Aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi

Kun menen nukkumaan, kun havahdun yöllä, kun istun luennolla, kun olen töissä, kun yritän tehdä gradua, kun katson telkkaria, kun puhun puhelimessa, ajattelen sitä. Siis vikellystä.

Nyt olen ollut muutaman päivän mökillä relaamassa ja ajatellut muitakin asioita kuin vikellystä (no, okei, vähän hoidin treeniasioita ja kisamajoituksia sekä valmistelin aluevalmennusta ja puhuin vikellyksestä siellä). 

Tänään on siis hyvä päivä julkaista useamman viikon takainen kirjaukseni siitä, minkä verran ajattelen vikellystä yleensä. Tämä esimerkkipäivä oli keskiviikko, jona en ollut töissä. 

7:30 Herään, enkä ajattele heti vikellystä.

7:35 Teen puuroa ja pohdiskelen, ketkä kaikki vikeltäjistä mahtavat olla tulossa seuraaviin kisoihin.

8:05 Harjaan hampaita ja mietin, menisinkö osan treenimatkasta juosten. Hylkään ajatuksen, koska mukana on liikaa varusteita.

8:20 Yritän tehdä gradua. Keksin tämän postausidean ja alan kirjoittaa. Ajatuksissa käy myös älyttömän hieno vikellyspukuidea, jonka keksin eilen.

8:30 Menen graduni aineiston perässä nettisivulle, jolta löydän hienon letitysohjeen. Katson tutorial-videon voidakseni alkaa harjoitella kampausta itselleni ja tehdä sen sitten jollekin vikeltäjälle kisoissa.

11:10 Letitin tukan, kävin kaupassa ja jouduin keskittymään oikeiden tavaroiden löytämiseen. Sitten söimme miehen kanssa välipalaa ja katsoimme Netflixiä. Vikellys ei tullut mieleen muuta kuin sen verran, että kehuskelin illan treeneihin suunnittelemillani lihaskuntoliikkeillä. Kun palaan gradun pariin, ajatukset alkavat taas harhailla vikellykseen.

13:20 Kiistelen miehen kanssa lounaspöydässä siitä, onko urheilijan vartalotyypillä väliä vikellysmenestyksessä.

13:40 Laitan seuraavan päivän treenaajille viestin, että paikalla tulee olemaan tuuraaja. Pyydän mattimyöhäisiltä musiikkiehdotuksia kauden vapaaohjelmiin.

13:45 Kuuntelen tämän illan treeneihin tulijoiden musiikkeja ja muutamia muita vikellykseen sopivia biisejä Youtubesta, koska aion hioa vikeltäjien musiikki-ilmaisua illalla.

14:44 Teen gradua kohtuullisen aktiivisesti, mutta hoilaan päässäni samalla yhden vikeltäjän vapaaohjelmamusiikkia.

15:00 Havahdun miettimästä sitä, miten ohjeistan vikeltäjiä tämän illan treeneissä sekä tulevia kisa- ja näytöskuvioita.

15:35 Selvittelen illan treenikyytejä puhelimitse. Päässä soiva biisi on vaihtunut toiseen vapaaohjelmamusiikkiin.

15:40 Tarkistan bussiaikataulut ja laitan vanhan kännykkäni lataukseen, jotta voimme videoida ohjelmia illan treeneissä sillä.

15:50 Fiilistelen vapaaohjelmamusiikkeja (jotka eivät siis soi koneelta vaan päästäni) ja haen sopivaa liikekieltä heiluttelemalla käsiäni, päätäni ja hartioitani samalla kun istun gradun ääressä. Ai joo, graduakin pitäisi tehdä.

17:00 Alan pukeutua ja tehdä lähtöä treeneihin. Seuraavat neljä tuntia kuluvat vikellystä ajatellen lukuunottamatta bussimatkoja, joiden ajan luen kirjaa.

21:15 Kotiin päästyäni katson vielä tyttöjen suorituksia videolta. 

Hyvinvointi Liikunta Ajattelin tänään

Tervetuloa Suomen vikeltäjäinliittoon

Tallilla, jolla käymme vikeltämässä, on seinällä hevosaiheinen juliste. Otsikko on:

Vikeltäjä, vikellät Suomen vikeltäjäinliiton jäsentallissa

 

Vitsi, vitsi. 

Oikeasti juliste on tietenkin tällainen:

WP_20150506_20_22_41_Pro.jpg

Ymmärrän, että vikellys on Suomessa häviävän pieni laji, ja että Ratsastajainliitto on varmasti ihan hyvä organisaatio vikellykselle ja muillekin pienlajeille.

Joskus leikittelen silti sillä ajatuksella, että vikellyksellä olisi oma lajiliittonsa. Se voisi mahdollisesti kuulua johonkin hevosurheilun kattojärjestöön. Sillä hevosurheiluahan vikellys on, mitä suurimmassa määrin. Ratsastusta vikellys ei ole. 

Vikeltäjäinliitossa jäsen ei olisi aina oletusarvoisesti ratsastaja. Hippoksen sijaan kotiin tulisi jäsenlehti Vippos, jossa voisi kyllä olla haastatteluja myös esimerkiksi ratsastuksen, voimistelun ja sirkuksen asiantuntijoilta. Vippoksen välissä olisi silloin tällöin vikellystarvikeliikkeen kuvasto, utopiassa kun elettäisiin. 

Vippoksen lukijoille ei tarvitsisi erikseen teroittaa, että he eivät voi menestyä urheilijoina ilman liikuntaa ja oheisharjoittelua. Ratsastuksen puolella on nimittäin vielä tarpeen sanoa, että kovan urheilijan on hyvä olla kohtalaisessa fyysisessä kunnossa. Vikeltäjää ja aika monen muunkin lajin harrastajaa tuollaiset ohjeet vähän naurattavat. 

Kun vikeltäjäinliiton jäsen pääsisi ulkomaille edustamaan maataan, hänelle annettaisiin palkintojenjakovaatteiden lisäksi verryttelyyn sopivat urheiluvaatteet. Edustusasuun ei kuuluisi lippalakkia, sillä palkintojenjaossa vikeltäjän hiukset ovat vaivalla käherretty kimaltava taideteos, eivät kypärän hiestämä rottakampaus. 

Vikeltäjäinliiton nettisivuilta löytyisi vikeltävän lapsen vanhempainopas, jossa kerrottaisiin lajin perusteista. Sivuilla myös avattaisiin vikellyksen visiota ja johtavia ajatuksia. Tavoiteläpyskän nimi olisi Ympyrällä, ei Kaviouralla. 

No, tämä nyt oli tällainen päiväuni. 

Puheenaiheet Ajattelin tänään