Robin vinkit perusliikkeisiin

Tänään on ihana päivä: sain pitkästä aikaa nukkua pitkään (herättyäni ensin kello 6:43 kauhuun siitä, että miten voi olla, ettemme kumpikaan ole laittanut herätystä, ja juna töihin lähtee 19 minuutin kuluttua!), sitten ei ollut mitään ohjelmaa, ja illaksi menin tallille valmentamaan peräti kolmea ryhmällistä rakkaita valmennettaviani. Jee!

Viime viikonlopun olin vikellysohjaajakoulutuksessa, jonka seuraaminen oli hyvää kertausta. Minun oli kuitenkin jokseenkin vaikea olla huutelematta omia neuvojani väliin. Niinpä olin tyytyväinen, kun nyt pääsin itse ohjaamaan valmennettaviani. Muistellaan kuitenkin tähän väliin taas yhden gurun, maajoukkueleirillä valmentaneen Rob De Bruinin, oppeja. Teknis-vinkkejä postasin aiemmin, nyt ovat vuorossa perikset.

Selkäänhyppy
– Selkäänhypystä minulla on vain yksi muistiinpano, jonka merkityksestä en ole ihan varma: ”More with the horse, less bodybuilding” (Enemmän hevosen kanssa, vähemmän kehonrakennusta). Luulen, että tässä tarkoitetaan sitä, että selkäänhypyssäkin täytyy myödätä ja kuunnella hevosta sekä laukan tahtia, ei ainoastaan runnoa itseään selkään.

Perusistunta
– Polvet eivät saa mennä vyön päälle. Jos ne tuppaavat menemään vyön päälle, vikeltäjän tulee yksinkertaisesti istua taaempana.
– Leuan ei tule olla ylikorostetusti ylhäällä.

Polvivaaka
– Hartiat saavat olla hieman korkeammalla kuin lantio.
– Hartialinjan tulee olla edestä tasan. Ulkohartiaa voi joutua hieman nostamaan, jotta näin olisi.
– Sisäkäsi pitää vetää hartiasta sisään heti, ei niin, että ensin venytetään kättä pitkäksi ja sitten kerätään se paikoilleen.

Mylly
– Keskelle ja käännös: jokaisessa nostossa jalka viedään kehon keskilinjan eteen, ja sitten vasta kroppa ja pää alkavat kääntyä jalan mukana.
– Myllyä korjataan tässä järjestyksessä: istunta, selkä, jalat, hartiat.
– Kaikkien valmentajien tulisi kiinnittää enemmän huomiota vikeltäjien hartioihin.
– Jos on myllyssä jo hyvä tekniikka, niin sitten vain mars venyttelemään!

Jalkojenheitto/sakset etuperin
– Jalat viedään hitaasti eteen vauhdinottoa varten, nopeus tässä olisi energian hukkaamista. Vauhdinottovaiheessa voi hyvin vaikka odotellakin hetken, jotta saa keskittymisen kohdilleen niin, että pystyy tekemään varsinaisen heiton sekä nopeasti että hyvällä tekniikalla.
– Vauhdinottovaiheessa ylävartaloa voi käsillä työntää aavistuksen takakenoon tai ainakin hyvään ryhtiin, jotta ei ylävartalo ei lähtisi liian aikaisin alas.
– Jalkojenheitossa/saksissa ei ole tarkoitus ensin sukeltaa metriä alas hevosen kaulaa pitkin ja sitten työntää itseään ylös sieltä myös sen ylimääräisen metrin verran. Ylös pääsee paljon vähemmällä vaivalla, jos ei aloita sieltä uppeluksista. 
– Varsinkin pitkien vikeltäjien kannattaa istua melko takana, ei missään nimessä vyössä kiinni. Näin vältetään pitkälle kaulalle sukeltaminen. 
– Ylävartaloa alas viedessä kannattaa ajatella, että ylävartalo laskeutuu leveään punnerrusasentoon vyön päälle (ei siis kaulalle). Siitä on hyvä työntää, ja se estää selän menemistä notkolle.
– Ylävartalon tulee olla ”pienenä”, eli ei tavoitella laajaksi avattua rintakehää vaan kompaktia ylävartaloa. 
– Päätä ei ole pakko laittaa kaulan ulkopuolelle. Robin mukaan pään laittamista yhtään mihinkään ei tarvitse ajatella, jos heittää oikealla tekniikalla (ja pääsee näin ollen käsilläseisontaan).
– Kun ollaan käsilläseisonnassa, pää pitää laittaa käsien väliin.
– Heittäessä jalkoja kannattaa laittaa sisäkiertoon. 

Jalkojenheitto/sakset takaperin
– Vauhdinoton kaaressa ei tule liioitella. Rob ohjasi vikeltäjiä ennemminkin vain ryhdistäytymään, kasvamaan pituutta, ja se riitti kaareksi: tall – small – go! (pitkä, pieni, menoksi!)
– Heiton huippukohdassa puolet vikeltäjän painosta tulisi olla vyön etupuolella, puolet vyön takana.
– Takaperinheitto on vaikea saada onnistumaan pukilla, ja se on ihan ok.
– Jos vikeltäjän on vaikea pitää rintakehää avoimena, ja yläselkä tuppaa menemään kyyryyn, kannattaa harkita käsiotteen vaihtoa ainakin hetkeksi. Itse pidän ja meillä vikeltäjät pitävät kulmikkaista kahvoista niin, että kämmenselät osoittavat sivuille. Sen sijaan kannattaa kokeilla pitää käsiä niin, että kämmenselät osoittavat eteen. Näin rintakehä ja yläselkä pysyvät väkisin paremmassa asennossa.
– Valmentaja tai treenikaveri voi tukea pukilla takaperinheittoa niin, että menee seisomaan pukin ”sisäpuolelle”, vie vasemman kätensä vikeltäjän olkapään etupuolelle, kämmen vasten vikeltäjää, ja oikean kätensä vikeltäjän alaselkään, taas kämmen vasten vikeltäjää. Vasemmalla kädellä painetaan kevyesti, oikealla nostetaan.
– Lopussa on tavoitteena avata asentoa hieman selinmakuuta muistuttavaan asentoon.
– Jalat voi heiton aikana viedä auki, mutta niiden täytyy heiton loppuvaiheessa tulla vierekkäin.

Seisontaa ja takaa-alastuloa emme juuri käsitelleet.