Flunssa iskee ja maraton lähestyy viikolla 36


Olen jo useamman viikon juossut flunssaa karkuun, kertonut jonkinlaisista flunssan oireista, kurkun karheudesta aamuisin. Tällä viikolla flunssa sai minut vihdoin otteeseensa ja saman tien aloin pohtia, voinko edes haaveilla enää osallistuvani reilun viikon päästä juostavaan Finlandia Maratoniin Jyväskylässä.

Maanantaina ohjelmassa oli palauttava lenkki  (46:22, 6.67 km, avg 128 bpm),  tiistaina aika meni laulutreeneissä ja liikunnan osalta levossa, koska kroppa tuntui uupuneelta ja muutenkin olin aika väsynyt. Keskiviikkona juoksin ensin peruskestävyyslenkin (38:22, 5.77 km, avg 134 bpm). Palauttavan lenkin keskisyke on suhteessa peruskestävyyslenkin sykkeeseen liian korkea, mutta juuri tuota matalammilla sykkeillä en pysty enää juosta. Toisaalta se kertoo siitä, että palauttavat lenkit voisi olla syytä tehdä juoksukävelymenetelmällä, jotta saisin keskisykkeen laskemaan. Jatkoin keskiviikon lenkkiä kävellen kuopuksen vanhempainiltaan (23:18, 2.33 km, avg 114 bpm) ja illan jälkeen vedin vielä neljän kilometrin tempojuoksun alkuverkkalla kotiinpäin (25:35, 5.0 km, avg 155 bpm). Keskiviikon juoksuissa syke tuntui nousevan helposti ja keho tuntui voipuneelta, flunssa teki selvästi tuloaan.

Torstaina työpäivän aikana flunssa sitten sai täyden voimansa ja kun saavuin kotiin, olin jo aivan todella flunssainen. Kävin kuitenkin kaupassa kävellen ja vähän haukkaamassa happea. Perjantai meni pitkälti sohvalla etätöissä ja hunajavettä litkien kaikenmoisten vitamiinien ja droppien lomassa. Illalla vointi oli välillä parempi, välillä kuumeisempi. Lauantai-aamuna vointi oli jo selkeästi parempi, mutta flunssainen. Mies oli edellisenä päivänä leikannut pensasaidat ja nyt lauantaina minun päivä meni pääosin ulkoillessa oksasilppurin vieressä seisten. Ilma oli kesäisen lämmin ja aurinkoinen, joten mikäpäs siinä ulkohommissa ollessa. Illan päälle vielä leikkasin ruohon ja loput lehdet, jotka olivat aidan leikkauksesta nurmikolle jääneet. Vaikka päivä ei fyysisesti ollut mitenkään rankka, olin urakan jälkeen aivan uupunut.

Sunnuntaina heräsin jo selvästi hyvävoimtisempana, ja tuntui kuin ihmeen kautta olisin selvinnyt tästä flunssasta varsin vähällä. Kävin päivällä tunteroisen kävelyllä (1:01:35, 5.66 km, avg 102 bpm ) ja vointi tuntui oikein hyvältä. Tämän viikon treenit ovat jääneet siis vähäiseksi, kokonaisuudessaan viikon liikunnat ovat viitisen tuntia, joista pääosa on ollut rauhallista kävelyä. Kilometrejä viikkoon kertyi 30.5, joista juoksua oli 17.5 kilometriä.

Nyt sunnuntai-iltaa kohden nenä vuotaa himpun enemmän, mutta muuten vointi tuntuu oikein hyvältä. Jospa selviäisin taudista näin helpolla 🙏 . Tässä vaiheessa en voi juurikaan tehdä mitään treenien osalta maratonin eteen, voin vain pilata valmistautumisen, jos alan nyt liikaa rehkimään ja juoksentelemaan. Käyn ehkä testailemassa juoksutuntumaa kevyesti tiistaina ja lähden sitten lauantaina katsomaan, miltä juoksu tuntuu maratonilla. Aika jännittävä lähtöasetelma maratonille, mutta sillä mennään, mikä on tilanne.

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Syksyn tuntua viikolla 35 ja elokuun eloa

Viikon aikana elokuu on pyörähtänyt syyskuuksi. Loppuviikosta sää on tuntunut jo syksyisemmältä, vaikka olen saanut nauttia lenkeistä edelleen shortseissa ja hihattomassa paidassa, sen verran lämpöä on kuitenkin riittänyt. Muutamana sateisena päivänäkin ilma on ollut suorastaan trooppinen.

