HÄÄT – viisi hääjärjestelyjen ikuisuuskysymystä

Minun ja mieheni avioliitolla on tänä vuonna merkkipäivä. Ihanan kesäisestä hääpäivästä on tullut kuluneeksi jo niin pitkä aika, että se ihan häkellyttää! Varsinaisesti pitkästä avioliitosta ei silti voida puhua, sillä emme kilpaile samassa sarjassa useita vuosikymmeniä aviossa olleiden iäkkäämpien parien kanssa. Omassa ikäluokassani avioliittomme on kuitenkin luettavissa jo pitkäksi.

Ajattelin liittomme merkkipäivän kunniaksi kirjoittaa kaksi rakkausteemaista postausta, joista tämä on ensimmäinen. Tässä postauksessa käsittelen avioliiton lähtölaukausta eli hääpäivää, tarkemmin sanottuna hääjuhlaa ja siihen liittyviä järjestelyjä. Koska omasta hääpäivästäni on tosiaan jo aikaa, hääjuhlien viimeisimpiä trendejä postaus ei käsittele. Käyn sen sijaan läpi viisi hääjuhlien järjestämiseen liittyvää ajatonta kysymystä eli niitä kysymyksiä, joita hääparit pyörittelevät mielessään vuodesta toiseen.

Miten me aikoinamme tietyt käytännön järjestelyihin liittyvät kysymykset ratkaisimme? Mitä oman kokemukseni perusteella suosittelen?

Häiden budjetti – kuinka iso ja miten siihen voi vaikuttaa?

Aloitetaan sieltä kuivimmasta päästä eli rahasta. Häiden kustannukset ovat asia, jota kaikki pariskunnat varmasti jossakin määrin pohtivat. Hääbudjettiahan voidaan kasvattaa niin, ettei oikeastaan edes taivas ole rajana. Toisaalta moni varmasti miettii, miten budjetin saisi pysymään jossakin raameissa ilman, että se himmentäisi juhlapäivän loistoa.

Oman näkemykseni mukaan hääbudjetin suuruuteen vaikuttavat ennen muuta kaksi asiaa: hääjuhlan koko eli kutsuvieraiden määrä sekä se, missä määrin eri yksityiskohtiin satsataan rahallisesti.

Meille oli alusta pitäen selvää, ettei vierasmäärää haluta rajata kovin tiukasti. Erityisesti mieheni tuttavapiiri on laaja, joten kutsuvieraiden määrän karsiminen kovalla kädellä olisi tuntunut epämiellyttävältä.

Kaikesta huolimatta hääbudjettimme pysyi melko maltillisena. Arvioisin, että summa jäi nelinumeroiseksi. (Tässä pitää toki muistaa inflaatio: jos koettaisimme järjestää täsmälleen samanlaiset häät nyt, summa voisi olla hyvin toisenlainen!)

Yksi suurimmista syistä siihen, että hääbudjettimme pysyi kohtuullisena vierasmäärään nähden, oli se, että panostimme rahallisesti vain niihin yksityiskohtiin, joita oikeasti pidimme tärkeinä. Totesimme esimerkiksi heti, ettei ole mitään järkeä laittaa paljon rahaa hääautoon, koska se ei ollut asia, joka olisi ollut kummallekaan tärkeä. (Ihan kelpo ajopelin saimme silti käyttöön, kiitos miehen erään kaverin!)

Melko kohtuullisin kustannuksin selvittiin myös vaatetuksesta. Halusin toki olla edukseni alttarille astellessani, eli mitään kovin suuria kompromisseja en ollut valmis tekemään. Koska silmissäni ei kuitenkaan missään vaiheessa siinnellyt mikään Se Tietty Luomus, olin varsin tyytyväinen löytäessäni juuri omantyyliseni morsiuspuvun reilulla alennuksella.

