Mitä treeneissä oikeasti tapahtuu
Tervetuloa meidän todellisiin treeneihin:
Keskiviikkoaamuna oletan, että treeneihin tulee viisi ihmistä. Sitten yksi peruu ja kolme uutta ilmoittautuu. Se ei haittaa, tarkoitus oli tehdä jokaisen kanssa sitä, mitä kukin on vailla, joten voin soveltaa.
Kipitän pää hiessä bussiin huomatakseni siellä, että olisinkin saanut kyydin. Bussi on tapansa mukaan myöhässä, mutta niin on melkein puolet vikeltäjistäkin. Onneksi osa on ollut ajoissa ja hakenut varusteet maneesiin.
Yksi maneesista olevista hevosista pelkää sekä pukkia että lapsia. Tytöt eivät uskalla vaihtaa venytyksestä toiseen kun kammoksuvat hevosen säikäyttämistä. Ovat kuitenkin hyväntuulisia, vaikka myönnän, etten ole vieläkään antanut palautetta osalle parin viikon takaisista ruoka-, liikunta- ja lepopäiväkirjoista.
Pukkivyö ei käyttäydy, joten sen asennon korjaileminen muodostuu pukkiharjoittelun olennaiseksi osaksi. Aikaa menee myös vikeltäjien vapaaohjelmamusiikkien kaivamiseen puhelimesta.
Muistan noin kolmen ensimmäisen kierroksen ajan antaa oheisia. Lopun aikaa tytöt tekevät itsenäisesti pariakroa ja säntäilevät ympäriinsä. No, eivät ainakaan seisoskele.
Mattimyöhäiset ilmestyvät ja verryttelevät kiitettävän itsenäisesti. He ovat vasta-alkajia, ja kehittelen heidän vapaaohjelmiinsa paljon uusia lisäyksiä, jotta ohjelmat olisivat kunnossa kisoissa kahden viikon päästä.
Juoksuttaja tuo ja verryttelee hevosen. Teetän vikeltäjillä sillä aikaa hengitys- ja mielikuvaharjoituksen. Kaikki jaksavat hienosti keskittyä.
Sitten mennään hepalla. Muistan taas kahden ensimmäisen kierroksen ajan antaa oheisia. Lopun aikaa tytöt ilmeisesti katsovat koira-agilityvideoita, mikä selviää treenien jälkeen.
Juoksentelen ympäriinsä yksi puhelin yhdessä kourassa ja toinen toisessa. Sitten tajuan, että ajanottopuhelimeksi ottamaani vanhaa iPhonea ei saa päälle ilman latauspiuhaa, koska virtanappi on rikki. Yhdeltä vikeltäjältä ja katsomassa olevalta äidiltä löytyy puhelimet ajanottoon.
Kaveri soittaa ja pyytää kaljalle. Kieltäydyn kohteliaasti ja jatkan valmentamista.
Soittelen vasta-alkajien ohjelmien musiikeiksi mitä sattuu, kun en ole ehtinyt kaivaa etukäteen mitään järkevää. Tietotekniikka tuo muutenkin oman säväyksensä treeneihin, kun tytöt järjestelevät selkäänmenovuoroja sen perusteella, miten vapaaohjelmia parhaiten ehdittäisiin kuvata mukana oleville tableteille.
Puhun yhtä, ajattelen toista ja teen kolmatta. Juoksuttaja joutuu muistuttamaan, että laukkaa varten tarvittaisiin varmaan sivuohjat. Juoksen, punttaan, puhun taukoamatta. Unohdan juoda vettä.
Selviää, että olen tehnyt uusien ohjelmiin aivan liikaa lisäyksiä. He saavat tehtäväksi miettiä, mitkä juuri oppimistaan liikkeistä haluavat ottaa pois, ja joutuvat muuttamaan taas vapaaohjelmiaan. No, vasta toinen kerta tänään.
Vikeltäjät suoriutuvat treeneistä hyvin, ja hevonenkin aika mukavasti, vaikka laukka on kuulemma epätasaista. Aloittelijat saavat oivalluksia, kokeneemmat saavat tehdä ohjelmat ja perusliikkeet laukassa putkeen. Homma on alkanut sujua.
Treenien aikana yksi saa tossusta naamaan ja useampi kaatuu.
Kaksi saa suklaata palkinnoksi siitä, että on uskaltanut tulla etuperin jalkojenheitosta yli laukassa aiemmissa treeneissä (kultaisen keskitien saavuttamiseksi pitää mennä joskus yli). Tämähän on kiva laji, toteaa toinen.
Samalla kun kaivan suklaita, yritän vaihtaa vaatteita ja keskustella yhden vikeltäjän äidin kanssa kyseisen vikeltäjän toisesta harrastuksesta ja sen seurauksista vikellykselle. Yritän painaa mieleen, mihin kisoihin ja näytöksiin kukakin on tulossa, ja liikuttaa konkkaronkkaamme samalla talliin.
Osa joutuu lähtemään suoraan kohti kotia. Olen unohtanut kysyä päivän onnistumiset (positiivisen asenteen opetteluun liittyvä tapa), joten tytöt huutavat niitä toiselta puolelta pihaa.
Tallissa selostan tavaroiden paikkoja ja yritän selvittää, mihin pestävät patjanpäälliset laitetaan. Kuulemma pesukone on rikki.
Saan kyydin Tampereen puolelle, mikä on onni, koska bussiin ehtiminen alkaa olla myöhäistä. Autossa puhumme tulevista hevosmessuista (yritän muistaa varmistella vielä verryttelyalueeseen liittyviä asioita) ja vapaaohjelmista. Kuulen myös koira-aiheisia sattumuksia.
Sellaista tänään. Aika perus, aika kivaa.