Lomalla nyt

Rakkaat lukijat,

kuten huomaatte, olen päivittänyt blogiani tavallista rauhallisemmin tässä kesällä. Sunnuntaina jäi oheinenkin laittamatta, ja tällä kertaa kukaan ei ole kysellyt perään. Hyvä niin.

En ole mitenkään tarkoituksella hiljentänyt tahtia enkä suunnittele tauon pitämistä. Nyt vain on niin, että minulla on kerrankin edes hieman muuta elämää kuin vikellys, ja se elämä on vikellystä tärkeämpää (!). 

Mikä voi olla tärkeämpää kuin vikellys, te kysytte. Hyvä kysymys. Ei tietenkään monikaan asia ole vikellystä tärkeämpää, mutta jotkut kuitenkin: naimisiin meneminen elämänsä rakkauden kanssa, vihoviimeisen tentin tekeminen kun on kuluttanut eri koulujen penkkejä yhtäjaksoisesti 17 vuotta, kiinnostavan oman alan työn aloittaminen. 

Näiden muutosten keskellä en suinkaan ole lopettamassa vikellyssekoilujani. Aion jatkaa samalla hulluudella, tekemisen ilolla ja kunnianhimosta kiiluvin silmin. On kuitenkin hetkellisesti tajuttoman vapauttavaa ja ihanaa todeta, että juuri nyt, tänä poikkeuksellisena hetkenä, vikellys ei ole elämäni tärkeysjärjestyksessä ykkös-, kakkos- tai kolmossijallakaan.

Totta kai minua tavallaan huvittaisi vetää kaikki treenit hääpäivää lukuun ottamatta. Toisaalta en malta odottaa, että pääsen sulkemaan vikellysaiheisten Facebook-ryhmien ilmoitukset ja laittamaan valmennettaville vanhempineen viestin: ”Olen häähumussa, kivoja treenejä, soittakaa kahden viikon kuluttua.”