Mitä maajoukkueleiristä jäi mieleen, osa 2

Eilen kertoilin polvivaakakuulumisia maajoukkueleiriltä, tänään muutama sananen fysiikkavalmennuksesta. Huomenna tulee vielä yksi teema, jota viimeisimmällä maajoukkueleirillä käsiteltiin.

2. Hulluna harrastavan lapsen ei tarvitse erikseen juosta lenkkiä

SRL:n fysiikkavalmentaja Eero Simojoki piti leirillä luentoja ja fysiikkatreeniä. Luennolla puhuttiin paljon oheisharjoittelusta ja esimerkiksi kestävyyskunnon kehittämisestä, sillä kestävyyskunto on monelle vikeltäjälle hankala pala.

Omista kovalla tasolla treenaavista valmennettavistani moni harrastaa todella ahkerasti muitakin lajeja, ja lasten on totta kai suoriuduttava myös koulunkäynnistä kunnialla. Lisäksi pidän tärkeänä, että kilpaa urheilevatkin lapset saavat mennä joskus kaverisynttäreille treenipäivänä ja elää muutenkin normaalia lapsen elämää. Kun vikellystreenit, muut harrastukset, koulunkäynnin ja muun elämän yhdistää, tuloksena on sellainen palapeli, että siihen ei varsinkaan ala-asteikäiselle lapsiparalle halua tuupata yhtäkään lisätreeniä viikkoon. Fysiikkavalmennusta ja kokonaisvaltaista valmennusta käsiteltäessä kuitenkin usein ehdotetaan niitä viikottaisia lenkkejä ja kuntosalikertoja ja vaikka mitä.

Niinpä kysyin nyt Eerolta, että tarvitseeko 10-vuotiaan, joka liikkuu ohjatusti 15 tuntia viikossa ja tekee tietysti normaalia arkiliikuntaa, juosta vielä lenkkiäkin päälle. No, ei kuulemma todellakaan tarvitse. Jos lapsi harrastaa paljon ja eri tyyppisiä lajeja, ei Eeron mukaan ole vaaraa, että lihas- tai kestävyyskunto jotenkin jäisi kehittymättä ja aiheuttaisi ongelmia myöhemmin.

Olen todella kiitollinen tästä tiedosta. Voin nyt nuorten valmennettavien kanssa keskittyä siihen, että he ehtisivät levätäkin. Vähän heikko kestävyys- tai lihaskunto on sitä paitsi paljon vähemmän vaarallista kuin ylikuntoon, rasitusmurtumakierteeseen tai burn outiin joutuminen ala-asteikäisenä, sanon minä.