Hyvällä mielellä
Syksy on vilahtanut ohi niin, etten ole juuri ehtinyt vikellystä miettiä. Teen määräaikaisesti Helsingissä täyttä työviikkoa, vaikka asun Tampereella, joten aikaa vikellysjutuille on kiinnostavan työn ja pitkien työmatkojen takia huomattavasti aiempaa vähemmän. Valmentamaan ehdin yleensä vain lauantaisin, siis niinä lauantaina, joina ei ole muita vikellysjuttuja (tai muuta elämää, hui!).
Nyt olen kuitenkin tosi hyvällä ja innostuneella mielellä vikellysasioista.
Pääsen valmentamaan!
Tulevana lauantaina on vikellyksen lajiseminaari Helsingissä, joten treenit jäävät minulta välistä. Keskiviikkona, jolloin meillä myös on treenit, olen yleensä töissä viiteen enkä mitenkään ehdi treeneihin. Huomisen sain kuitenkin järjesteltyä niin, että pääsen Tampereelle ajoissa ja ehdin pitämään treenejä! Ja huomisissa treeneissä on vieläpä tunti pukkiaikaa, mikä on harvinaista luksusta, sillä maneesivuorot täytyy käyttää tehokkaasti, eli mennä mahdollisimman paljon hevosella. Olen niin iloinen, että pääsen opettamaan maajoukkueleirillä kuulemiani selkäänhyppyvinkkejä ja katsomaan vikeltäjien vapaaohjelmia.
Meillä on heino projekti!
Sana projekti ei tee oikeutta tälle jutulle. Kuunnelkaa: meidän ja AG:n laukkajoukkueista kootaan edustustiimi, joka edustaa Suomea vuoden 2018 vikellyksen MM-kisoissa seniorijoukkueiden luokassa, ja tarkoitus on sijoittua kymmenen parhaan joukkoon. Tässä on tietysti muutama treeni treenattavana ennen sitä, mutta silti. Joukkuevikellystä maailman korkeimmalla tasolla! Suomi maailmankartalle! Torilla tavataan!
Aloitamme uuden alkeiskurssin!
Yksityiskohdat ovat vielä hieman hämärän peitossa, mutta mainostan täälläkin lisää, kunhan ne selviävät. Huomasin pari päivää sitten, että meillä on jonossa vikellysryhmiin hyvinkin yhden ryhmällisen verran nuoria ja innokkaita vasta-alkajia. Maneesiaikoja ja hevosia ei kuitenkaan ole määräänsä enempää, eikä meillä ole sisäpukkia tai jumppasalivuoroa, joten olen myynyt jonottajille eioota monta kuukautta. Päätin kuitenkin kysyä meidän porukan Facebook-ryhmässä ideoita, ja niin vain järjestyi, että pääsemme vuodenvaihteessa aloittamaan uuden pikku alkeiskurssin, jota laukkajoukkuelaiset valmentavat. Taas saadaan joukko lapsia vikellyksen pariin, kiitos yhteisen ideoinnin.
Maajoukkueleiri meni hyvin!
Ehdin maajoukkueleirille vain viimeiseksi päiväksi, koska olin työmatkalla lauantaihin asti. Kun sunnuntaina menin paikalle, valmennettavieni vapaaohjelmista tuli sellaista palautetta, että niissä on todella hyvä rakenne. Tytöt ovat ihan itse tehneet ohjelmansa, eli omiin nimiini en voi menestystä laittaa, mutta kyllä se ilahdutti. Treenit maailmanmestari Jacques Ferrarin johdolla menivät hyvin.
Ymmärsin vähän jotain!
Tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että olin poissa maajoukkueleirin kaksi ensimmäistä päivää. Tiesin, että valmennettavani pärjäävät kyllä, mutta silti tuntui, että he tarvitsisivat minua. Kun sunnuntaina heräsin leirille hyvillä mielin kello 5:55 ja tulin noin 11 tuntia myöhemmin kotiin hyvillä mielin, aloin ajatella asioita. Ehkäpä onkin niin, että kannattaa, tai oikeastaan voi, tehdä vain sen verran kuin itse jaksaa ja vapaasta tahdostaan haluaa. Jos menee leireille, treeneihin ja kisoihin muiden tarpeiden takia tai muiden kiitosta odottaen, on riski muuttua katkeraksi vanhaksi eukoksi. Jos taas tekee asioita innostuksesta ja ilosta, jaksaa pidempään.
Ja kyllä, tämä on itsestäänselvyys, jonka kaikki tietävät ja jota puolisoni on yrittänyt tolkuttaa minulle viimeiset seitsemän vuotta (ja äitini jo sitä ennen). Valitettavasti tämä on minulle harvinaisen vaativa oppitunti. Teoriassa on helppo ajatella, että teen vain niitä vikellysasioita, joita haluan. Minähän rakastan vikellystä! Jos pitäisi leikata irti varvas tai luopua tästä lajista, ottaisin veitsen esille tosi äkkiä (kauhea esimerkki, tiedän). Joskus on vaikea erottaa ne asiat, jotka ikävyydestään huolimatta on tehtävä (treeniläsnäolojen merkintä 10-korttitaulukoihin) ja ne asiat, joita ei ole pakko tehdä, vaikka tavallaan haluaa mutta tavallaan ei jaksa, ehdi tai pysty (kaikille ulkomaankisamatkoille ja kaikkiin leiripäiviin osallistuminen).
Toivottavasti nähdään mahdollisimman monen kanssa lajiseminaarissa lauantaina!