Tag: vääryys

Minua on aina askarruttanut moraalissa ja siihen perustuvassa päätöksenteossa yksi asia: miten henkilöt, jotka toimivat räikeästi väärin, oikeuttavat toimintansa itselleen.

Siinä, missä uhri on tullut sysätyksi johonkin negatiiviseen, mistä hän haluaisi kiihkeästi pois, uhriutuja käyttää negatiivisuutta välineenä.

Perusfiksu henkilö ei vakuutu vandalismista ja kavahtaa vastakkainasetteluja viimeistään silloin, kun ne ovat kaikkein räikeimpiä ja epäoikeudenmukaisimpia.

Yksi kaikkein ratkaisevimmista asioista siinä, saako ihminen elämänsä pysymään kasassa, on se, mitä hän tekee, kun asiat menevät pieleen.

Ihan jokaiseen vaikuttaa se tieto, että me elämme maailmassa, jossa tekemäsi virhe voidaan milloin hyvänsä taltioida ja jossa se voi ääritapauksessa olla väline julkiseen häpäisyyn.

Tällaisena aikana kaikenlaista toksisuutta nähdään vähän joka puolella. Voisi kuitenkin kysyä, eikö juuri loputon loukkaantumisen kehä ole toksista – oikein supermyrkyllistä?

Sietäminen ei ole alistumista vaan sen ymmärtämistä, ettei voi pakottaa koko maailmaa ja kaikkia ihmisiä ajattelemaan ja toimimaan niin, kuin itse haluaisi, ja etteivät kaikki tilanteet voi palvella juuri niitä omia tarpeita.