Kuinka minusta tuli vikeltäjä
Minusta tuli vikeltäjä, koska olin lapsena kiinnostunut hevosista ja poikkeuksellisen voimakas sekä kova kiipeilemään.
Eskarinopettajani bongasi nämä ominaisuudet ja kertoi minulle vikellystoiminnasta läheisellä tallilla. Anna-Liisa, olen sinulle ikuisessa kiitollisuudenvelassa, yhtään liioittelematta.
Aloitin vikellyksen vasta yhdeksänvuotiaana, koska kuusivuotiaana olin ilmeisesti hiukan liian nuori aloittamaan vikellyksen – tosin itse otan vikellysryhmiin sen ikäisiäkin, jos ovat fiksuja.
En innostunut vikellyksestä mitenkään välittömästi. Sen muistan, että oli hienoa, kun sain seistä ravissa jo toisella vikellyskerralla. Muut vikeltäjät olivat kivoja ja valmentaja kiltti, mutta vikellys oli myös aika jännittävää. En muista pelänneeni hevosta tai vikellysliikkeiden tekemistä erityisesti, mutta hierarkkisella ratsastuskoululla käyminen ylipäätään oli minulle lapsena stressaavaa, ja jännitin joskus kovastikin tallille menoa.
Treeneissä syötiin karkkia, tehtiin voikukkaseppeleitä, istuttiin kylmyyden takia isompien vikeltäjien sylissä tai huovan alla ja ihmeteltiin, kun jalkaterät tuntuivat jäätymisen takia ihan juustolta. Liikunnan käyttöä kylmyyden ehkäisyssä ei ilmeisesti ollut keksitty.
Aloitin vikellyksen suurin piirtein vuoden 2002 alussa tai edellisen vuoden lopussa. Ensimmäisiin kisoihin pääsin syyskesällä 2002, kun vikellyksen Suomen mestaruudet kisattiin sillä ratsastuskoululla, jossa kävin. Kisat olivat jännä ja kiva kokemus, vaikka olin kaiken aikaa aivan ulapalla. Niin olin treeneissäkin, joten ei haitannut.
Se, miten löysin vikellyksen, on hyvä esimerkki elämän sattumanvaraisuudesta. Voi olla, että olisin ajan myötä löytänyt jonkin muun harrastuksen ja innostunut siitä, tai ehkä journalismista tai jostain ihan muusta olisi myöhemmällä iällä tullut elämäni ykkösasia.
Koska uskon, että jokaiselle on täällä enemmän kuin yksi Se Oikea, varmasti myös hienoja harrastuksia on enemmän kuin tämä yksi. Marginaalissa olevan lajin kohtaaminen ja intohimon kehittäminen siihen on silti tuntunut juuri niin ainutkertaiselta kuin tosi rakkaus voi.