Viikon 37 oheinen ja kisaraportti Karjaalta

Tämän viikon oheisen suhteen totesin, että nyt omilla valmennettavillani on niin erilaisia tarpeita, että kaikki saavat ihan oman oheistehtävän. Laitan viestejä tehtävistä tänään ja huomenna. Viestit menevät ensisijaisesti Ouluun lähtijöille ja muille aktiivisille kilpailijoille, mutta muutkin omat valmennettavani voivat tietysti pyytää oheista. Jos tekemisen puute uhkaa, kuningataroheinen on teitä varten. 

Kisareissu Karjaalle oli pääosin erittäin onnistunut. Yksi tytöistä kilpaili ensimmäistä kertaa B-tasolla ja yksi ensimmäistä kertaa A-tasolla. Kumpikin näistä jännittävistä suorituksista sujui odotusten mukaisesti, eli oikein hyvin. Oulussa meillä on taas yksi uusi A-tasolainen. 

Käyntiluokissa meidän tytöt saivat mielestäni tehtyä oman parhaansa. Ei vähiten siksi, että käyntihevosemme Aaro sai korvatulpat ja oli näin ollen huomattavasti rauhallisempi kuin Kangasalan kisoissa. 

Ennen Ouluun lähtöä teemme pieniä viilauksia oikeastaan kaikkiin ohjelmiin. Ajanotto on viime aikoina jäänyt turhan vähille, joten osa vapaaohjelmista oli liian pitkiä ja osa liian lyhyitä. Siitä olen kyllä pahoillani: on minun tehtäväni valmentajana katsoa, että ohjelma on sopivan pituinen. 

Näistä kisoista (ja vähän edellisistäkin) opittiin taas jotakin. Opetus oli se, että jatkossa en anna omien valmennettavieni katsoa välipisteitä (B-tasolla perusliikepisteitä ja A-tasolla ensimmäisen kierroksen pisteitä). Niistä ei nimittäin näytä seuraavan muuta kuin harmia. Erityisen hyvät välipisteet antavat valheellisen kuvan tulevasta sijoituksesta, ja viimeistään palkintojenjaossa tulee pettymys. Erityisen huonot pisteet taas saattavat masentaa niin, että loppukin kisa menee penkin alle. Lisäksi pistetaulun läheisyydessä saattaa kuulla kanssakisailijoiden ajattelemattomia kommentteja ja spekulointeja. 

Tavoitteellisessa urheilussa pettymykset ja kilpailu kuuluvat asiaan, mutta jos voin tällä pitää valmennettavien mielialaa tasaisempana ja myönteisempänä, todellakin ryhdyn pistesensuuriin.