Mitä maajoukkueleiristä jäi mieleen, osa 3

Eilen kerroin fysiikkatreenin ja (ala-asteikäisen lapsen) elämän yhdistämisestä sekä toissapäivänä polvivaakastrategiasta. Tänään vuorossa viimeinen ja minusta mielenkiintoisin muisto viimeisimmältä maajoukkueleiriltä.

3. Kässäriin heittämisen estävä tekijä löytyi: syyllinen on selviytymisvaisto

Kuten kaikilla maajoukkueleireillä, myös tällä viimeisimmällä käytettiin tuntikaupalla aikaa siihen, että yritettiin heittää jalkoja käsilläseisontaan asti. Sitä käsilläseisontaan heittoa hinkattiin, jankattiin ja äherrettiin. Kokeiltiin eri tekniikoita, kannustettiin, käskettiin. Mutta tälläkään leirillä kukaan ei tietääkseni heittänyt laukassa käsilläseisontaan asti. 

Samalla kun tulkkasin Geron ohjeita vikeltäjille, aloin miettiä, miten turhauttavaa on, kun samaa asiaa hinkataan leiri toisensa jälkeen, eikä mitään merkittävää edistystä juuri tässä asiassa näy. Kysyin Gerolta, väsyykö hän koskaan siihen. Hän vastasi, että ei, ei saa eikä voi väsyä. Hän kertoi vikeltäneensä itse parikymmentä vuotta ja onnistuneensa heittämään käsilläseisontaan vain viimeisinä kolmena tai neljänä vuotena. Joten ei hän voi odottaa muiltakaan sitä, mihin ei itse pysty. 

Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että käsilläseisontaan heittäminen on todella, todella vaikeaa. Minulla on ihan hyvä käsilläseisonta, kymmenen vuotta vikellystreeniä takana ja tätä nykyä aivan valtavasti tietoa käsilläseisontaan heittämisen teoriasta, mutta en pääse lähellekään edes pukilla. En odota, että omat valmentajani tai kenenkään muunkaan valmennettavat tuosta noin vain huitelisivat kässäriin. Mutta kyllähän se mieitityttää, että miksi kässäriin heitto ei onnistu, vaikka kuinka yritetään.

Treenin jälkeen Gero kertoi valmennettavilleni, miksi käsilläseisontaan heittäminen on niin vaikeaa. Syyllinen on selviytymisvaisto. Mieli sanoo, että heitetään vaan, ja vaisto sekä sitä myöten kroppa sanovat, että ei to-del-la-kaan heitetä, haluat kai elää huomiseen. 

Ei siis muuta kuin lisää kässäriharjoituksia treeneihin ja selviytymisvaistoa jallittamaan.