Mitä maajoukkueleiristä jäi mieleen, osa 1

Olin viime viikonloppuna seuraamassa maajoukkueleiriä Ypäjällä. Ajattelin kyhätä reissusta postauksen, mutta minulla ei ole nyt kaikkia muistiinpanojani tässä käsillä. Olen suorastaan tullut tunnetuksi ainaisesta muistiinpanojen syhertämisestä, joten teen niitä tunnollisesti kaikissa valmennustilanteissa paitsi silloin kun täytyy simultaanitulkata.

En välttämättä koskaan palaa muistiinpanoihini, mutta olen vakuuttunut siitä, että niiden kirjoittaminen kannattaa, koska kirjoittamalla asiat jäävät paremmin mieleen. Teoriani todistaakseni ja koska haluan kirjoittaa tämän postauksen juuri nyt, tarjoilen teille nyt muutaman sekalaisen pointin, jotka leiriltä jäivät mieleen. 

Ensimmäinen asia tulee nyt, seuraava huomenna ja sitä seuraava ylihuomenna, jotta luettavaa ei olisi kerralla romaanin verran.

1. Polvivaaka on saatava kerralla valmiiksi, ja siihen on strategia

Gero Meyeriltä opimme, että polvivaaka on siitä petollinen liike, että se kestää neljä laukka-askelta, mutta liikkeen paranteluun ei todellakaan ole neljää askelta aikaa. Polvivaa’assa asento pitäisi saada onnistumaan ja osumaan kohdilleen heti, niin, että liike olisi valmis välittömästi kun jalka ja käsi ovat nousseet paikoilleen. Eikä noston aikanakaan voi enää korjailla muuta kuin jalkaa ja kättä. Loput neljä askelta täytyisi vain keskittyä pitämään se saavutettu asento. 

Näin ollen polvivaa’assa ei ole aikaa ajatella kaikkia niitä noin 40 asiaa, joita polvivaa’assa voi korjata. Geron ehdotus oli ajatella kolmea asiaa, jotka ovat järjestyksessä nämä: 1. Hartiat. Hartioiden asento määrittelee koko boksia, ja hyvä boksi on polvivaa’an perusta. 2. Pää. Pää nostetaan ylös ja vedetään sitten taakse niin, että se on boksin päällä ja polvivaakaa yrittävä vikeltäjä näyttää kilpikonnalta. 3. Painonsiirto. Painoa siirretään alas jääville raajoille niin, että mikään asennossa ei liikahdakaan. Näin saadaan nosto valmisteltua.