Hullu paljettinainen ja yhden puvun tarina

Olen hullu paljettinainen. Todiste kuvassa yllä: keksin viime kesänä, että ompelen vanhaan joukkuepukuuni huvin vuoksi yli tuhat paljettia käsin. Pitäähän sitä ihmisen jotain käsillään tehdä esimerkiksi pitkillä automatkoilla, Ensitreffit alttarilla -sarjaa katsoessa, maajoukkuevalmennuksia seuratessa ja rauhallisina sunnuntaiaamuina, joina voi valita minkä tahansa tekemisen. 

Viehätyin pukujen suunnittelusta ja paljettiompelusta jo joskus, öö, vuoden 2007 tienoilla, kun teetin ensimmäisen oman pukuni. Olen nuoresta lähtien ollut kiinnostunut muodista ja piirtämisestä, joten pukujen ja koristelujen suunnitteleminen on minusta aina superhauskaa. Olen tosi huono ompelukoneiden kanssa, joten pukujen toteutuksen olen antanut ammattilaisille. Koristelut teen mielelläni itse, olivat ne sitten paljetteja, strasseja tai jotain muuta. 

Pukujen suunnittelussa ja koristelussa viehättävää on se, että siinä saa niin vapaat kädet. Toisaalta puvun suunnittelua ei tarvitse aloittaa tyhjästä, vaan inspiraatiota voi ottaa vikeltäjän luonteesta ja kehosta sekä ohjelman teemasta ja musiikista – tai oikeastaan ihan mistä vain. 

Kuvan joukkuepuvun suunnittelu oli kyllä aikanaan tuskan takana. Meitä oli kuusihenkinen joukkue, ja kaikilla omat inhokki- ja suosikkivärinsä sekä näkemyksensä siitä, millainen puvun pitäisi olla. Muodin muutoksesta kertoo jotain se, etten muista meidän keskustelleen mitään esimerkiksi teemasta, musiikista tai hameosista. Puvun piti yksinkertaisesti olla nätti ja kaikkia miellyttävä, mutta siinäkin oli tarpeeksi haastetta.

Inhokkivärien listaamisen jälkeen jäljelle jäivät musta, turkoosi ja valkoinen, joista jälkimmäinen otettiin pukuun hopeahologrammisena. Kuvissa on joitakin alkuperäisiä luonnoksiani joukkuepuvun suunnittelun ajalta. Lopullinen puku on jonkinlainen yhdistelmä piirroksissa esiintyviä elementtejä. Se vähän harmittaa näin vuosien päästäkin, että joihinkin luonnoksiin piirtämäni sormilenkit jäivät toteuttamatta (taisivat vain unohtua Mia-tuotteeseen lähetetystä piirroksesta), ja pukuun tuli tavalliset hihansuut. Keskisormeen lenkillä yhdistyvät kolmiomaiset hihansuut olisivat mielestäni sopineet puvun tyyliin paremmin. 

Muistan, että jollain tavalla otin vaikutteita tähän pukuun Disneyn Mulan-leffasta, jonka soundtrackilta saattoi ehkä olla joku biisin palanen vapaaohjelmassamme. Eli mahdollisesti joku ajatus oli musiikin ja puvun välillä liikkunut.

Hassua, mutta itse asiassa yhteys puvun ja Mulanin välillä taisi mennä Barbie-nuken kautta. Minulla oli lapsena Mulan-Barbie, jolla oli hieno juhla-asu vinoon leikattuine helmoineen, värikkäine kankaineen ja vöineen. Asuun kuului myös eräänlainen korsetti, jonka molemmat reunat olivat suorat. Vikellyspuvussa Barbie-vaikutteita ovat siis vinoon ”helma” turkoosista ja vyö. Lisäksi turkoosin kankaan yläreuna on paljettien alla suora, kuten lelu-Mulanin korsetissa.

Eli jos joku nyt on ajatellut, että sillä ei ole väliä, millaisilla leluilla lapsena leikkii, niin todellakin on. 

P.S. Hullu paljettipuku kaikkine Mulan-tarinoineen ja satoine paljetteineen on myynnissä, hintapyyntö 70 euroa. Puku on kokoa 170 cm, ja se on erinomaisessa kunnossa runsaasta käytöstä huolimatta. Tuon sen mukanani seuraaviin kisoihin, ja aiemminkin voi kysellä sovitukseen.