Muistiinpanoja matkan varrelta: Henkisestä valmentautumisesta
Kuten osa teistä tietää, olen hullu muistiinpanonainen, jonka kynä viuhuu aina ja kaikissa tilanteissa. Saattaa olla ammattitauti. Jotta lukuisista muistiinpanoistani olisi jotain hyötyä, olen päättänyt jakaa muistiinpanojani täällä blogissa. Edellinen muistiinpanopostaus käsitteli maajoukkuevalmentaja Gero Meyerin vinkkejä vapaaohjelman rakentamiseen.
Tällä kertaa perehdytään psyykkiseen valmentautumiseen. Olimme vikeltäjien ja vanhempien kanssa lokakuun lopussa kuuntelemassa Katri Syväristä, jota voisi tituleerata jonkinlaiseksi henkisen valmennuksen ja koulutuksen monitoiminaiseksi. Tässä tiivistettynä Katrin opit:
Iso muutos on mahdollinen
Henkinen valmentautuminen on valtava kokonaisuus, jonka opeista on hyötyä kaikilla elämän osa-alueilla. Niinpä henkisen valmentautumisen juttujen kanssa ei tule valmiiksi ihan äkkiä, jos koskaan. On kuitenkin mahdollista saada aikaan dramaattinen muutos omassa tekemisessään.
Kun nauttii, tekee parhaan suorituksen
Uskon tai ainakin toivon, että kaikki vikeltäjät nauttivat vikeltämisestä. Nautinnon vain pitäisi olla läsnä myös kisatilanteessa, sillä kun viihtyy ja tekee ilolla, tekee parhaan mahdollisen suorituksen.
Hengityksellä voi säätää tunteita
Rentoutusharjoituksia on monenlaisia, eikä ole niin väliä, millaisen harjoituksen tarkalleen teet. Hengityksen kuunteleminen ja siihen keskittyminen on kuitenkin temppu, jolla kaikki pystyvät saamaan fiiliksestään rauhallisemman. Tämä tosin vaatii harjoittelua.
Jotta pääsee jännityksestä, pitää opetella rentoutta
Haluat luultavasti päästä eroon turhasta jännittämisestä. Se ei onnistu ennen kuin tiedät, mitä haluat jännityksen tilalle. Aivot ovat kuin taksikuski, eli niille pitää kertoa toivottu määränpää, eikä sitä, minne ei ainakaan halua mennä. On siis ryhdyttävä opettelemaan jännityksen vastakohtaa, rentoutta. Rentous syntyy aivoissa ja vaikuttaa kehoon sekä hevoseen. On olennaista olla sekä henkisesti että fyysisesti rento, sillä jos on jostakin kohtaa jännittynyt (henkisesti tai fyysisesti), se ei voi olla vaikuttamatta kokonaisuuteen. Tätä voit testata seuraavalla harjoituksella: Jännitä pikkurillisi aivan tiukaksi. Rentouta sitten muut sormet ihan rennoiksi. Onnistuiko?
Stressi haittaa oppimista
Jos olet stressaantunut, stressihormonit pyörivät aivoissasi ja estävät uusien verkostojen syntymisen, eli oppimisen. Siksi jännittävään valmennustilanteeseen, kuten alue- tai maajoukkuevalmennukseen kannattaa valmistautua ja rauhoittua. Myös areenalla tapahtuvat blackoutit liittyvät usein stressiin.
Onnellisuus ja onnistuminen ovat eri asioita
Osa ihmisistä on sitonut itsevarmuutensa ja onnellisuutensa siihen, että onnistuu jossakin asiassa. Tätä kutsutaan sitku-elämäksi, eli ajatukseksi siitä, että olen onnellinen sitten kun (onnistun jossain). Esimerkiksi itse olin kuusivuotiaana vakuuttunut siitä, että elämäni muuttuu täydelliseksi, kunhan opin r-kirjaimen. En enää kärsi ärräviasta, mutta ei tämä nyt ihan täydellistä edelleenkään ole. On tärkeää arvostaa itseään ja olla iloinen siitä, mitä on saanut jo nyt, ennen kuin on saavuttanut tavoitteensa. Silloin tavoitteiden saavuttaminen on helpompaa ja hauskempaa.
