21 tapaa korjata polvivaakaa

Ylläolevan kuvan olen tehnyt ajat sitten, ja hiljattain lisäsin siihen muutaman kohdan. Jos teillä on lisättävää korjauksiin, laittakaa kommenttia! Tässä ei varmasti tule esiin ihan kaikkia polvivaa’an jaloja nyansseja. Varsinkin, kun tässä ei käsitellä polvilleen menoa, joka on jo taiteenlaji itsessään. 

Myönnetään, minulla on polvivaakafiksaatio. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kirjoitan aiheesta tässä blogissa (no, muissa medioissa en sentään ole vielä tästä kirjoittanut).

Polvivaakaan vain mielestäni tiivistyy hyvin paljon vikellyksestä. Kaikessa kamaluudessaan se on liike, jossa vaaditaan valtavaa määrää erilaisia ominaisuuksia. On pidettävä jotkin kehon osat millintarkasti niille määritellyillä paikoilla ja myödättävä herkästi toisilla. 

Polvivaa’assa ei ole kyse rohkeudesta eikä näyttävyydestä. Siinä on kyse loppumattomasta, tuskallisesta hinkkaamisesta. Se on työ, joka ei lopu ikinä, ja liike, jossa ei täydellisen onnistumisen hetkelläkään pääse flow-tilaan tai euforiaan.

Polvivaaka on kaikille tasapuolisesti armoton.