ULKONÄKÖKESKEISYYS

Hei!

Haluaisin puhua ulkonäkökeskeisyydestä. Koitan saada koottua tämän järkeväksi tekstiksi, koska tästä aiheesta voisi puhua vaikka miten kauan.

Vaikka on jo vuosi 2019, niin silti ihmiset lokeroivat toisiaan ja keskittyvät toistensa ulkonäköihin. Monesti etenkin hyvinvointialalla tämä tulee esiin. Ulkonäkö valitettavasti saattaa vaikuttaa joidenkin ennakkoluuloihin. Jos esimerkiksi Personal Trainer on paljon tatuoitu ja hänellä on paljon lävistyksiä, niin usein ainakin vanhempi kansa ei pidä häntä niin ammattitaitoisena ja uskottavana. Tässä tilanteessa tarkoitan nyt etenkin naisia. En ole miesten kohdalla itse henkilökohtaisesti huomannut niin suuria eroja. Olisi kiva kuulla miesten näkökulmaa tästä asiasta! Enkä todellakaan tahdo yleistää, mutta usein jos on vaihtoehtoina timmi, sporttinen ja hyvännäköinen nainen VS punahiuksinen, tatuoitu ja lävistetty nainen, niin ensimmäinen vaihtoehto valitaan useammin. Miksi se on näin? Nii in… Meidän päähän on vain iskostettu tietyt ajatusmallit, mistä olisi hyvä päästä pois. Ihan hyvin tämä timmi sporttimimmi voi olla paljon vähemmän perehtynyt valmentamiseen ja punatukkainen rokkimimmi taas todella ammattitaitoinen! Aina PT:tä valitessa kannattaa ottaa kunnolla selvää kenen luokse on menossa.

Ihan sama millä alalla olet, niin sinun pitäisi päästä toteuttamaan itseäsi vapaa-ajalla ihan niin kuin tahdot. Ymmärrän toki, että työasut ovat eri aloilla erilaiset ja niitä pitää noudattaa. Vapaa-ajan ulkonäkösi ei kuitenkaan pitäisi määritellä sinua millään tavalla. On se vaan jännä kun ”entisajan” ajattelutavoista ei päästä eroon. Minusta itsestä tuntuu niin järjettömälle ajatella, että joku voi tuomita tyylin, seksuaalisen suuntautumisen, koon, ihonvärin tai sukupuolen perusteella…

En ole itsekään todellakaan täydellinen ja kyllä minullekin tulee välillä ennakkoluuloja. Nykyisin kuitenkin pyrin ottamaan aina selvää pitävätkö ennakkoluuloni paikkaansa. Eivät ne kyllä ole melkein ikinä pitäneet! 😀 Hyviä esimerkkejä tästä on muutama hyvä ystäväni. Yhteen tutustuin samassa opiskelupaikassa ja vasta toisena vuonna kunnolla, koska pidin häntä vähän bimbona. Ensivaikutelmana sain hänestä vähän pissismäisen kuvan ja se jäi siihen, koska en jaksanut tutustua sitten paremmin. Toisena vuonna alettiin kuitenkin hengaamaan ja hänhän on ihan huipputyyppi! Toinen on taas uudempi tuttavuus ja tutustuimme Instagramin kautta. Hän pyyti minua yksi päivä treenaamaan, ei siis tunnettu yhtään etukäteen. Katsoin hänen profiilinsa ja eka ajatus mikä mieleen tuli: ”joo tommonen perus salimimmi vaan”. Ajattelin, että käyn nyt kerran hänen kanssaan treenaamassa ja se siitä. Kuitenkin heti ensimmäisen kerran kun tavattiin livenä, niin heti klikattiin tosi hyvin yhteen! Mieli muuttui samoin tein ja nyt hän on yksi parhaimmista kavereista! Kolmas on myös uudempi kaveri, mutta aluksi pidin häntä vain hiljaisena sivusta seuraajana, joka ei koskaan puhu. Kuitenkin kun tutustuttiin paremmin, niin häneltähän irtoaa vaikka mitä juttuja ja hyvää huumoria (mun mielestä, eli tuskin on hirveen hyvää huumoria oikeesti…) 😀

Ei pitäisi ikinä asettaa vahvoja ennakkoluuloja tai etenkään peilata kenenkään ulkonäköä ammattitaitoon. Minusta kaikkien olisi pikkuhiljaa aika alkaa hyväksyä toiset sellaisena kuin he ovat. Erilaisuus on rikkaus. Jos et fiilaa jonkun ulkonäköä, niin mitä sitten? Ei se ole sinun ulkonäkösi.

Peace ihmiset ja hyvää kesän odotusta! :)