Sormus ei ollut valtavan kallis, ja se johtui oikeastaan käytännön syistä. Joissakin muissa olosuhteissa sormukseen liittyvät toiveeni olisivat voineet olla toisenlaiset. Reunaehtoja asettivat kuitenkin kaksi asiaa: haluan pitää vihkisormusta sormessa aina ja teen käsilläni paljon. Esimerkiksi sormus, jossa on iso kivi, olisi minun tilanteessani yksinkertaisesti hankala, joten vihkisormukseksi valikoitui melko yksinkertainen eikä valtavan kallis sormus.

Asia, josta emme sen sijaan olleet halukkaita säästämään lainkaan, oli häiden ruoka- ja juomapuoli. Molempien käsityksen mukaan kunnon juhlat syntyvät pitkälti tarjoilusta, ja siihen myös panostimme. Tämä ei silti tarkoita, että kaikki olisi tehty kalleimman kautta. Enemmänkin kyse oli siitä, että pitopalvelu valittiin huolellisesti ja menu oman visiomme mukaan, ei hinnan perusteella. Tämä on asia, jota uskallan suositella myös muille: olkoonkin, että se voi kuulostaa ahmatin mielipiteeltä, minusta tasokas tarjoilu on myös vieraan roolista käsin ollut aina keskeinen osa onnistuneita juhlia!

Vielä tärkeämpi hääbudjettiin liittyvä suositus on kuitenkin tämä: On budjettisi pieni tai suuri, eniten saat rahoillesi vastinetta, kun osaat miettiä, mikä on teille oikeasti tärkeää. Ne ovat myös niitä asioita, joihin kannattaa panostaa. Jos sinun juttusi on pukeutua juuri tietyn suunnittelijan hääpukuun tai koristella hääpaikka tietyn teeman mukaisesti, niin panosta siihen! Ne jutut, jotka eivät tunnu erityisen tärkeiltä, voi hoitaa pienemmälläkin rahallisella panostuksella.

Vieraslista – miten kutsuttavat rajataan?

Kuten juuri ylempänä kirjoitin, häiden vierasmäärä eli koko vaikuttaa melko paljon häiden budjettiin – tai ehkä monessa tapauksessa päinvastoin.

Jos äsken käsitelty asia eli budjetti on aiheena sieltä kuivimmasta päästä, häiden vieraslistan laatiminen saattaa olla asiana hyvinkin tunnepitoinen. Minä ja mieheni päädyimme tosiaan siihen, ettemme paljonkaan rajanneet tai karsineet vieraslistaa. Mitenkään erityisen suuret häät meillä ei silti ollut, mutta sanottaisiinko, että reilusti keskikokoiset: kutsuvieraita oli jonkin matkaa yli 100.

Aikoo vieraita sitten kutsua paljon tai hyvinkin rajatun joukon, yhden neuvon haluaisin antaa: välttäkää vieraslistan rajaamisessa pikkumaisuutta. Mielestäni häiden vieraslista ei ole se asia, jonka kautta osoitetaan mieltä tai suljetaan ihmisiä ulkopuolelle. Vaikka omissa häissään saa tehdä, mitä mielii, miettisin tarkkaan, millaisen jälkimaun haluaa suuresta päivästään jättää – ja onko oma vieraslista sellainen, että se palvelee tätä tavoitetta.

Yksi konkreettinen vinkki äskeisen neuvon tueksi on tämä: Jos sinulla on esimerkiksi viisi serkkua, on mielestäni ihan OK kutsua heistä häihinsä kaksi läheisintä. Sen sijaan siitä jää ikävä vaikutelma, jos kutsut häihin viidestä serkustasi neljä. Tämäkin voi toki joskus olla perusteltua, jos et esimerkiksi ole koskaan sitä yhtä serkkuasi nähnytkään. Yleisesti ottaen noudattaisin kuitenkin sitä nyrkkisääntöä, että erilaisista porukoista voi kutsua osan tai voi kutsua kaikki – muttei mielellään jätetä vain yhtä kutsumatta!

