Sulkeutuva ympyrä

Kuten monet muutkin asiat elämässä, myös ylioppilasjuhlat ovat minulle jossain määrin vikellysjuttu. Elämäni ensimmäiset, toiset, kolmannet ja vielä neljännetkin ylioppilasjuhlat olivat vikellyskavereiden kemuja, ja sitten oli vielä valmistujaisia. Ylioppilasjuhlissa ja valmistujaisissa oli aina superkivaa ja juhlavaa käydä.

Kun itse valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2011, treenikaverini ja valmentajani perheineen olivat tietenkin juhlimassa. Lakkiaispäivä oli kuuma ja ihana. 

Tänään, kun laitan päälleni saman mekon, joka minulla oli rakkaan (treeni)kaverini Kurron ylioppilasjuhlissa vuonna 2010, ja menen kahden ylioppilaaksi valmistuneen valmennettavani koteihin nostamaan kuoharilasit (tai paremminkin pikkiriikkiset tilkat kuoharia, illalla pitää tietenkin ajaa treeneihin), tunnen ympyrän sulkeutuvan. Se on ihana tunne. 

Hauskinta tässä on se, että aamuvarhaisella olen jo käynyt laittamassa molempien ylioppilaiden hiukset, samoin kuin (treeni)kaverini Paula kiharsi aikanaan minun hiukseni ylioppilaspäivän aamuna. Ja kampaajahan minusta tuli – tietenkin – vikellyksen ansiosta. 

Ihanaa juhlapäivää kaikille tänään valmistuville!