Eri vuodenaikojen parhaat puolet

Olen joskus kirjoittanut siitä, etten ole – tosiaankaan – sellainen ihminen, jollaiseksi positiiviset ihmiset yleensä mielletään, mutta osaan kuitenkin suhtautua asioihin omanlaisellani positiivisuudella. Yksi esimerkki siitä on vuodenaikojen kohtaaminen.

Tuntuu olevan perisuomalaista voivotella vuodenaikoja, ehkä erityisesti niitä vähän pimeämpiä ja kylmempiä vuodenaikoja, vaikka kesän vihaajiakin toki löytyy. Itse en ole koskaan saanut tästä ajatuksesta kovin hyvin kiinni. Vuodenajat ovat, mitä ovat, ja esimerkiksi talven tulon voivottelu tuntuisi minusta samalta, kuin voivottelisi sitä, että ilta tulee. Toisin sanoen en oikein viitsi tuhlata energiaa niin vääjäämättömien asioiden suremiseen. Mieluummin keskityn vuodenaikojen kohtaamiseen niin, että niiden hyvät puolet saavat ansaitsemansa huomion ja että huonojen puolten kanssa pärjäilee mahdollisimman hyvin.

Koska tosiaan tiedän, että monille erityisesti meneillään oleva vuodenaika on haastava, ajattelin kertoa, miten itse näen eri vuodenaikojen parhaat puolet. Tämä on toki melko subjektiivinen katsaus eli peilaan asiaa oman elämäni kautta. Toivottavasti tämä silti auttaa jotakin muutakin näkemään kaikki neljä vuodenaikaamme vähän miellyttävämmässä valossa!

 

Kevät

Keväästä voisi ladella joukon kliseitä, joista koen melko paikkansa pitäväksi ainakin sen, että kevät on uusien alkujen ja uuden elämän aikaa. Kun luonto herää vähitellen talven jälkeen horroksesta, usein ihmiselle käy samoin. Kevät tuntuu lisäksi olevan monilla tavoin siirtymää kohti helpompaa: valoisa aika lisääntyy, talvivaatteita voi kuoria päältään kerros kerrokselta ja liukkaat kelit ja nietokset häviävät vähitellen helpottaen liikkumista.

Toki keväässä on synkempikin puoli, ja nykyään se myös tunnistetaan melko hyvin: Jotkut voivat kokea kevään vaativana aikana kevätauringon paljastaessa kodin epäsiisteyden ja viime syksynä kesken jääneen terassiremontin alkaessa muistutella itsestään. Surullisimmissa tapauksissa kevät ei luo ainoastaan painetta aktivoitumiseen vaan voi jopa lisätä mielenterveyden haasteita.

Onneksi kevät sentään usein antaa voimat niihin ponnistuksiin, joihin se meitä patistaa.

 

Kesä

Kesä on monien suosikkivuodenaika. Lämpimästä ja etenkin helteisestä säästä voidaan kuitenkin olla monta mieltä, ja omatkin mietteeni asiasta ovat kahtalaisia. Jos lämpötila on lähempänä 25 kuin 20 astetta ja etenkin jos ollaan hellelukemissa, lämpötila ei ole enää ihanteellinen moneenkaan ulkona tapahtuvaan aktiviteettiin. Tämän huomaa erityisesti, jos ulkona täytyy tehdä jotakin sellaista, mikä ei salli varjoon suojautumista.

On silti mahdoton olla ihastelematta ulkona liikkumisen ja pukeutumisen helppoutta: kesällä ulos meneminen on sitä, että sen kun laittaa kengät jalkaan ja kipaisee ulos. Omassa pihassa ei ole aina välttämätöntä tehdä sitäkään vaan voi halutessaan kirmata vaikka paljain jaloin. Ero kylmempien vuodenaikojen monien vaatekerrosten, hanskojen ja kaulahuivien pukemiseen on iso!

Olen myös kokenut, että kesä on kaunistava vuodenaika. Vaikkei minulla ole varsinaisia iho-ongelmia juuri koskaan, koen silti, että kesällä ihoni on parhaimmillaan. Lisäksi pidän ruskettuneesta ihosta ja katson sen sopivan itselleni hyvin – olkoon moinen mieltymys miten vanhanaikainen ja kyseenalainen hyvänsä!

Syksy

Vaikka kesän loppuminen ei itsessään virittäisi iloista tunnelmaa, olen huomannut, että aina joitakin ilonaiheita siihen liittyy. Omakotiasuja voi olla helpottunut, kun pihan hoitoon liittyvät puuhat vähenevät. Myös väsyttävät hellepäivät ovat ohi eikä tarvitse koko ajan muistutella itseään siitä, että pitää olla riittävästi juotavaa mukana. Syksy on usein myös hyvää aikaa ulkona liikkujille: ilma on raikas ja lämpötila liikkuvalle ihmiselle sopiva, kun ei ole enää hiostavaa muttei pakkanenkaan ole vielä näykkimässä sormia eikä varpaita.

Jollakin ristiriitaisella tavalla itse iloitsen myös syyspukeutumisesta. Niin paljon kuin kevyt kesäpukeutuminen ilahduttaakin, yhtä lailla huomaan ilahtuvani siitä, kun voi syksyn tullen laittaa pehmoista neuletta ja kevyttoppatakkia päälle. Ristiriitaista ajattelua tosiaan, mutta onneksi aika myönteistä sellaista!

Kirjoitin kevään kohdalla, että luonnon heräämisen myötä kevät tuntuu uusien alkujen ajalta. Jossakin määrin uuden alun tuntu koskee kuitenkin myös syksyä, sillä silloin koululaiset ja opiskelijat aloittavat uuden lukuvuoden ja työelämässä olevat palailevat lomilta. Omassa elämässäni on lisäksi syystä tai toisesta käynyt niin, että useimmat suuret elämänmuutokset – myös ne, jotka eivät liity opiskeluun tai töihin – ovat tapahtuneet syksyllä.

 

Talvi

Talvi pimeänä ja kylmänä vuodenaikana voi tuntua pysähtyneeltä ja itseensä käpertyneeltä, ikään kuin parempia aikoja odottelevalta. Se voi kuitenkin olla myös sen suurin vahvuus! Talvi sallii pysähtymisen ja käpertymisen myös meille. Se antaa syyn ja mahdollisuuden kömpiä torkkupeiton alle takkatulen kajoon lukemaan kirjaa, kun vuodenaika ei hätistä hoitamaan pihaa tai lähtemään terassille.

Omalla kohdallani tämä ilmiö korostuu, koska minulle talvi on töiden puolesta helpointa aikaa. Talvella ehdin levätä ja hengähtää. Talvi sallii sellaisen joutilaisuuden, joka on muina vuodenaikoina pelkkä kaukainen haave.

Talvessa on myös yksi kirkkaana tuikkiva valopilkku nimeltään joulu. Talvi suo jouluihmiselle senkin ilonaiheen! Toki siirtymä joulunajasta tavalliseen talviarkeen kirpaisee jopa näin aikuisiällä joka kerta, mutta toisaalta onhan joulu myös portti kohti kevättä: sen jälkeen talvipäivät alkavat taas vähitellen pidentyä ja muuttua valoisammiksi ja loskaisin ja synkin aika jää taakse.

 

Mistä vuodenajasta ikinä pidätkin, kaikista voinee löytää jotakin hyvää. Vuodenaikoihin liittyvät haasteetkin on ehdottomasti tehty voitettaviksi!

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuva Gerd Altmann/CC0/Pixabay