Tag: arvot

Arvojen ympärillämme ei tarvitse haista hyviltä, olla kädenlämpöisiä ja sopia kaikille – koska juuri se takaa sen, että myös meillä itsellämme saa olla juuri ne omanlaiset arvot ja vapaus ilmaista niitä.

Tavaran, työn, vaivan ja rahan suhde elämässämme on helposti sekava, hiukan epäterve ja yhteen kietoutunut kuin sotkuinen lankavyyhti.

Vaikka olen valmis liputtamaan mielekkään työn puolesta nyt ja aina, en voi olla muistuttamatta eräästä realiteetista: työstä maksetaan siksi, että se tuottaa arvoa muille – ei siksi, että se tuottaa arvoa tekijälle itselleen.

Ihan jokaiseen vaikuttaa se tieto, että me elämme maailmassa, jossa tekemäsi virhe voidaan milloin hyvänsä taltioida ja jossa se voi ääritapauksessa olla väline julkiseen häpäisyyn.

Miksi sinä taas lymyilet siellä arvojesi takana? Tämä on kysymys, joka tekisi mieli esittää monellekin puhujalle ja kirjoittajalle.

Maanviljely ei ole mitä hyvänsä liiketoimintaa. Kannattava maanviljely on edellytys sille, että meillä on ruokaa.

Kysymys, mitä arvostamme ja millainen ihminen haluaisimme olla, ei riitä. Se tarvitsee parikseen tämän kysymyksen: millaiseksi arvostamaksemme henkilöksi meissä on aineksia.

Rahaan liittyy paljon arvokysymyksiä. Vaikka raha itsessään – kylminä kolikoina ja seteleinä – ei rakkauteen juuri liity eikä vaikuta, niin siihen kytkeytyvien arvokysymysten kautta se vaikuttaa paljonkin.

Koen rahapuheen nykymuodossaan varsin tunnottomana ja kylmäkiskoisena: se esittää elämän yksinäisenä puurtamisena, jossa katse tulisi pitää tiukasti suunnattuna omaan pankkitiliin ja sen suotuisaan kehitykseen.

Arvohygienian peräänkuuluttaminen taiteessa on mielestäni saanut asiattoman vallankäytön muotoja. Ei taideteoksen ole tarkoitus olla kaikkien ”oikeiden” arvojen kokoelma, eikä taitelijan tarvitse ajatella kaikesta ”oikein”!