Kuinka minusta tuli kampaaja

Disclaimer: On tietysti vähän liioittelua puhua kampaajan ammattitaidosta, jos osaa tehdä kampauksia ja vähän leikata hiuksia. Mutta otsikko oli raflaavampi noin.

Kampauksentekotaitojani ihmetellään aika usein. Siksi on hyvä purkaa muutamia virheellisiä olettamuksia.

Ensinnäkin, ainakaan minun kampaustaidoissani ei ole kyse mistään lahjakkuudesta. Käsien ja aivojen välinen yhteys on minulla varmaan ihan kohtalaisella tasolla, kun esimerkiksi piirtäminen sujuu hyvin. Tykkään kaikenlaisesta muustakin näpertelystä ja sommittelusta. Mikään sorminäppäryyden poikkeusyksilö en silti ole. 

Toisekseen, internet on keksitty. Ja se on täynnä kampausohjeita. Niitä on kaikenlaisia todella helpoista, poninhännän tasoisista jutuista käsittämättömiin, tuntien työtä vaativiin luomuksiin. Iso osa ohjeista on videolla. Hiustenleikkuuseen en ole löytänyt yhtä paljon ohjeita, mutta niitäkin on.

Seuraavaksi aion kirjoittaa pitkän muistelusepustuksen, joten niille, jotka eivät jaksa sitä lukea, tiivistetty versio:

Hyväksi amatöörikampaajaksi tullaan harjoittelemalla. Olennaista on saada hyvä näppituntuma hiusten käsittelyyn. Sen saa toistolla. Jotta jaksaa tehdä toistoja, pitää olla kiinnostunut tukan kähertelystä. 

Ja sitten pitkä versio:

Joku ehkä miettii, miksi tämä postaus ilmestyy vikellysblogissa. 

Tietysti siksi, että minusta tuli kampaaja, koska olin vikeltäjä. 

Aikanaan minulla oli joukkuekaveri, joka oli ihan oikea kampaaja, siis opiskeli alaa. Homma lähti käyntiin eräästä joulunäytöskampauksesta luultavasti joskus ennen vuotta 2009. Kampaajakaveri sai idean: näytökseen tehtäisiin kaikille banaaninutturan tapainen kampaus, jossa käytettyä tekniikkaa kutsutaan ladonnaksi. 

No, siinähän oli vähän opettelemista. Aika meinasi loppua kesken, kun piti sinne näytökseen mennä. Kampauksista tuli joka tapauksessa hienot. Minulla ei vuosiin ollut ollut mitään kampausta, mutta tämän kampauksen pystyi tekemään minunkin tosi lyhyeen tukkaani.

Seuraava haaste oli ranskanletin opettelu. Kampaajakaveri sai kauden 2009 alussa päähänsä, että hänelle ja hänen parilleen pitäisi tehdä tulevana kautena kampaus, jonka myöhemmin nimesimme synttärisankariksi. Kampaus sisälsi kahdesta kiharretusta poninhännästä kootun ison nutturan, etuheiton ja ranskanletit pään molemmilla sivuilla. Kampaaja saattoi kyllä tehdä kampauksen parilleen, mutta ei omaan päähänsä. 

Niinpä minä ryhdyin harjoittelemaan. Osasin letittää tavallisen letin, mutta en ranskalaista. Treenasin omaan päähäni ja perheen muiden naisihmisten päihin. Kesän alussa letittäminen sujui, ja kampaaja sai haluamansa kampauksen. 

Oikeastaan voisi sanoa, että loppu on historiaa. Olin lakannut keväällä 2008 leikkauttamasta hiuksiani jatkuvasti lyhyemmiksi. Hiukset alkoivat olla sen pituiset, että ne sai jotenkin kiinni. Tosin synttärisankarikampauksen aikoihin minun nutturani oli kyllä vielä hiuslisäke. Pystyin joka tapauksessa pikkuhiljaa harjoittelemaan kampauksia omaan päähäni. 

Aloin olla aika tarkka tukastani. Kampaajakaverilla oli kisoissa sen verran vientiä, että hän ei välttämättä aina joutanut laittamaan minun hiuksiani. Kenenkään rähmäkäpälän laittamaa sinne päin -lookia en halunnut, joten aloin väsätä kampaukset aamulla kotona itse omaan päähäni. Kaksipuolinen, aukeava kylppärin peili on ollut läheinen ystäväni ever since. 

Kaudella 2010 tutustuin käännettyyn ranskanlettiin (hollantilaiseen). Eräs norjalaisvikeltäjä opetti minua tekemään käännetystä ranskiksesta yksinkertaisen nutturakampauksen pitkään tukkaan. Keväällä 2010 aloin myös todella päästä meikkaamisen saloihin, kun kampaajaystäväni teki minulle vanhojentanssikampauksen ja -meikin.

Sittemmin olen kokeillut monenlaisia itse keksimiäni ja netistä löytämiäni kampauksia. Pystyn tekemään yksinkertaisen kisakampauksen parissa minuutissa, näyttävämmän noin 12 minuutissa. Ymmärrän, mitä kannattaa tehdä paksuun tai liukkaaseen tai lyhyeen tai luonnonkiharaan tukkaan. Pystyn tekemään hienoja kampauksia itselleni sokkona.

Olen laajentanut osaamistani hiusten leikkaamiseen. Täällä asuva mies ei enää käy oikeassa parturissa, ja se on merkittävä säästö, kun puhutaan ihmisestä, jonka hiukset ovat todella paksut ja vauhdikkaasti kasvavat. Tällä viikolla leikkasin ensimmäistä kertaa lyhyet naisten hiukset. Omia latvojani olen saksinut aiemminkin.

Ainejärjestömme vuosijuhliin tein viimeksi viisi erilaista juhlakampausta ystävieni toiveiden mukaan. Kun menen kesällä 2016 naimisiin, aion tehdä itse oman hääkampaukseni. 

Elämä on hyvää, kun on tukka hyvin.

Vielä nöyrimmät kiitokseni:

Paulalle, joka opetti hurjasti ja innosti kampausten tekoon alun perin.

Pasilan aseman Salon Pepe Åhmanille, jossa leikkautin hiuksiani yläaste- ja lukioikäisenä, sekä äidille, joka maksoi sen lystin. Hiustenleikkuutaitoni perustuvat kampaajan työskentelyn seuraamiseen tuolloin. 

Niille rakkaille, jotka ovat antaneet amatöörin leikata hiuksiaan.

Netin letti- ja kampausbloggaajille sekä -vloggaajille. 

Kaikille, jotka ovat antaneet minun letittää ja laittaa hiuksiaan.