Kaikki epäonnistuvat
Epäonnistumisia sattuu kaikille, ja niille, jotka ovat huipulla, on matkan varrella sattunut niitä todella paljon. Monet ihmiset pelkäävät epäonnistumista, eli pohjimmiltaan hylätyksi tulemista ja laumasta erottamista. Epäonnistumisen pelkoa voi siis lääkitä hakeutumalla sellaiseen seuraan, jossa tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on. Ratsastuspiireissä on tässä Syvärisen mukaan paljon tsemppaamista, mutta mielestäni vikellyksessä on hyvä, kannustava henki. Ainakaan meidän treeneissä ei tietääkseni tarvitse pelätä jäävänsä porukasta, jos ei onnistu.
Kokeile olla yhtä hyvä kuin muutkin
Syvärinen kertoi tekevänsä paljon erilaisia psyykkisiä kokeiluja. Kerran hän esimerkiksi oli menossa kouluratsastuskilpailuihin suomenhevosellaan. Luokka oli sellainen, jossa oli hyvin monentasoisia hevosia ja ratsastajia (toim. huom. kuten vikellyskisojen luokissa on aina). Syvärisen hevonen oli aika hyvä, mutta hän itse oli ratsastajana amatööri. Hän kuitenkin alkoi muutamaa päivää ennen kisaa syöttää itselleen ajatusta siitä, että on yhtä hyvä kuin luokan parhaat. Hän ajatteli, että kaikki ovat tulleet katsomaan myös häntä, ja että hänellä on yhtä suuret mahdollisuudet onnistua kuin luokan parhailla. Suoritus sujui tämän ajatusharjoituksen jälkeen tosi hyvin.
Hyväksy jännitys
Jos on kuolettavan jännittynyt, ei kannata liimata päälle varmuutta. Negatiiviset tunteet helpottuvat, kun ne hyväksyy. Kun on päässyt neutraaliin fiilikseen, voi alkaa tuoda haluamaansa tunnetilaa sen päälle.
Valmistaudu kisoihin
Tällaisia käytännön vinkkejä Syvärinen antoi kisapäivään:
– Valitse luokka, johon sinun on kiva ja helppo mennä (no, hyvä on, itse olen tästä joskus eri mieltä)
– Valmistele hevonen niin, että sille ei tule yllätyksiä
– Tee väljä aikataulu, koska kiireessä tunnetilat kasautuvat, ja jos on kokematon, voi olla vaikea päästä kiireestä takaisin hyvään fiilikseen
– Syö ja nuku hyvin: jos verensokerit heittelevät, henkisen valmentautumisen opeista ei ole mitään iloa
– Ota ystävä tai hoitaja mukaan ainakin ekoilla kerroilla (vikellyksessä näkisin, että on tärkeää olla joku, joka vastaa hevosesta, ja lisäksi vanhempi tai pari, jotka hoitavat muita asioita)
– Treenaa kestävyyttä, koska jos fyysinen kunto ei kestä, keskittyminen on vaikeaa
Mieti, millaisen suorituksen haluat
Kun aivoille kertoo, että haluaa saada sinivalkoisen ruusukkeen, ne eivät tiedä mitä tehdä. Parempi tavoite on hakea tietynlaista suoritusta, ja miettiä, mistä konkreettisista asioista se syntyy. Tavoitteessa kannattaa olla mahdollisimman yksityiskohtainen.
Tunnetiloja pitää treenata
Jotta voit olla areenalla rento, sinun on oltava arjessa rento. Jos et ole koskaan ollut itsevarma, itsevarmuus areenalla on yhtä helppoa kuin voltin teko kertaakaan harjoittelematta.
Älä märehdi epäonnistumisia
Joka kerta kun käyt hetki hetkeltä läpi epäonnistumista, opetat kehoasi siihen. Siksi kannattaa mielikuvaharjoitella onnistumisia eikä jauhaa vanhoja epäonnistumisia. Varsinkin väsyneenä aivot haluavat toistaa niitä malleja, jotka ne jo osaavat. Sen takia positiivisista tunteista ja hyvän suorituksen mielikuvista pitää tehdä tuttuja.