Tag: rajat

Minimalistinen ja askeettinen elämäntapa eivät ole sama asia, mutta kummassakin pyritään eroon ylettömyydestä.

Vaikka kattava ja laaja terveydenhuolto ja vanhustenhoito kuuluvat hyvinvointivaltioon, samalla se on laajimmillaan liian kallista yhteiskunnan kustannettavaksi.

Keskustelu eläinsuojelun tiimoilta on muuttunut yhä häiritsevämmäksi. Nostan tässä postauksessa esiin keskustelusta muutaman erityisen ongelmallisen piirteen.

Elämänpolun taivaltaminen on usein kuin juopuneen horjahtelua kapealla polulla: harvoin osuu ihan kohdalleen, useammin menee ohi ojan tai allikon puolelle.

Mitä ihan jokaisen pitäisi jaksaa? Entä kuinka energiseksi itsensä pitäisi tuntea? Mikä on normaali vireystaso?

Liiaksi kiltteydeksi nimitetty ilmiö ei ole vain kiltteyttä, vaan se on kyvyttömyyttä asettaa omia rajoja.

Jos ajattelemme yksioikoisesti, että tarkoitus pyhittää keinot, silloin olemme todella vaarallisella tiellä.

Mikä on riittävän hyvää hoitoa, jota eläimelle tulee pystyä tarjoamaan? Riittääkö nykyään vain ylellisyys hyväksi lemmikin hoidoksi?

Omia elämänvalintoja voi, saa ja pitää miettiä, mutta kun valintoja tekee, ei niitä pitäisi joka käytännön käänteessä kyseenalaistaa, kun vähän väsyttää tai harmittaa.

Henkinen itsepuolustus tarkoittaa minulle ennen muuta sen asian ymmärtämistä, että olemme kukin viime kädessä itse oman hyvinvointimme vartijoita ja puolustajia. Meidän tehtävämme on tehdä elämässämme sellaiset rajanvedot, jotka auttavat meitä voimaan hyvin. Tämä on usein yllättävän haastavaa.