Kohti uusia haasteita – 100 kilometrin pyöräily

Pyöräily on ollut keväästä saakka uusi lempiharrastukseni, ja olen pikkuhiljaa pidentänyt lenkit kevyestä työmatkapyöräilystä ensiksi 40 kilometriin ja sitten 60 kilometriin. Viime viikon sunnuntaina työkaverini innosti minut kokeilemaan vuosittaisen Rapha Womens 100-haasteen kunniaksi 100 km pyörälenkkiä yhden päivän aikana suoritettuna. Idea tähän tuli keskiviikkona, ja lenkki tehtiin viime sunnuntaina, joten ihan hirveästi tuohon ei voinut valmistautua. Kuntoni oli mitä oli, ja korkeintaan sitä ehti miettiä levontarvetta ja että lähtötaso olisi palautunut kaikista edellisistä treeneistä – vaikka ei sillä että ehtisin tällä hetkellä arkena tekemään mitään kovin rankkaa töiden ohella…

Retkeä edeltävän päivän otin aika rauhallisesti. Kirjoitin kotona apurahahakemusta (tähän on vaikea keskittyä tavallisen työviikon aikana), siivoilin, ja otin pitkän videopuhelun kaverin kanssa. Vähän harkitsin olisiko pyörä pitänyt pestä ja rasvata uusiksi, mutta se sai kuitenkin jäädä. Sattumalta olin varannut edeltävälle päivälle fysioterapiakäynnin, jonka yhteydessä kireitä reisiäni hierottiin vähän auki, mikä varmasti helpotti hieman – vaikkakin pyöräily varmasti palautti tilanteen pian taas lähtötasoa kireämmäksi. 😛 Illalla pakkailin satulalaukkuni valmiiksi ja katsoin mitä pyöräilypaidan taskuihin pitäisi mahtua. Koitin malttaa mennä vähän aikaisemmin nukkumaan, joskin minulla on viime aikoina ollut vaikeuksia malttaa lopettaa Orange is the new black ajoissa.

Varusteet ja eväät

Sunnuntaina minulla oli kello soimassa aamuseitsemältä, sillä halusin ehtiä syömään aamiaiseni rauhassa ennen lähtöä. Vakioaamiaiseni pyöräilyaamuina on perinteiset pari mukia kahvia ja kaksi gluteenitonta crumpetsia voilla, juustolla ja keitetyillä kananmunilla. Hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit kaikki nätisti samassa paketissa ettei heti rupea heikottamaan. 😉 Aamiaisen jälkeen puin pikkuhiljaa päälle, levitin aurinkorasvaa ja letitin hiukset. Siinä se aika sitten menikin. Mukaan pakkasin yleistyökalun, kaksi sisäkumia, hiilidioksidipatruunan kumien täyttämiseen, kosteuspyyhkeitä yms. Eväspuolta hoitivat energiageelit, joissa osassa oli ekstralataus elektrolyyttejä hikoilua tasapainottamaan eivätkä pistä vatsaa liian kovalle kesken urheilusuorituksen.

Tietyt vaatteet sopivat pyöräilyyn paremmin kuin toiset

En enää nykyisin polje työmatkoja pidempiä matkoja ilman topattuja pyöräilyshortseja – se on vaan niin paljon mukavampaa. Minulla on kahdet ”bibsit” eli yläosalliset-henkselilliset pyöräilyshortsit, joista tällä kertaa jalkaan valikoituivat Le Col Womens Pro Bib Shortsit. Bibsien etu on siinä etteivät shortsit pääse valumaan etukumarassakaan asennossa, ja shortsien henkselien ansiosta vyötärökumpparin ei tarvitse olla supertiukka lisäten mukavuutta. Yläosana minulla oli kesäisen ohut La Passionen Duo Jersey, sillä lämpöä viime sunnuntaina oli kesäiset 20-23 C. Kypärän alle otin velä Le Colin ohuen pyöräilylippiksen, sillä kun on auringossa noin monta tuntia, ottaa skandi-ihoni auringosta nopeasti nokkiinsa. Pyöräilylippikset eroavat tavallisista siinä että ne ovat ohuita ja mahtuvat hyvin kypärän alle, ja niiden lippa on tavallista pehmeämpi lisäten turvallisuutta kaatumistilanteissa. Käsiin otin Enduran pyöräilysormikkaan, joissa on hieman toppausta kämmenelle, ja hienpyyhkimiskaistaleet.