Me teimme myös sen ratkaisun, että kaikki lähettämämme kutsut koskivat koko perhettä tai pariskunnan molempia osapuolia. Myös sinkuille lähetimme avec-kutsut. Ajattelimme asian niin, ettemme halunneet kenenkään jäävän pois häistä siksi, ettei juhliin tunnu kivalta lähteä yksin tai ettei lapsille saada hoitajaa. Halusimme siis näiltäkin osin varmistaa, että vieraat tunsivat olonsa tervetulleiksi. Ainakaan meidän kohdallamme tämä ei johtanut siihen, mitä joku voisi pelätä, eli vierasmäärä ei räjähtänyt käsiin. Suurin osa sinkkuvieraista tuli yhtä kaikki paikalle yksin ja pieniä lapsia vain harva otti mukaan, vaikka mahdollisuus siihen tarjottiin.

Lapsikysymys on kaiken kaikkiaan yksi häiden isoista kysymyksistä. Lapsettomat juhlat ovat viime aikoina – tai oikeastaan jo vuosia – olleet aika puhuttu aihe häistä keskusteltaessa. Oma hääjuhlamme oli ympäristöltään ja koko olemukseltaan siinä määrin perinteinen, ettei lasten ulos sulkemiseen ollut erityistä syytä. Lisäksi ihan lähipiirissäkin oli pieniä lapsia, jolloin lapsettomat häät olisivat tuntuneet kömpelöltä ratkaisulta. Toisaalta ymmärrän hyvin, että tietyntyylisiin häihin lapset eivät välttämättä sovi. Esimerkiksi pienen porukan ravintolahäät voi olla mukavampi järjestää ilman lapsia.

Vieraisiin liittyen haluan antaa vielä yhden ekstravinkin. Yksi häiden kestokysymyksistä on se, onko hyvä laatia istumajärjestys vai ei. Oma mielipiteeni asiasta on selkeä: kyllä. Voi olla ajatuksen tasolla mukava järjestely, että jokainen saa valita paikkansa itse, mutta käytännössä joku putoaa tässä aina ulos, vähän niin kuin lasten tuolileikissä.

Kuinka hauska juhlapäivä on luvassa esimerkiksi yksin juhliin saapuneelle sulhasen kaverille, jolle ainoa vapaa paikka on jäljellä samasta pöydästä morsiamen 80-vuotiaan isotädin vieressä? Niinpä.

Se, että vieraat on valmiiksi jaettu pöytiin tai jopa tietyille istumapaikoille, takaa sen, ettei juhlatilaan saapumisjärjestys määritä, kuinka sopivassa seurassa pääsee juhlapäivää viettämään. Mikään ei kuitenkaan pakota tekemään ennalta arvattavaa ja ”tylsää” istumajärjestystä. Me esimerkiksi emme laittaneen sukulaisia istumaan perhekunnittain vaan istumajärjestys enemmänkin kannusti juttelemaan vähän harvemmin tavattavien tuttavien kanssa ja jopa solmimaan uusia tuttavuuksia. Tässä voi soveltaa ihmistuntemustaan!

Kaikki itse tehtynä vai kaikki ostettuna – vai jotakin siltä väliltä?

Yksi häiden ikuisuuskysymyksistä on se, paljonko hääpari yhdessä perheidensä ja kavereidensa kanssa tekee häiden eteen omin kätösin ja paljonko ostetaan valmiina tuotteina ja palveluina.

Yhdessä ääripäässä hääjuhla järjestetään hääparin tai lähisukulaisen kodissa ja ruoatkin valmistetaan ainakin osittain itse. Toisessa ääripäässä hääpari ostaa juhlat täysin valmiina palveluna, ehkä jopa palkkaa hääsuunnittelijan.

Meidän häämme olivat noista ääripäistä lähempänä valmista pakettia. Omalla kohdallani tiesin, että juhlatunnelma olisi todellakin kärsinyt siitä, jos häitä edeltävä päivänä olisin hiki hatussa koristellut hääpaikkaa ja häiden jäljiltä siivonnut sen. En myöskään halunnut altistaa läheisiäni laajamittaisille häätalkoille. Vaikka tietyt henkilöt aika paljon tekivätkin häiden eteen – mistä olen kiitollinen – juhlapäivänä kaikki pystyivät keskittymään pääasiassa juhlimiseen eikä kenenkään tarvinnut ahkeroida ”kyökin puolella”. Pidin tätä hyvänä ratkaisuna.

