Onnellinen valmentaja, eräät treenit ja kilometripostaus

Juuri nyt olen todella onnellinen. 

Flunssaputken jälkeen kaikki pienet, tavalliset asiat tuottavat iloa. Arki tuntuu kivalta ja vikellys hienolta.

Tänään oli parhaat treenit pitkään, pitkään aikaan. Kotona pohdin, että mitäköhän taas osaan valmentaa. Olin mietiskellyt päivällä kaikenlaisia urheilujuttuja, mikä on aina omiaan paitsi tuomaan inspiraatiota, myös sekoittamaan pääni sen suhteen, miten minun kannattaisi omia valmennettaviani kehittää. Päivän tavoitteeni oli pitää fyysisesti raskaat treenit, eli paljon oheista. Minulla on tämä tavoite usein, mutta se ei vain ota toteutuakseen, kun on seitsemän vikeltäjää, pari hevosta ja noin tsiljoona muuta liikkuvaa osaa. Ei se mitään.

Teimme tänään pääosin perusliikkeitä, koska viime viikko oli vapaaohjelmaviikko. Lisäksi halusin teettää joitakin vapaaohjelmien yksityiskohtia. Treenit näyttivät tältä:

– Kevyt verryttely ryhmäliikuntatuntimeiningillä, eli paikallaan hölkkäillen ja erilaisia hassunnäköisiä mummojumppaliikkeitä tehden. Tämä siis siksi, ettemme häiritsisi muita maneesinkäyttäjiä ihan niin paljon kuin ympäriinsä juoksemalla. Venyttelyt vikeltäjät tekivät itsenäisesti, minä puin sillä aikaa varusteita Kaapolle.

– Ensimmäisenä hevosena oli Kaapo ja ensimmäiseksi väärään suuntaan (oikeaan kierrokseen) laukassa mylly. Poikkeuksellisen vähän tahtirikkoja tänään.

– Ravissa väärään suuntaan seisonta. 

– Käynnissä kisasuuntaan vapaaohjelman selkäänhyppy, yksi liike ja alastulo. Joukossa oli jokunen uusi liike ja vanhoja haasteita. Tämän ja seuraavan kierroksen tekivät vain laukkayksinvikeltäjät.

– Laukassa sama homma. Selkäänhypyt ja alastulot toimivat aika kivasti, vaikka arviolta puolet päätyi kuitenkin alas vähän toisella tavalla kuin oli tarkoitus.

– Käynnissä kisasuuntaan käyntiparin koko vapaaohjelma. Yllättäen tällä kierroksella oli vain se pari…

– Jos oikein muistan, niin ravissa polvilleen selkäänhyppy ja seisonta?

– Laukassa väärään suuntaan seisonta. Kaikilla oli jostain syystä älyttömän hyvä seisontapäivä, valmentajan kelpasi hymyillä. 

– Käynnissä etuperin tai takaperin seisonta ja hevosen takapuolta pitkin alas kävely. Tämä harjoitus poimittiin Aimen aluevalmennuksesta joskus viime keväänä. Harjoitus ei ollut kaikille ihan helppo, mutta kukaan ei luovuttanut kesken. Treenikaverit, juoksuttaja ja minä sitten kannustimme ja iloitsimme onnistumisista.

– Tässä vaiheessa olimme mielestäni saaneet jo tehtyä vaikka mitä, mutta Kaapon kanssa oli vielä aikaa käytettäväksi lähes 20 minuuttia. Niinpä pikakehittelin, että kaikki voisivat vielä valita harjoiteltavaksi jonkin vapaaohjelmaliikkeen, joka tehtäisiin sekä käynnissä että laukassa. Yllytin paria tekemään laukassa jotain pariliikettä, mutta kaikki tekivät sitten kuitenkin yksin. Tällä kierroksella sain juosta itseni kohtalaiseen henkihieveriin välihyppyjä varmistaessani, mutta mikä palkinto: yksi vikeltäjä onnistui tekemään välihypyn ekaa kertaa ikinä ja toinen sai pitkään treenaamansa välihypyn vihdoin onnistumaan upeasti. Taas hurrattiin treenikavereille. 

– Päivän toinen hevonen, eli Alma, saapui maneesiin verryteltäväksi ja Kaapo siirtyi loppuverryttelyyn. Verryttelyn aikana askartelin pienen ja sekavan kuntopiirintapaisen ja organisoin eilisellä Balance-tunnilta oppimiani tasapainoharjoituksia oheiseksi.

– Almalla oli ollut selkä kipeänä, joten lähtökohta oli, että katsotaan, voiko sillä ihmeempiä vikeltää tänään. Aloitimme väärään suuntaan ravissa seisonnoilla ja totesimme, että vikellys on ilmeisesti Almasta hauskempaa selkä kipeänä, tai sitten ongelma oli parantunut. Alma nimittäin käyttäytyi erittäin mallikkaasti ja malttoi jopa olla täysin kaahailematta selkäänhypyissä. 

– Koska innostun aina välittömästi lisäämään vaikeuskertoimia heti kun jokin menee hyvin, ryhdyimme reteästi tekemään seisontoja laukassa. Almalla on seisty jokunen kerta laukassa, mutta ei näin, että mentäisiin kokonainen seisontakierros. Alma oli positiivinen yllätys, ja muutkin kuin kaikkein varmimmat seisojat uskalsivat irrottautua seisomaan aika kivasti. 

– Vaikeuskertoimien lisäämisestä puheen ollen päätin, että nythän me teemme koko perusliikkeet putkeen Almalla ensimmäistä kertaa ikinä. Ensin teimme koko show’n käynnissä ja sitten laukassa. Polvivaaka, Alman vanha vihollinen, aiheutti vähän pukittelua, mutta kokonaisuutena homma meni erittäin putkeen. Tulevien joukkuekoitosten kannalta tuntuu aika kivalta, että Alma jaksoi äkkiseltään laukata seitsemän vikeltäjän hitaahkosti tehdyt koko perusliikkeet peräjälkeen. Ei sille tainnut tulla edes ihmeemmin hiki. 

– Perusliike-euforisena annoin vikeltäjien vielä lopuksi valita muutaman vapaaohjelmaliikkeen loppukäyntien aikana askarreltavaksi. Sitten kiiteltiin Almaa ja todettiin, että oli älyttömän hyvät treenit. Kaikki saivat vielä sanoa päivän onnistumisen, eli kertoa, mihin oli erityisen tyytyväinen tänään. Ja niitä onnistumisiahan oli, mistä valita!

Kotona suihkussa tajusin, että syksyn huolet siitä, ettei vikellys enää olisi minun juttuni, ovat tältä erää poissa. Saan tästä niin käsittämättömän paljon puhtaalta ja syvältä tuntuvaa iloa, että tunnen melkein sääliä niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole tekemisissä urheilun kanssa.

Meillä treenaavien vikeltäjien, hevosten ja juoksuttajien kanssa on kunnia työskennellä. Seuraavaksi ilahduttaa se, että sunnuntaina saan ensimmäistä kertaa uuden käyntijoukkueemme kaikki jäsenet kokoon, ja voimme ystävänpäivän iloksi harjoitella heille vapaaohjelman. Valmentajaa ilahduttaa sekin, että mitä todennäköisimmin ainakin osa laukkajoukkuelaisista viettää ystävänpäivää yhdessä akroillen.

Tulevalla kaudella ja sitäkin kauempana siintää kaikkea hienoa ja tavoiteltavaa, mutta ainakin tänään voin rehellisesti sanoa, että ei se päämäärä, vaan se matka. Kiitos, matkakumppanit!