Synttärikakku vain puuttuu

On päässyt käymään niin, että olen pitänyt tätä blogia yli vuoden. Virallinen yksivuotissyntymäpäivä oli puolitoista viikkoa sitten lauantaina, mutta silloin olin niin kiireinen treenien, sääntökoulutuksen ja valmentajatapaamisen kanssa – kuten vikellysbloggaajan kuuluukin – etten ehtinyt mitään postailla. 

Tämä on ollut hauska vuosi. Olen todella ylpeä siitä, että olen onnistunut pitämään blogin hengissä ja aktiivisena koko vuoden ajan. Kun aloitin, tavoitteeni oli julkaista vähintään yksi postaus viikossa. Minulla oli kuitenkin niin paljon asiaa, että aloin postata joka päivä. Alkuhuuman jälkeen tahti hieman rauhottui, ja nykyään pidän hyväksyttävänä tahtina kolmea postausta viikossa. 

Vikellyksellisesti vuodessa on tapahtunut paljon. Tuntuu käsittämättömältä, että samoja tyyppejä, joiden kanssa vuosi sitten jännitettiin Tuusulan kilpailuharjoituksiin menoa suurin piirtein pissat housussa, on nykyään esimerkiksi maajoukkueessa ja B-tason yksinvikellyksen tuloslistassa siinä kohtaa, jossa lukee perusliikkeiden kohdalla 6,278… Minun täytyy ihan tosissani miettiä, että voiko siitä olla vain alle vuosi. Mutta niin vain on. 

Vuoteen on mahtunut erittäin monta hetkeä, joina on tehnyt mieli juosta pää edellä seinään vikellyssyistä. Jos lakkaisin värjäämästä hiuksiani, paljastuisi tukasta luultavasti aika monta Kipa-harmaata, kisajärjestäjä-harmaata ja raha-asia-harmaata. Tiedän, että näitä hetkiä tulee vastakin.

Sitten on se kaiken kakkamaisen säätämisen ja murehtimisen kääntöpuoli. Valmennustyö itsessään on aivan todella mahtavaa ja antoisaa hommaa. Monta kertaa vuoden aikana ovat olleet ilon ja ylpeyden kyyneleet lähellä. Tämä työ on tavattoman kiehtovaa, monipuolista ja mukaansatempaavaa. Vaikeaa myös, mutta palkitsevaa. Kehitysmahdollisuudet ovat loputtomat. Kuten useimmissa muissakin hienoissa töissä, tässäkin ihmiset ovat paras osa. 

Blogin kirjoittajana en ole niin kunnianhimoinen kuin valmentajana. Tämän blogin aihepiiri on niin pienen porukan juttu, etten voikaan tavoitella valtavaa näkyvyyttä. Haluan tehdä hyvää ja mielenkiintoista sisältöä, mutta en halua käyttää blogiin juurikaan aikaa. Tässä yhtälössä auttaa se, että kirjoitan työkseni. Pystyn kiireen keskelläkin julkaisemaan kolme postausta viikossa, koska painan julkaise-nappia aika nopeasti. Nopeus tulee siitäkin, ettei tässä blogissa ole juuri ollenkaan valokuvia, eikä kaikissa postauksissa edes piirroskuvitusta. 

Vuoden kokemuksella voisin antaa seuraavat vinkit bloggaamisesta haaveileville:
1. Aihevalinta on tärkein. Valitse aihe tai aiheet, joista sinulla on sanottavaa aamulla kun heräät ja illalla kun menet nukkumaan, joka päivä. 
2. Blogia tehdään itsekkäästi, ja se on ihan ok. Julkaise sitä mitä huvittaa silloin kuin huvittaa.
3. Pyri säännöllisyyteen. Edellisestä huolimatta bloggaamisesta tekee hauskaa se, että joku lukee blogia. Lukijoita saa, kun julkaisee mielenkiintoisia postauksia säännöllisesti. Mieti realistisesti, kuinka usein voit julkaista jotain, ja pysyttele siinä tahdissa. Jos joskus lipsuu, älä välitä, vaan palaa rytmiin. 
4. Kaikki itsekritiikki ei ole tarpeellista. Kuten edellä jo mainitsin, tekstejä ja kuvia ei voi jäädä liikaa hinkkaamaan, jos on kiireinen ihminen, joka haluaa julkaista jotain usein. 
5. Se, ettei jää hinkkaamaan, ei tarkoita, että kannattaisi julkaista mitä vain. Raivon vallitessa voi syntyä kiinnostavaa tekstiä, mutta kirjoitus on syytä tarkistaa tunteiden laannuttua ennen julkaisua. Yrityksiä, järjestöjä ja poliitikkoja (tässä blogissa esimerkiksi Ratsastajainliittoa) voi asiallisesti kritisoida blogissa, mutta yksittäisiin tuttuihin ihmisiin (tässä blogissa esimerkiksi omiin valmennettaviini) kohdistuvia harmituksia ei kannata hoitaa netissä, edes nimettömästi.
6. Bloggaaminen on kivaa. Blogia on hauska kirjoittaa, ja lisäksi tästä jää mahtava arkisto myöhemmin tarkasteltavaksi. 

Laitan tähän loppuun vielä vähän luettavaa matkan varrelta.

Eniten tykättyjä postauksia:
Näin käy, kun treenaa
Kuuhun ja takaisin 
Valmentamisen ja vanhemmuuden yhtäläisyyksistä

Aina ajankohtaisia hyötypostauksia:
Seitsemän vinkkiä vikellyspuvun suunnitteluun
Kisameikki tumpeloille
Mitä tuomari halusi sanoa, eli kuinka pisteitä luetaan

Omia suosikkejani:
Kuinka kestää hevosongelmat
Tätä en mielelläni ajattele 
Vaikeaa, ei mahdotonta

P.S. Lilyn palvelin oli kaatuneena useamman päivän. Sen takia en päässyt julkaisemaan tälle viikolle oheista. Koska nyt on jo torstai ja viikonloppu kuluu maajoukkueleirillä ja hevosmessuilla, oheiset jääkööt tältä viikolta määräämättä. Katsellaan niitä taas ensi viikoksi!