Uusi arki viikolla 13

Maailma muuttuu ja rajoitukset lisääntyvät nyt niin nopealla tahdilla, ettei edellisellä viikolla tiedä, miten maailma makaa seuraavalla viikolla. Oma arki, niin töissä kuin täällä kotonakin lasten etäkoulun myötä, on muuttunut edellisen ja kuluneen viikon aikana aivan huomattavasti, myös liikunnan saralla arkeen on tullut pieniä muutoksia. Arki on siis muuttunut töissäkin ja tavassa työskennellä – minä olen alkanut pyöräillä töihin tekemään etätöitä ja kun istumme pääosin nyt päivät koneen ääressä, olemme käyneet ruokatauolla pariin otteeseen kävellen happihyppelyllä. Mikä se uuden arjen muutos sitten on liikunnallisesti? No itse asiassa vain se, että kuljen töihin pyörällä ja se, että etätyön arki on alkanut rullaamaan happihyppelyineen. Tuo pyöräily töihin tuntuu kuitenkin muuttaneen arkea huomattavasti – tunnen itseni kovinkin aktiiviseksi, kun pyöräilen lyhyen matkan töihin ja saavun työpaikalle virkistyneenä raikkaasta ulkoilmasta 😄.

Maanantai oli kiireinen päivä töissä ja ulkoilu työpäivän aikana jäi väliin, tärkeintä on kuitenkin se töiden tekeminen. Olin laamulla ähdössä nohevana töihin pyörällä, kunnes ulkona tajusin, että maastopyöräni on leikkimökissä, jonka oven edessä on metritolkulla lunta… Lähdin mummopyröälläni liikenteeseen, mutta jo muutaman kymmenen metrin jälkeen oivalsin, että on itsemurha lähteä testaamaan mummopyörää jäisille teille ja palasin takaisin kotiin hakemaan auton. Päivästä tulikin näin ollen viikon lepopäivä.

Aloitin siis työmatkapyöräililyn vihdoin onnistuneesti tiistaina ja sillä tiellä ollaan varmaankin siihen asti, että lähikontaktit taas sallitaan. Voi siis olla, että palaan autoilevan arkeen vasta syksyn puolella… Kaiken tämän keskellä olen kiitollinen loistavasta työpaikastani, mutta olen myös varsin tietoinen siitä, että ainakin osa-aikainen lomautus voi olla tiedossa tämän tilanteen jatkuessa. Toisaalta kaiken tämän keskellä olen silti onnellisessa asemassa, koska tiedän, että työni ei kaiken järjen mukaan tule loppumaan. Työpäivän liikunnat siis – pyöräily töihin (15:07, 2.77 km, avg 115 bpm), happihyppely (30:51, 2.56 km, avg 105 bpm) ja matka kotiin hieman pidempää kautta (16:02, 3.25 km, avg 127 bpm). Työpäivän jälkeen kävin vielä ulkoiluttamassa nastareita pienellä juoksulenkillä (1:07:56, 9.51 km, avg 139 bpm).

Keskiviikkona työpaikkaliikunta oli pyöräily töihin (14:07, 2.8 km, avg 119 bpm) ja kotiin (17:22, 3.5 km, avg 125 bpm). Työpäivän aikana ei aikaa kävelylle ollut, onneksi töitä siis riittää. Etäyhteydellä toimiminen vaatii omassa työssäni jopa enemmän suunnittelua, koska kaikki materiaali täytyy olla jaettavana virtuaalisesti tai jopa niin, että olen toimittanut materiaalin postitse jo etukäteen asiakkaalle, jotta voimme toimia yhdessä materiaalin kanssa. Toisaalta työni vaatii paljon suunnittelua muutenkin, nyt se täytyy vain tehdä toisella tavalla ja erityisesti se vie aikaa ainakin näin alkuvaiheessa. Heti töiden jälkeen kävin asiointireissun yhteydessä lyhyellä juoksulenkillä (30:04, 4.03, avg 142 bpm).

Torstaina töihin pyörällä (14:23, 2.82 km, avg 113 bpm) ja lounastauolla kävelylenkki hyvässä seurassa. Kotiin pyöräillen (14:48, 3.03 km, avg 126 bpm) ja pienen tauon jälkeen testaamaan vihdoin hieman sulaneita pyöräteitä kesäjuoksukengillä… Siitä se siiten lähti, loppuviikon juoksut lähtivätkin aivan lapasesta sykkeiden suhteen, kun tie vei tossua aivan väkisin … (1:12:24, 10.04 km, avg 145 bpm).

