Viivi XIV kertoilee periaatteista

Team Supersankarit Mia Surakan kuvaamina eilen Tavelassa. Kuva ei liity aiheeseen, mutta on niin ihana, että pakko laittaa kuitenkin!

Päivän Helsingin Sanomissa oli erittäin mielenkiintoinen juttu, jossa tutkija Mikko Salasuo kertoo havaintojaan suomalaisesta urheilumaailmasta ja erityisesti lasten urheiluharrastuksista. Salasuon viesti on, että lasten pitäisi harjoitella paljon vähemmän ohajtusti ja liikkua paljon enemmän ei-ohjatusti. Lajivalintoja ei saisi tehdä nuorena.

Jutussa kerrotaan muutoksesta, joka suomalaisessa urheilussa on tapahtunut viime vuosikymmeninä. Urheilu ei enää ole kansalaistoimintaa, lähellä asuvien lasten hyvinvointiin tähtäävää vapaaehtoistyötä. Sen sijaan vanhemmat ostavat lapsilleen yrityksiltä ja yritysten tapaan toimivilta seuroilta liikuntapalveluita. Se kannustaa vanhempia kenttien laidoille räyhäämään, rahoille kun on saatava vastinetta. 

Artikkelissa epäillään, että osa vanhemmista saattaa yllättyä siitä, miten harrastus muuttuu yhtäkkiä leppoisasta kerhosta kilpaurheiluksi. Ratkaisuksi Salasuo ehdottaa seuraavaa: ”Seurojen verkkosivuilta pitäisi selvitä yksiselitteisesti, mitkä ovat seuran kasvatukselliset periaatteet, kuinka usein harjoitellaan ja mihin toiminnalla tähdätään.” 

Vikellys on niin pieni laji, että toiminnassamme tulee epäilemättä erittäin moni asia yllätyksenä. Niinpä toteutin pikaisesti Salasuon ehdotuksen ja vastasin kysymyksiin pyörittämäni vikellystoiminnan osalta. Totesin vähän Ludvig XIV:n hengessä, että seura olen minä, ja kirjoitin polleasti me-muodossa. Käytännössähän suurin osa harrastajistamme on Tampereen ratsastusseuran jäseniä, mutta eivät suinkaan kaikki. Ja tällä hetkellä kilpaileminen tapahtuu Equillence Center Tavelan tai siellä työskentelevien ihmisten hevosilla, mutta aina ei ole ollut niin. Juuri viime kisoissa pohdimme, että olisi kiva tilata verryttelyyn svetarit omilla painatuksilla, mutta mitäköhän niissä painatuksissa lukisi…?

Onneksi toiminnan tarkoitus on kuitenkin jossain määrin selvillä:

 

Mitkä ovat seuran kasvatukselliset periaatteet?

 1.     Molemminpuolinen kunnioitus

Aikuiset, kuten valmentajat ja juoksuttajat, kunnioittavat sitä, että lapset ja nuoret jaksavat harjoitella ja tekevät parhaansa. Lapset ja nuoret vastaavat kunnioittavaan ja reiluun kohteluun kunnioittamalla aikuisia ja tekemällä parhaansa.

2.     Ystävällisyys kaikkia kohtaan

Haluamme, että meidät tunnetaan ystävällisenä, iloisena ja toiset huomioivana porukkana kaikkialla, minne menemme. Jokainen on tervetullut mukaan porukan yhdenvertaiseksi jäseneksi iästä, sukupuolesta, taidoista ja taustasta riippumatta.

3.     Yhden onnistuminen on kaikkien voitto

Kun yksi onnistuu, kaikilla on aihetta iloon: olemmehan olleet kannustamassa ja seuraamassa matkalla onnistumiseen. Yhteishenki, kaveruus ja kannustus kantavat vaikeiden paikkojen yli. Vaikka kilpailisimme samasta ruusukkeesta, emme ole vastustajia.

 

Kuinka usein harjoitellaan?

 

Kahden tunnin harjoituksia järjestetään tällä hetkellä viidesti ja elokuusta alkaen kuudesti viikossa. Osa harjoituksista on päällekkäin tai peräkkäin, joten viikoittainen vikellysharjoitusten maksimi on käytännössä neljät harjoitukset viikossa. Minimiä ei ole. Vikellystä voi harrastaa myös epäsäännöllisesti ilman sitoutumista.

Varsinaisia taso- tai ikäryhmiä ei ole, sillä ikähaarukka on harrastajien määrään nähden todella suuri ja harrastajat kehittyvät kukin omaan tahtiinsa. Käytännössä ryhmäjaon sanelevat monet käytännön asiat, kuten maneesivuorot, hevostilanne, vikeltäjien muut harrastukset, joukkueiden kokoonpano ja vikeltäjien määrä. Vikeltäjiä kannustetaan jatkamaan muissa harrastuksissa vikellyksen lisäksi.

Laukkaluokissa kilpailevilta edellytetään harjoittelua kahdesti viikossa sekä annettujen oheisharjoitusten tekemistä. Näin toiminta pysyy reiluna erittäin vaativaa työtä tekeville laukkahevosille.

Kilpailuja, näytöksiä ja erikoisvalmennuksia on arviolta kymmenen viikonloppua vuodessa. Kaikkiin tapahtumiin osallistuminen on vapaaehtoista. Näytöksiin valitaan esiintymään ensisijaisesti pitkään harjoitelleita vikeltäjiä.

 

Mihin toiminnalla tähdätään?

 1.     Uuden oppimiseen

Käytännön harjoittelussa merkittävin päämäärä on uusien asioiden opettelu ja harrastuksessa kehittyminen. Uusien taitojen oppiminen ja itsensä haastaminen tuovat onnistumisen kokemuksia, jotka puolestaan pitävät harrastuksen hauskana ja mielenkiintoisena. Edistys ja onnistumiset harjoituksissa tuovat iloa myös treenien ulkopuoliseen elämään.

2.     Huippu-urheilijoiden kasvattamiseen

Toiminnassamme mukana olevilla harrastajilla on halutessaan mahdollisuus tavoitella kansallista ja kansainvälistä menestystä vikellyksessä. Toiminta on vielä lapsenkengissä, mutta jo nyt pystymme tarjoamaan hyvän pohjan vikellysuralle. Kannustamme hakeutumaan alue- ja maajoukkuevalmennuksiin ja yhä vaativampiin kilpailuihin. Huippu-urheilijoita kasvatetaan sellaisista lapsista ja nuorista, jotka ovat itse henkilökohtaisesti kiinnostuneita vaativasta kilpaurheilusta.

3.     Vikellyksen suosion lisäämiseen

Vikellys on urheilulajien kuningatar, josta yhä useamman suomalaisen pitää päästä osalliseksi tavalla tai toisella. Harrastajamäärän kasvu antaa mahdollisuuden parantaa, monipuolistaa ja vahvistaa vikellystoimintaa. Tarvitsemme kaikenlaisia ihmisiä lajin pariin.