Rokkarista WellnessWeeraksi
Moikka!
Tänään hieman erilaisen aiheen parissa! Kerron siitä miten minusta tuli minä.
Olin lapsena todella urheilullinen ja musikaalinen. Harrastin kilpahiihtoa yläasteelle asti kunnes koitti teini-ikä. Tanssi jatkui vielä yläasteella opettajan vaihdokseen saakka. Musiikki pysyi kyllä mukanani kaikki nämä vuodet! Teini-iässä lähti kokeilunhalu. Aluksi varovasti lähdin suuntaamaan tyyliäni tummempiin sävyihin ja sittenhän se räjähti. Ensimmäinen ”kunnon” poikaystäväni oli rokkari ja silloin viimeistään se tarttui minuunkin. Kokeilin kyllä vaikka minkälaisia tyylejä. Oli hippiä, punkkaria, rokkaria yms… Punaiset rastatkin on löytynyt tästä päästä! Valitettavasti rastakuvat olivat semmoisella perunalla otettu, että eivät olleet julkaisukelpoisia. 
Koko 8lk ja vähän 9lk meni eri tyylejä kokeillessa. Etsin itseäni ja mikään ei oikein tuntunut oikealta. Lopulta lukion ensimmäisellä luokalla lähdin suuntaamaan tyyliäni takaisin ”normaalinpaan”. Se oli oikeastaan ainut vaihe kun sain kyseenalaistavia kommentteja siitä miksi vaihdan tyyliäni. Muutoin minua ei ole kiusattu koko koulutaipaleeni aikana. Johtuu varmaan osittain myös siitä, etten antanut kenenkään kiusata. Meillä oli yläasteella yhdeksän hengen kaveriporukka ja kaikki muut pukeutuivat ”normaalisti” paitsi minä. Se ei kuitenkaan haitannut menoa yhtään, eikä kukaan koskaan kommentoinut pukeutumistani kuin hyvällä tavalla. Tästä olen todella kiitollinen, että sain olla niin hyvässä porukassa silloin!
Teiniaikani oli suhteellisen rankkaa, minkä takia varmaan etsin itseäni myös tyylin kautta. Tämä oli kuitenkin selkeästi vain teini-iän vaihe. Lukiossa siis palasin takaisin ”vanhaksi omaksi itsekseni” ja siitä asti olen pysynyt suhteellisen samassa tyylissä. Tästä yläastekokeilusta jäi kuitenkin jotakin plussaa elämään. Nimittäin nykyisinkin pukeudun välillä hieman outoihin yhdistelmiin, enkä pelkää käyttää sellaisia vaatteita kuin itse haluan. Minusta on ihana pukeuta aina fiiliksen mukaan!
Vaikka monet kauhistelevat menneisyyttäni, niin en silti kadu mitään kokeiluja. Tutustuin ”rokkiaikanani” mahtaviin uusiin ihmisiin ja upeisiin muusikoihin. Kävin paljon erilaisilla keikoilla ja näin maailmaa varmaan hieman eritavalla? Vaikka silloin oli rankkaa, niin oli paljon kivaakin.
Olen kuitenkin onnellinen, että olen nyt tällainen kuin olen ja tunnen itseni onnelliseksi näin. Tunnen vihdoin löytäneen itseni! Muistakaa toteuttaa itseänne niin kuin itse haluatte!
Kiitos ja kumarrus! Paina sydäntä jos tykkäsit!