Perjantaina toimin aamupäivän kotikoulun opettajana; yhdessä teimme WhatsAppin kautta sanelua ekaluokkalaisen kanssa ja kolmosluokkalaisen kanssa taiteilimme paparivenettä ja ihmettelimme kelluuko se vai ei. Matematiikkaa, äidinkieltä, ymppiä ja vaikka mitä. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka haaveilin  pitkään opettajan ammatista, ei minusta siihen olisi. Aina vain arvostan enemmän lasteni opettajia ja kiitän heitä upeasta työstä, jota he lasteni oppimisen ja tulevaisuuden eteen tekevät. Tämän opetussession jälkeen lapsilla alkoi liikuntatunti ja minäkin lähdin lenkille (1:14:16, 10.17, avg 142 bpm).

Lauantaina lähdin sitten todelliselle laukalle – juoksu kulki mukavasti, mutta syke nousi aivan hurjille lukemille (1:16:19, 12.03 km, avg 153 bpm). Välillä mietin, mittaako sykemittari vääriä lukemia, rannesykemittaus, vai vaikuttaako vieläkin sairastettu flunssa sykkeisiin. Tosin vauhtikin on nyt ollut talven todella hitaita perusuntolenkkejä  nopeampi, siinä todennäköisesti suurin syy sykkeen laukkaan. Lenkki ei kuitenkaan tuntunut erityisen rankalta eikä minua juurikaan puuskututtanut juoksun aikana, joten mene ja tiedä mistä kaikki johtuu. Lenkin jälkeen jäähdyttelin vielä vajaan puolen tunnin kävelyllä. Sunnuntaina kävin edelleen himpun verran liian rankalla juoksulenkillä  (1:14:17, 10.10. km, avg 142 bpm) ja illan päätteksi tein lyhyen coretreenin (15:09, avh 111 bpm).

Onhan tässä siis tullut jo liikuttua viikon aikana, kokonaisuudessaan viikkoon on kertynyt 84.4 kilometriä, pyöräillen, kävellen ja juosten, juoksukilometrejä on tullut mukavasti;  55.9 kilometriä  ja aikaa liikkumiseen olen käyttänyt 10 tuntia ja 33 minuttia. Alan olla siis vasta nyt takaisin normaalissa viikkoliikuntamäärässä helmikuun lopussa alkaneen flunssan (influenssan?) jäljiltä.

Iloa, valoa ja hyviä hetkiä viikkoosi toivottaen,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Liikunta Terveys Ajattelin tänään

Vihdoinkin juoksemaan, kolmen viikon juoksutauko ohi (viikkojen 11 ja 12 treenit)

Nyt jos koskaan on ollut kunnon flunssatauti ja tätä on sairastettu oikein huolella. Vaikka yleisvointi on talviloman jälkeen ollut kohtuullisen hyvä, poskiontelotulehduksen oireet ovat vaatineet hellittämään juoksutreeneistä. Kävelyllä olen käynyt tiuhaan ja yrittänyt itseäni lohduttaa sillä, että nyt on hyvä aika treenata peruskestävyyttä – sitä tuo kävely on todellakin ollut.

Viikko 11 meni siis pääosin harrastaessa hyvin kevyttä liikuntaa – pihalla kolailua ja kävelyä, viikkoon kertyi kilometrejä kuitenkin jopa 33.9 ja aikaa liikkumiseen käytin 6 tuntia ja 48 minuuttia. Toisaalta käytin tunteja liikuntaan vähän suhteessa siihen, kuinka paljon pitäisi treenata, mutta edellisen viikon lähes täydellisen levon jälkeen liikunnan kasvattaminen oli tärkeää aloittaa kohtuullisesti.

Nyt tällä viikolla, viikolla 12, olen päässyt vihdoin ja viimein kiinni taas kunnon treenaamiseen, kolmen viikon himmailun jälkeen. Liikkumaan olin tosin edelliselläkin viikolla päässyt, mutta juoksemista en aikaisemmin edes harkinnut. Testasin maanantaina juoksukuntoa, mutta hetken juoksun jälkeen totesin, että syke lähtee totaaliselle laukalle, joten oli pakko laittaa kävelyksi vähän väliä (51:01, 6.25 km, avg 136 bpm). Tiistaina pidin lepopäivän, mies ja lapsi kävivät OYSsissa ja minä olin kotona kahden nuorimman lapsen kanssa. Hämmästelin jo silloin ettei tätä niin sanottua kiireetöntä toimenpidettä oltu peruttu.

