Baby, you can call me PhD – ja mitä muuten kuuluu
Viimeinen kuukausi on ollut yksi elämäni hektisimmistä. Kolme viikkoa sitten minulla oli viimein tohtorinväitökseni solubiologian alalta. Väitöskirjatyöhön minulla meni kaiken kaikkiaan viisi ja puoli vuotta, ja sen aikana osallistuin kolmeen tutkimusartikkeliin, ja lopulta viime keväänä kirjoitin koronan ensimmäisen aallon aikana väitöskirjani melkoisella rytäkällä. Kesällä tein siihen esitarkastajien ehdottamia muutoksia, ja elokuussa sain väittelyluvan. Syyskuun lopussa oli sitten lopulta itse tohtorinväitös.
Väitöstilaisuus alkaa lectio praecursorialla, joka on ”kansantajuinen”, 20 minuutin luento väitöskirjatyön aiheesta ja se pidetään suomeksi, siinä missä itse väittelyosuus on meidän alallamme tyypillisesti englanniksi. Lection jälkeen vastaväittäjä käy läpi väitöskirjatyön kysellen väittelijältä kysymyksiä tarkistaakseen osaako hän työhönsä liittyvän taustatutkimuksen ja muun kirjallisuuden, sekä käy läpi seikkaperäisemmin itse väitöskirjaa ja siihen kuuluvia tutkimusartikkeleita. Väitös jännitti minua viime hetkillä ihan hirveästi – en saanut juuri ennen syötyä väitöstä lounassalaattiani loppuun (varmaan ensimmäinen kerta ikinä kun jännitän niin paljon etten pysty syömään), mutta niin se jännitys vain katosi kun itse väitös alkoi ja pääsin puhumaan siitä omasta aiheestani.
Väitöksiä ja vastaväittäjiä on laidasta laitaan ja välillä vastaväittäjät pistävät väittelijät itkemään, välillä taas haastetta ei tule ollenkaan eikä sekään ole hyvä. Väitöstilaisuus oli minun kohdallani todella hyvä kokemus.Vastaväittäjäni kysyi mielestäni hyvin olennaisia asioita, ja hän pisti minut spekuloimaan asioita useaan otteeseen – se onkin oiva tapa testata osaako henkilö soveltaa lukemaansa tietoa yhteen. En uskonut alunperin että se olisi mahdollista, mutta minä todella nautin väitöksestäni. Kaipa se oli kiva päästä puhumaan pari tuntia siitä omasta aiheestaan ilman että tarvi pelätä jonkun kyllästyvän. 😀
Tällä viikolla sain yliopistolta tutkintotodistuksen, ja nyt se on vahvistettu: olen filosofian tohtori.
Elämäni on ollut yhtä hullunmyllyä myös väitöksen jälkeen, sillä sen jälkeen minulla oli vain kaksi vikkoa työsopimusta jäljellä. Olen saanut tutkijatohtorin työpaikan Cambridgen yliopistosta Iso-Britanniasta, ja aloitan työt siellä marraskuussa. Niinpä väitöksen jälkeen olenkin pistänyt asioita kuntoon pikavauhdilla. Monesta aiheesta tulee myöhemmin oma postauksensa, mutta tässä teille lyhyesti mitä viimeiseen kolmeen viikkoon on mahtunut:
- viimeistelin tutkimusartikkelini 10. versiota, joka toivottavasti lähetetään tiedelehteen aivan pian
- siivosin työpisteeni, labran pakastimen ja jääkaapit, sekä paikkani toimistosta
- Varmuuskopioin kaikki kovalevyni töissä (10 terabitin edestä tavaraa) ja valokuvauskovalevyni kotona (vain kolme terabittiä)
- tiedustelin kymmeniä vuokra-asuntoja Cambridgestä puhelimitse ja sähköpostilla, ja lopulta löysimme asunnon – vuokrasoppari on allekirjoitettu, ja takuuvuokra+ensimmäinen vuokra maksettu
- kävin läpi koko omaisuuteni karsien ylimääräisen ja jakaen tavarat myytäviin, Suomessa säilytettäviin, Britteihin lähteviin, kierrätettäviin ja pois heitettäviin
- tyhjensimme ja siivosimme oman asuntomme, ja vuokralainen tuli sinne reilu viiko sitten (muuttaminen ja muuttosiivous ovat aina yhtä p*rseestä)
- pakkasimme muuttolaatikot ja muutimme väliaikaisasuntoon
- totesin ettei tätä tavaramäärää kestä näissä neliöissä, vuokrasin varaston ja rupesin siirtämään tavaraa sinne
- pesimme ainakin 20 koneellista pyykkiä
- pyysin tarjouksia muuttofirmoilta
- pyysin tarjouksia koiran lennättämisestä Iso-Britanniaan (sinne ei mennä koiran kanssa ihan niin vaan)
- järjestelin työsopimustani Britteihin
- ostin lentoliput Britteihin
- hain uuden passin ja eurooppalaisen sairaanhoitokortin
Unohdan varmaan puolet asioista tässä hässäkässä. Paljon on joka tapauksessa tapahtunut, ja monesta jutusta tulee myöhemmin blogiin omat postauksensa. 😉 Kiitos kaikille kärsivällisyydestä postaustahdin kanssa! Tällä viikolla loppui työsoppari ja ensi viikolla lähden jo Britteihin. Siellä olenkin sitten ”vapaaherrattarena” kolme viikkoa ennen kuin seuraava työsopparini alkaa, joten pian minulla on vihdoin kunnolla aikaa kirjoittaa kaikesta tänä syksynä tapahtuneesta. 🙂
Lisää kirjoituksia aiheesta väitöskirja ja tutkijan ura:
- Väitöskirja tuli painosta ja hankin lopultakin silmälasit
- Väittelylupa saatu – täältä tullaan tohtorinväitös
- Ovatko raha ja edut tärkeintä työpaikan valinnassa?
- Väitöskirjan palautus – kuinkas sitten kävikään?
- Väitöskirja palautettu
- Tiedeartikkelin julkaiseminen – pitkä ja kivinen tie
Lisää kirjoituksia aiheesta asuminen ja muutto ulkomaille:
- Muutto Iso-Britanniaan ja asunnon etsimistä etänä
- Miten vaatteiden ostolakko pysyi?
- Eroon ylimääräisestä – 38 hiustuotetta ja mitkä niistä oikeasti toimivat
- Ostolakko ja eroon ylimääräisestä – mikä on paras tapa kierrättää vaatteita?
- Kesävaatteet himottavat – mutta kun ostolakko
- Neljä vuotta asunnonomistajana – asunnon ostaminen yksin
- Vuosi omassa kodissa – ensiasunto ASP-lainalla
Seuraa blogia: