Viisi asiaa, jotka opimme aluevalmennuksessa

Meillä oli lauantaina aluevalmennus, jonka veti Aime Nederström-Alanko. Opimme muutaman asian.

1. Laatikko pysyy
Polvivaa’an perusasento, joka myös boksina tunnetaan, on ikuinen. ”Ihan sama, vaikka se hevonen tekisi voltteja siellä alla, mutta laatikko pysyy,” Aime opetti. Ok. Ei lisättävää. 

2. Siivet pitää piilottaa
Lapaluut eivät saa törröttää polvivaa’assa (eivätkä mielellään missään muussakaan hommassa). Niiden piilotus tehdään näin: 1. Vedetään lapoja hieman yhteen. 2. Käännetään lapaluiden alakulmat kiinni selkään. 3. Ai niin, alussa jo piti ilmeisesti aktivoida vatsalihaksia… Helppoa, vai mitä?

3. Myllyssä saa sittenkin fuskata
En tiedä olisinko tästä vähän tuohtunut vai en. Saimme kehuja siitä, että kaikilla oli myllyssä hienosti selkä suorana, mutta kuulemma alaselkä saisi kuitenkin olla pyöreänä, jotta jalan saa ylemmäs. Huoh. No, kai se on hyväksyttävä. Kakkosneloset pois selistä!

4. Polvennosto päättää kuka lähtee tai jää
Tee polvivaaka pukilla. Nosta alajalan polvi ilmaan. Jos et onnistu, sinulla ei ole niitä lihaksia, joiden avulla polvivaaka pitäisi laukassa tehdä. Mars kuntoilemaan!

5. Ylöspäin on polvien tie sittenkin
Olen surkea opettamaan istuntaa. Yritän mölistä jotain pitkistä jaloista ja rennoista reisistä, vaikken erota paljaalla silmällä alkeiskurssilaisen istuntaa huippuratsastajasta. Mutta lauantaina tuli yksi istuntavinkki, joka meni minunkin järkeeni: peppu patjaan, mutta polvet voivat nousta laukan mukana hieman ylös. Nerokasta. Tähän asti tyttöparat ovat yrittäneet juntata sekä jalkoja että takapuolta alaspäin, mikä lienee jokseenkin mahdotonta.

+ 1: Mitä kaikkien suomalaisten vikeltäjien pitäisi tehdä enemmän?
Vastaus: periksiä!!

Näillä eväillä eteenpäin!