinkin hyvin kasaan lyhyessä ajassa.

Tiesin minä päivänä tiedekunnalla oli kokous, jossa väitöskirjoja käsiteltiin. Tarkistin sähköpostini koko sen päivän ajan viiden minuutin välein – ja sama jatkui seuraavanakin päivänä. Kun en silloinkaan ollut vielä kuullut päätöksestä, en malttanut enää olla laittamatta mailia tohtoritoimikunnan koordinaattorille. Ja niin sain lopulta tiedekunnan pyynnön lähettää väitöskirjani heidän hyväksymilleen esitarkastajille. 

Ai että. Siinä kohdassa oloni todella helpottui, sillä sen varsinaisen palautuksen jälkeen en ollut vielä osannut oikein rentoutua. Olin hankkinut tätä hetkeä varten jääkaappiin odottamaan pullon kuplivaa, ja teemaan sopivasti pulloksi oli valikoitunut argentiinalainen KAIKEN Rosé Brut-kuohuva – hehe, KAIKEN annoin, ja se kannatti-pullo. 😛 Itseäni se ainakin vähän hymyilytti. Ja juoma nautittiin tietysti olohuoneessamme, joka on toiminut koronakeväänä myös työhuoneenani ja kuntosalinani, joku saattoikin jo bongata kuntopyörän ja foam rollerin taustalta. (Välihuomio: viineistä kiinnostuneen kannattaa kurkata myös Korkin päällä-blogi.)

Hups kun se pääsi kuohahtamaan

Nyt tiedän että minusta ainakin tulee tohtori tänä vuonna

Opinnot ovat kasassa ja tiedekunta on hyväksynyt tohtorintutkinnon opintokokonaisuuteni, ja väitöskirja on esitarkastajilla. He tulevat esittämään siihen vielä muutos- ja korjausehdotuksia, ja kun ne on tehty, lähetän väitöskirjani uudelleen tiedekunnalle, jonka jälkeen he mitä suurimmalla todennäköisyydellä myöntävät väitösluvan. Nyt pidetään siis peukkuja että esitarkastajat tykkäävät työstäni. Viimeiseen koitokseen, eli tohtorin väitökseen, on siis vielä pari kuukautta matkaa, mutta yksi asia on ainakin selvä: väitöskirjani valmistuu ja minusta tulee tohtori.

Skål sille – ja juhannukselle! 🙂

Aiempia työaiheisia kirjoituksia:

PS. Nyt kun on näin kauniit kelit niin kurkkaa myös blogin terveelliset ja vähemmän terveelliset jäätelöreseptit. 😉

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram Bloglovin

Työ ja raha Oma elämä Opiskelu Työ