Keskiviikkona aloitettiinkin sitten kotikoulu ja hallituksen  valmiuslakia alettiin laittaa täytäntöön. Tiistaina olimme töissä ihmetelleet uusia rajoituksia ja sitä, miten saamme hoidettua työkuviomme koko ajan muuttuvassa tilanteessa. Kaiken tämän muutoksen keskellä kävelylenkki omien ajatusten kanssa oli parasta, mitä pystyin itselleni antamaan (1:01:08, 6.08 km).

Työsaralla vauhtia ja muutoksia on todellakin ollut ja tullut, olen ollut varsin uupunut kaiken tämän tohinan keskellä, vaikkakin täytyy sanoa, että olen myös ylpeä siitä, miten nopeasti olemme pystyneet reagoimaan tilanteeseen. Kaikista näistä  syistä ja vielä lievistä flunssan oireistakin johtuen torstainakin kävin  kävelyllä (1:02:41, 6 km, avg 122 bpm).

Perjantai– aamupäivä meni kotikoululaisia paimentaessa, ajattelin etukäteen kirjoittelevani samalla vaikkapa blogia, mutta eipä siinä ehtinyt muuta tehdä kuin vastailla kysymyksiin ja pitää lasten huomio  koulutehtävässä. Saapa nähdä, kuinka tämä kotikouluilu alkaa luonnistua meiltä aikuisilta… Lounaan jälkeen lapset lähtivät viettämään liikuntatuntia pulkkailen ja itse suuntasin hiihtoladulle. Latu oli todella jäinen, suksi ei pitänyt yhtään, eikä oikein luistanutkaan, mutta mieli kirkaistui ja aurinko paistoi ihanasti (1:28:13, 14.7 km). Vaikka olin laittanut sykevyön, epäilen ettei vyö ja kello ollut parittanut toisiaan, niin matalan keskisykkeen kello minulle kertoi. Kuitenkin tämä hiihtolenkki oli ensimmäinen hieman kovempi treeni pitkään aikaan, jolloin eteneminen tuntui hyvältä.

Siitä innostuneena lähdinkin sitten lauantaina juoksulenkille. Tokihan syke huiteli aivan hurjissa lukemissa, mutta miten mahtavalta juokseminen pitkästä aikaa tuntuikaan! Vauhtikin oli tavallisia peruslenkkejä kovempi, joten sekin näkyi tietysti sykkeessä (1:37:40, 15.01 km, avg 148 bpm). Kertakaikkisesti, miten riemuissaan ihminen  oikein voikaan olla siitä, että pääsee vihdoin juoksemaan 🤩

Sunnuntaina kävin myös juoksulenkillä, yritin hieman hillitä vauhtia ja samalla mahdollisesti pitää sykettä hieman alempana (1:23:45, 12.03 km, avg 140 bpm). Lenkin jälkeen tein pitkästä aikaa kunnon coretreenin (21:09, avg 115 bpm). Pitää kyllä ottaa itseään oikein niskasta kiinni myös näiden tukevien treenien osalta, nyt kun flunssa alkaa selvästi olla jo ohi.

Tälle viikolle liikuntaa on tullut 8 tuntia ja 6 minuuttia, kilometrejä on karttunut 60.9. Näistä siis juoksua kuitenkin vain noin 33.3 kilometriä. Edelleen siihen nähden, että olen päässyt treenaamaan kunnolla vasta viikon loppupuolella, oikein hyvä viikko takana.

Jospa tästä nyt vihdoin pääsisi taas oikein kunnolla treenaamisen makuun – Koronan toivon kiertäväni kaukaa – tavallisessa flunssassakin on ollut tekemistä. Vaikka olen perusterve enkä kuulu riskiryhmään, haluan osaltani olla katkaisemassa viruksen leviämistä. Jos en toivo virusta itselleni, en todellakaan toivo sitä kenellekään, jolle se vuosi olla kohtalokas. Pidetään huolta toisistamme,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys