Läheltä piti
Olin tänään vikellyksen SM-kisoissa Aulangolla. Valmentajan, punttaajan ja kampaajan rooleissa, tietenkin.
Paitsi että meinasi käydä niin, että olisin kilpaillut mestaruudesta.
Ajattelin juuri muutama päivä sitten, etten enää kaipaa comebackia. Kilpaurheilu on tajuttoman vaativaa hommaa. Nautin siitä, ettei jokaista valintaani tarvitse punnita urheilu-uran kannalta.
Tänään aamulla kisapaikalla kuitenkin ilmeni, että senioreiden suomenmestaruusluokkaan oli tullut edellisenä yönä yllättävä peruutus, eikä luokassa ollut tarpeeksi lähtijöitä, jotta suomenmestarin titteli voitaisiin jakaa. Koko kisapaikka alkoi välittömästi kihistä yritystä pelastaa SM-luokka. Joku ideanikkari keksi, että minä voisin startata luokassa. Sanoin välittömästi, että totta kai voin startata, jos minulle saadaan kilpailulisenssi jollain pikajärjestelyllä. Arveltiin, että se kyllä järjestyy.
Aloin jo miettiä puku-, musiikki- ja liikevalintoja. Minulla oli kaikki pukuni mukana siltä varalta, että joku haluaisi ostaa pukuja. Tossut olivat mukana, koska usein minusta on kivempi puntata tossuilla. Hius- ja meikkikamat olivat tietenkin mukana. Olin tehnyt vanhan vapaaohjelmani kerran Kaapolla talvella. Teknisen ohjelman liikkeistä olen tehnyt vuonna 2011 kuperkeikkaa ja oikonojaa, joista ensimmäistä en nyt vanhemmiten enää uskalla ja joista jälkimmäisen osaan. Takaperin pystyspagaattia olen tehnyt käynnissä, joten sitä ja frittihyppyä olisin ehdottomasti halunnut kokeilla laukassa. Mikä tilaisuus!
Valitettavasti säännöissä sanotaan, että suomenmestaruusluokkaan vaadittavat kvaalit (pisteet, jotka saavutettuaan voi kilpailla luokassa) pitää olla samalta tai edeltävältä vuodelta. Minun vuoden 2011 kvaalini eivät kelvanneet, joten en päässyt kisaamaan. Harmi! Kuten sanottua, en kaipaa kilpaurheilu-uraa ja sen tuomia paineita, mutta olisin enemmän kuin valmis tuollaiseen ex tempore -repäisyyn. Kun tarpeeksi katsoo huippuvalmennuksia, alkaa nimittäin ajatella, että osaisi itse varmasti selässä oikein hyvin, jos vain pääsisi kokeilemaan.
Ehkäpä joskus toiste.
P.S. Ensimmäinen kisapäivä meni muuten oikein hyvin. Erityisen tyytyväinen olen käyntivikeltäjieni tekemisiin, sekä pari että joukkue onnistuivat ohjelmissaan. Laukkavikeltäjien osalta kokonaiskuvan näkee vasta huomenna.