Missä ollaan vuoden päästä

Viime päivinä olen ajatellut paljon sitä, miten paljon vikellys Tampereella ja Kangasalla on mennyt eteenpäin vuodessa. Oikeastaan vikellys on mennyt älyttömästi eteenpäin myös koko Suomen tasolla.

Ajattelin ensin kirjoittaa kaikesta siitä, mitä olemme vikeltäjien ja kaikkien muiden tärkeiden ihmisten ja eläinten kanssa saaneet aikaan vuodessa, mutta siitä olisi tullut aikamoinen omakehukasa. 

Valitsin sitten vaikeamman tehtävän, ja ajattelin kertoa siitä, missä näen itseni ja valmennettavani vuoden päästä. 

 

Vuoden päästä…

Enemmän kuin yhdet viikottaiset treenit ovat jonkun muun kuin minun vastuullani. Jos olen päivätyössä, vedän korkeintaan kolmet treenit viikossa itse. 

Valmennettavani/valmennettaviani on B-maajoukkueessa.

Valmennan joukkuetta vähintään B-tasolla.

Nyt tavoitteellisesti vikeltävät valmennettavani ovat yhä lajin parissa, samoin tärkein hevosemme.

Valmennan A-tasolla useampaa yksinvikeltäjää, ellen joukkuetta.

Tampereella ja ympäryskunnissa on vikellystä vähintään nykyisellä kahdella tallilla.

Vikellämme säännöllisesti vähintään neljällä hevosella, joista vähintään kahdella voi kilpailla laukassa.

Tämä blogi on yhä aktiivinen.

Valmennettavani/valmennettaviani sijoittuu toistuvasti A-tason juniorien yksinvikellyksessä ja kilpailee toden teolla Suomen mestaruudesta.

Valmennettavani kilpailevat ensimmäistä kertaa Ruotsissa. 

Jos en ole päivätyössä, kierrän pitämässä valmennuksia myös Pirkanmaan ulkopuolella.

Tampereella ja Kangasalla käy säännöllisesti vierailevia valmentajia tai meillä on joku ulkopuolinen ammattilainen vetämässä säännöllisesti esimerkiksi voimistelua tai akrobatiaa.

 

Ei muuta kuin palataan asiaan vuoden päästä!