Tag: pohdinta

En ole hetkiin kirjoittanut blogissani parisuhdestatuksestani tai avannut tarkemmin ihmissuhdekuvioita. Joissain teksteissäni olen aihetta kyllä sivuuttanut yleisellä tasolla, mutta en sen tarkemmin mennyt henkilökohtaisiin yksityiskohtiin. Reilu vuosi sitten nimittäin päätin, että jatkossa rajaan nämä asiat tarkemmin vain omaan ja läheisten tietoon, enkä kerro yksityiskohdista blogissa. Näin oikeastaan siksi, etten halua enää asettaa itseäni liian haavoittuvaiseen […]

… kun en kuunnellut pahaa oloani. Tiesin sisimmässä, ettei ole tervettä tuntea elämäänsä tyhjäksi ja merkityksettömäksi – tulevaisuudesta puhumattakaan. Silti en hakenut apua. Minä pärjään, minun on pärjättävä, olenhan aina pärjännyt. … kun lupasin ottaa vastaan vielä sen yhden työtehtävän, vaikka tiesin, ettei kalenterissa ole tilaa, enkä selviäisi tilanteesta ilman valvottuja yön pikkutunteja, kurkussa kalvavaa […]

Vietin viikonlopun ylhäisessä yksinäisyydessä. Viime viikko oli henkisesti raskas, jonka vuoksi kaipasin aikaa prosessoida ja ajatella. Pidin puhelinta paljon lentotilassa ja päivittelin somea heikosti. Jotenkin vaan ahdisti ihmiset tai oikeastaan aivan kaikki ylimääräinen hälinä. Se, mikä itseäni muuten paikoitellen nykymaailmassa ahdistaa, on juuri tuo, kuinka aina tulisi olla tavoitettavissa – tai ehkä se on vaan […]

Vuosi 2019 on ollut minun vuosi. Ei siksi, että se olisi ollut äärimmäisen täydellinen jokaisella elämän osa-alueella, vaan tämän vuoden aikana olen kasvanut paljon ihmisenä. Olen keskittynyt itseeni enemmän kuin koskaan, miettinyt useaan otteeseen, mitä elämältä haluan ja tuonut sen myös julki ääneen kaikilla elämän osa-alueilla. Olen tehnyt paljon priorisointia juuri oman elämän puolesta ja vähentänyt […]

Tänään on luvassa hieman rennompi postaus, nimittäin ajattelin kirjoitella fiiliksistä ja energioista sekä siitä, miten juuri hyvä energia auttaa omassa jaksamisessa etenkin näin pimeään vuodenaikaan. Vaikka olenkin introvertti, niin huomaan kuitenkin saavani niistä ihmisistä positiivista energiaa, jotka tunnen läheisesti ja joiden seurassa voin olla täysin oma itseni. Eli ystävien seurassa kaikenlainen oleminen ja tekeminen piristää, […]

Mainitsin heinäkuussa aloittavani juttusarjan, joka käsittelee yrittäjyyttä. Aika hyvin aihe on pysynyt blogissani kuukausittain mukana, mutta syyskuu taisi jäädä välistä? Siispä nyt korjaan asian, aktivoidun ja jatkossa muistan tämän kuukausittain! Perustin tosiaan toiminimen viime keväänä ja siitä lähtien olen toiminut täyspäiväisenä yrittäjänä. Laskutan tällä hetkellä kaiken oman yrityksen nimiin, enkä ole missään palkkatöissä, joka on […]

Mainitsin eilisessä postauksessa siitä, kuinka olen miettinyt sitä, miksi jotkut ihmiset ärsyttävät meitä? Mistä johtuu, että osan kanssa tulee todella hyvin toimeen, mutta joidenkin kanssa ei sitten yhtään? Onko kyse puhtaasti kemioista, luonne- ja arvomaailman eroista vai siitä, kuinka vastapuolessa on jotain sellaista, joka saa meidät muistamaan jotain negatiivista menneisyydestä? Aihe on pyörinyt paljon mielessäni, jonka […]

Viime viikon torstaina vietettiin Maailman mielenterveyspäivää. Jo ihan tästäkin, ja muutamasta muusta syystä olen viime päivinä ollut näiden asioiden äärellä miettien mielenterveyden tärkeyttä ja sitä, kuinka usein muistamme kyllä fyysisen hyvinvoinnin, mutta mielen hyvinvoinnin kanssa saatamme viedä itsemme äärirajoille, kunnes raja tulee kirjaimellisesti vastaan. Itsehän olin aikaisemmin henkilö, joka kuvitteli olevansa henkisesti niin vahva, etten […]

Muutamasta eri syystä blogiin lipsahti parin päivän postaustauko, jota koetan nyt loppuviikosta paikkailla! Ennen tällainen olisi ollut itselleni suorastaan ahdistava katastrofi, mutta pikkuhiljaa olen opetellut lempeämpää suhtautumista myös tähän tekemiseen. Ennemmin kirjoitan ajatuksen kanssa hetkenä, kun siihen on aikaa ja mielessä jotain kirjoitettavaa kuin väkisin väännän tekstiä sen vuoksi, koska on pakko, samalla laimin lyöden […]

Olen kohdannut elämässäni hyvin vähän henkilökohtaisia suurempia menetyksiä. Rehellisesti, menettänyt ainoastaan isovanhemmat, jotka hekin olivat jo ikäihmisiä. En siis tiedä, miltä tuntuu jos menettää jonkun, joka on hyvin läheinen ja vieläpä iältään nuori. Vanhempien ihmisten kuoleman aina jollain tavalla ymmärtää, koska se on usein luonnollista, mutta nuoren kuolema järkyttää aina – ihan sama onko menehtynyt […]