35 tuntia kisoihin: ahdistaa

Aika pitkään ajattelin, että eipä tässä mitään, kisojen järkkääminen tuntuu olevan aika pala kakkua.

No, nyt vähän ahdistaa. Nukkumaanmenoaika, ja vielä olisi jokunen hoidettava asia. Huomenna ehtii jotain, mutta päivä menee töissä (missä keskittyminen on vaikeaa, koska vikellysasiat tunkevat mieleen) ja ilta tallilla hiuksia kammatessa ja kisapaikkaa siistiessä.

Suurin osa ahdistuksesta liittyy tosin vasta seuraaviin kisoihin. Viimeinen ilmoittautumispäivä on huomenna, enkä tiedä, keitä kaikkia hevosillamme starttaa. Kulut ovat tosi isot, koska emme omista hevosia, traikkua ynnä muita tarpeellisia juttuja, vaan kaikki pitää vuokrata. Olemme myös ekaa kertaa liikenteessä kahden hevosen kanssa, mikä sinänsä on hyvä. Isojen kulujen takia harva haluaa lainata käyntihevostamme, ja näin kuluille on entistä vähemmän jakajia. 

Minunhan ei näitä hevosrahoja tarvitse maksaa, joten en tiedä, miksi käytän päivät ja yöt ahdistumalla niistä. Kyllähän useimmat muutkin harrastukset, varsinkin hevosharrastukset, maksavat monta rahaa.

Lienee aika mennä nukkumaan.

Ai niin, ihan vielä en voi, koska minulla on päässä älyttömät glittermeikit ja kampaus.

”Tekisinkö minuuttiaikataulua lauantaille vai harjoittelisinko kisameikin tekoa, vaikka en kisaa enkä ehdi meikata ketään?” (Pohdintaa 37 tuntia ennen kisoja.)

Vastauksen tiedättekin…