Kuinka minusta tuli bloggaaja

Olen miettinyt blogin perustamista hyvin pitkään. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja olen toimittajaopiskelija, joka todennäköisesti valmistuu työttömäksi tai freelanceriksi. Blogin pitäminen on siis jo hyvän aikaa tuntunut sekä miellyttävältä että ammatillisesti fiksulta idealta.

Ongelmana on ollut blogin aihepiiri. Olen aika kiinnostunut muodista ja kauneudesta, mutta en ole yhtään kiinnostunut valokuvaamisesta. Muoti- ja kosmetiikkablogi rajautuivat siis pois. Sitä sun tätä -henkinen lifestylebloggaus tuntuu kilpaillulta alueelta, jolle minulla ei ehkä olisi uutta annettavaa, varsinkaan ilman kauniita kuvia.

Mielipidebloggaamisesta haaveilin pitkään, mutta suuret ja kärkkäät mielipiteeni tuntuivat kuitenkin olevan jossain kadoksissa. Tämän vuoden alussa harkitsin jopa gradu- tai hääblogin perustamista – hmm, niiden kombinaatio olisi ehkä ollut vielä tätäkin erikoisempi vaihtoehto – koska menin kihloihin ja aloitin graduseminaarin. Koska jaksan itsekin lukea hääblogeja korkeintaan kerran kahdessa viikossa, vaikkakin silloin tuntikaupalla putkeen, hääblogi ei tuntunut hyvältä idealta. Gradu puolestaan ei ole mikään elämäni intohimo, vaikka onkin omalla tavallaan kiehtovaa puuhaa. Ainakin vielä.

Lopulta mieleeni ilmeisesti palautuivat lukuisat Näin perustat blogin -opastukset, joissa aina kehotetaan perustamaan blogi itselle tärkeästä aiheesta. On kohtuullisen käsittämätöntä, että tämä ohje ei ollut koskaan uponnut kallooni. Minulle on nimittäin jo vuosien ajan ollut selvää, mikä elämäni Tärkeä Aihe on.

Elämäni tärkeysjärjestys näyttää tältä:

1.     Läheiset ihmiset (kihlattu, ystävät, perhe)

2.     Vikellys (aivan edellämainitun kintereillä ja ajoittain melkein rinnalla)

3.     Kaikki muu (kaukana takana, huolimatta esimerkiksi siitä, miten paljon rakastan opintojani ja päivätyötäni)

Tämän blogin aihe on numerolla kaksi. Se on maailman paras ja vaikein urheilulaji. Lajien kruunaamaton kuningatar.

Seuraavassa postauksessa kerron, miten minusta tuli vikeltäjä.