Elokuun aikana olen liikkunut mitattuna 37 tuntia ja 43 minuuttia. Siihen aikaan olen liikkunut kokonaisuudessaan 320.3 kilometriä ja juossut 197 kilometriä. Muuten olen liikkunut kävellen ja pyöräillen, jumppaillut niin kotona kuin jopa kerran salillakin ja peruskuntoliikuntaa olen kerryttänyt myös ruohonleikkuulla.

Maanantaina kävin ulkoilemassa kävellen reilun puolen tunnin ajan ja tiistaina juoksin ensin laulutunnille (21:48, 3.51 km, avg 135) ja lauleskelun jälkeen takaisin kotiin (24:05, 4.03km, avg 139 bpm) juhlimaan omia syntymäpäiviäni.

Keskiviikkona juoksin ohjelman mukaan peruskestävyyslenkin tiellä (50:01, 7.55 km, avg 128 bpm) ja torstaina vuorossa oli kuuden kilometrin tempojuoksu alku- ja loppuverkan väliin (52:48, 9.21 km, avg 150 bpm). Tein treenin pitkälti maastossa, jolloin en niin selkeästi pyrkinyt pitämään vauhtia, vaan enemmänkin seurasin sykkeitä. Olen kokenut nämä tempojuoksut itselleni haastaviksi, koska vauhdin kasvattaminen treenin edetessä koko ajan pitkäjänteisesti on minulle selkeästi vaikeaa.

Perjantaina tein alkuverkan kisavauhtiseen treeniin (10:05, 1.55 km, avg 134 bpm) ja lähdin tekemään kahdeksaan kilometrin vauhtitreeniä (38:21, 8 km, avg 163 bpm) – juoksun keskivauhti oli 4:55 min/km, joka on kuitenkin selkeästi vauhdikkaampi keskivauhti kuin olen maratonvauhdiksi suunnitellut.

Lauantaina ohjelmassa oli lepopäivä, mutta sain vihdoin sovittua lenkin erään ystävänäni kanssa. En laittanut lenkille mitään tavoitetta ja lähdimme latupohjille ja metsäautoteille. Juttu kulki ja kilometrit karttui, joten lenkistä tulikin pidempi kuin sunnuntaille suunniteltu kuudentoista kilometrin pitkis (2:02:34, 17.45 km, avg 141 bpm). Juoksin lenkin uusilla Asicsin Fuji Speed 2 -polkukengillä, joilla olen juossut nyt muutaman lenkin. Alan olla jo suorastaan ihastunut  kengän tuntumaan. Vaikka kengässä on pohjassa koko pituudeltaan TPU-hiilikuitulevy ja se jäykistää pohjaa, tuntuu kenkä silti todella kevyeltä ja kengän pohjan jäykkyys ei tunnu haittaavan holvikaaren toimintaa liikaa parinkymmenen kilometrin lenkillä. Hiilikuitulevy vaikuttaa selvästi siihen, että askeltuntuma todella tuntuu energisemmältä ja askel palautuu lähes kuin itsestään (kengistä enemmän tietoa täältä).

Sunnuntaina olisi siis voinut olla lepopäivä, mutta kun oli taas menohaluja, menin vähän rauhallisemmin… Alkuverkkana juoksin salille (15:35, 2.3 km, avg 126 bpm) ja salilla lähinnä ihailin ikkunasta pilviä ja pikkuisen tein keskivartalolle ja jaloille kevyttä treeniä (1:05:30, avg 98 bpm). Salilta kävelin pidemmän matkan kautta kotiin ja nautiskelin illan lempeydestä.

Viikon liikunnat tunteina olivat 8 tuntia 21 minuuttia ja kilometrit kokonaisuudessaan 60.4, joista juoksua 53.6 kilometriä. Jyväskylän Finlandia Marathonille on nyt kaksi viikkoa. Viikon lopussa aamuisin kurkussa on tuntunut taas pientä tuntemusta ja nyt sunnuntai-iltana kurkussa tuntuu entistä enemmän karheutta. Olen juonut hunajavettä ja naukkaillut c-vitamiinia. Yritän aivan todella pitää flunssaa loitolla, mutta jos se nyt tulee, niin toivottavasti ehdin tervehtyä ennen maratonia. Niin mielelläni pääsisin kokeilemaan maratonkuntoa, kun viime vuonna  maraton jäi kokonaan väliin.

Ihanaa syyskuuta toivotellen,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys