Vietimme pitkästä aikaa poikasytäväni kanssa oikean treffi-illan. Käymme kyllä usein ulkona ja viihteellä tulee oltua ihan tarpeeksi, mutta monesti seurassa on tuolloin muitakin ystäviä. Eilen kävimme kuitenkin ihan kaksistaan syömässä ja leffassa. 😉 Säät olivat myös vihdoin niin keväiset että uusi ja vastikään suojakäsittelyn saanut nahkatakkinikin pääsi käyttöön – ja oli se hieno! 😉

Meillä oli seurustelumme alkuaikoina tapana käydä melko usein eräässä Turun keskustan kiinalaisessa ravintolassa, Tang Renissä. Nyt edellisestä kerrasta oli päässyt vierähtämään sen verran aikaa että lähdimme sinne verestämään muistoja. 🙂 Olen aina pitänyt kiinalaisesta ruoasta. Kiinalainen on mielestäni edelleen ihan kelpo vaihtoehto – nykyään jätän vain riisin pois. Annokset ovat yleensä aina reiluja, ja ne ovat yleensä mukava sekoitus lihaa ja kasviksia. Pähkinälliset vaihtoehdot ovat yleensä hyviä. 🙂 Itsensä onnistuu kyllä saamaan itsensä kylläiseksi ilman riisiäkin. Oikeastaan se lieneekin ainoa tapa välttää syömästä itseään ähkyyn kiinalaisessa – win-win minulle siis. 😀  Mitään friteerattua en leivityksen takia suosittele, ja nuudelivokit ovat myös poissa listalta.

Tällä kertaa söin jättirapuja kung po. Rapuja oli runsaasti, mukana oli cashew-pähkinöitä ja ruoassa oli käytetty tuoreita kasviksia. Kelpo annos siis. 🙂

Illallisen ja elokuvan alun väliin jäi vielä sen verran aikaa, että kävimme nauttimassa jälkiruokaa Hansakeskuksen Nuvole Gelateriassa. Paikasta saa italialaista jäätelöä, sen takia me sinne lähdimmenkin. Minä otin pistaasi- ja sitruunajäätelöä, poikaystävä suklaata ja sitruunaa. Sitruuna oli hyvää ja raikasta, mutta pistaasi jotain aivan ihanaa! Olisi pitänyt ottaa sitä koko annos, niin kermaista ja maukasta…sitä pitää käydä syömässä toistekin. 😉 Poikaystävän suklaakin oli hyvää, mutta sitruuna oli hänen lempparinsa. Jäätelön kaveriksi nautimme hyvät espressot. Paikka oli suosittu, vaikka sulkemisaika lähestyi jo. Palvelu oli ystävällistä ja rempseän italialaista.

Elokuvateatterissa ei nyt pyörinyt mitään, joka olisi kiinnostanut meitä erityisesti, joten päätimme kelpuuttaa jonkun, joka menisi sopivaan aikaan. Kävimme katsomassa Oblivionin. Se itseasiassa yllätti minut positiiviseksi. Suurten nimien tähdittämät toimintaleffat eivät nosta odotuksiani yleensä korkealle, mutta tässä pommienräjähtely onnistuttiin pitämään sopivalla tasolla, ja juonikin pysyi kasassa. 🙂
Ihana ilta, ihana poikaystävä. <3