Lue myös: Pyöräily teki minusta välineurheilijan

Siitä se sitten lähti

Yhdeksäksi poljin juna-asemalle, jonne kaverini tulivat Lontoosta, ja siitä se sitten lähti. Navigoimme kaupungin ulkopuolelle (mikä ei Cambridgessa vaadi montaa kilometriä, oli suunta mikä tahansa). Risteilimme pikkukylien ja peltojen läpi kaikessa rauhassa – aikaisin sunnuntai-aamuna ei ollut juuri muuta liikennettä. Pyöräilijöitä kyllä riitti, ja ilahduttavan monet moikkasivat ja sanoivat hyvät huomenet. Yksin polkiessa en ole kyllä saanut osakseni ihan näin paljoa huomiota.

Noin 50 kilometrin puolella pysähdyimme Essexin puolella olevassa Saffron Waldenissa Bicicletta-kahvilaan, joka on nimensä mukaisesti pyöräilijöiden suosiossa. Vähän ristiriitaisesti kyseinen kahvila ei kuitenkaan tarjoa kovin hyviä pyöräparkkimahdollisuuksia, joten päädyimme juomaan khavimme ja syömään eväämme naapuriliiketilan kynnyksellä. Täällä on tapana etteivät maantiepyöräilijät useinkaan kanna lukkoja mukanaan, ja monet kahvilat ottavat tämän huomioon mahdollistamalla pyörien nojaamisen omaa pöytää vasten tai niiden pitämien valvovan silmän alla sisäpihalla tms. Saffron Waldenissa oli varasuunnitelmana myös juna-asema, mutta kaikilla oli vielä riittävästi voimia jäljellä loppumatkan polkemiseen.

Ei se matka, vaan vauhti

Kaverini ei tykkää juoda tai syödä polkiessa, joten pysähdyimme aina noin 15-20km välein hörppäämään vettä ja tankkaamaan geelejä tai Hariboja. Tahti jäi näin melko rauhalliseksi, mutta luulen nimenomaan sen mahdollistaneen näin pitkän matkan polkemisen. 100 km reitti oli huomattavasti pidempi kuin edellinen ennätykseni 66 km, mutta olen ollut 60 km polkemisteni jälkeen keskimäärin paljon uupuneempi. Normaalisti keskinopeuteni on ollut ehkä 23 km/h sen jäädessä tällä satasella 19 km/h. Ero kuulostaa ehkä pieneltä, mutta se tuntui lihaksissa ja energiatasoissa isolta! Minulla se rajoittava tekijä tuntuu selvästi olevan ennemmin vauhti kuin matka.

Lopulta palasimme jälleen Cambridgeen, joka muistutti taas siitä miksi tykkään lähteä polkemaan heti aamusta: kaupungin läpi ja sinne vieviä teitä voi olla vähän ahdistava polkea runsaassa liikenteessä ja turistien ylittäessä katuja mistä sattuu. Hommaan meni taukoineen kuutisen tuntia, mutta vielä päivän päätteeksikin oli vielä hymy huulilla ja jalat kantoivat. Kotona tilasin pitsan ja otin pitkän kylvyn lihaksia rentouttavien kylpysuolojen kera. Ihan joka viikonloppu en kyllä rupea 100 kilometriä polkemaan, mutta hyvässä seurassa aion ehdottomasti tehdä tämän toistekin. 🙂

Lisää pyöräilypostauksia:

• Kun työpaikalla järjestetään lenkki “kaiken kuntoisille”, on matkana kevyet 100 km
• Pyöräily toi minussa esiin välineurheilijan
• Pikkuhiljaa pidempiä pyörälenkkejä – neljästä 40 kilometriin
• Pyöräkuumeen välivaihe – vaihtoehtojen tutkimista ja helpotusta pahimpaan kutinaan
• Pyöräkuumetta, ahaa-elämyksiä ja pettymyksiä

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram /  Bloglovin