Mitä häiden ennakkovalmisteluihin tuli, tietyt tehtävät jakautuivat kiinnostuksen mukaan ystäville ja sukulaisille. Yksi teki hääkutsut, toinen askarteli hääkarkit… Ainakin oman käsitykseni mukaan tekemisen määrä pysyi kohtuudessa kaikkien osalta. Hääpaikan koristeluun täytyi panostaa hyvin vähän, koska kyseessä oli todellakin valmis (ja kaunis!) paketti.

Monien asioiden suhteen ratkaisu oli myös ihan kylmästi tämä: asiaan ei panostettu lainkaan. Viittaan tällä siihen, että jos lähdetään lukemaan hääjulkaisuja, niin hääjuhliin voi selvästikin ympätä äärettömän määrän yksityiskohtia, joita voi hioa loputtomasti. Vaikka olisi luvattu aurinkoista päivää, voidaan varmuuden vuoksi ostaa tai askarrella häähenkinen sateenvarjo tai sadeviitta. Morsian voi vaihtaa hääteemaan sopivat kuoret puhelimeensa. Paikkaa, jossa morsiuspari viettää hääyönsä, voidaan koristella samalla pieteetillä kuin hääpaikkaakin. Ja niin edelleen. Itse päätin aikoinaan, että kun minulle ei kerran ole missään määrin tärkeää, millaiset ruokaliinat hääkattauksessa on tai millaisista laseista onnittelumaljat juodaan, niin en sitten yksinkertaisesti puuhaile näiden asioiden parissa sen enempää. Tämä on priorisointia, ja se on yksi tärkeimmistä tavoista hallita hääjuhlaan liittyvää työmäärää ja kuormitusta!

Niin kuin tähän mennessä on voinut päätellä, itse suosin vahvasti sitä, ettei hääparille eikä läheisille järjestetä häiden tiimoilta kovin isoja talkoita vaan hyödynnetään valmiita palveluja. Tämä on kuitenkin tietysti ihmis- ja persoonakohtainen asia: itse olen ehkä laiskahko tällaisissa asioissa, mutta joku muuhan voi nauttia suunnattomasti häiden valmisteluun liittyvistä käytännön asioista ja askarrella mielellään vaikka mitä!

Millaiseen tasapainoon sitten ikinä päätyykin sen kysymyksen kanssa, paljonko tehdään itse ja paljonko ostetaan valmiina, kehotan yhtä kaikki miettimään tarkkaan, mitä se itse tekeminen käytännössä tarkoittaa. Jos tietyt asiat tehdään itse, mitä se tarkoittaa hääjuhlan tai niitä edeltävien tai seuraavien päivien kannalta? Paljonko ne sitovat, ja miten se vaikuttaa kyseisessä hommassa kiinni olevan henkilön mahdollisuuteen nauttia juhlasta?

Yhdessä asiassa päädyin tekemään itse jopa enemmän kuin nykyään on ehkä tapana tehdä. Laitoin nimittäin hiukseni ja tein meikin ihan itse hääpäivän aamuna. Tämä ratkaisu ei hääkuvia katsellessa kaduta, joten valinta oli varmaankin oikea. Tähän toki vaikuttaa se, että koko häätyylini oli tietyllä tavalla maanläheinen, jolloin sen luominen itse oli melko helppoa. Voimakkaamman meikin ja monimutkaisemman kampauksen kohdalla näiden asioiden jättäminen ammattilaisen käsiin saattaa olla varmempi valinta.

Ne kuuluisat hääleikit ynnä muu ohjelma

Hääleikit ovat todellakin ikuisuusaihe, joka jaksaa puhuttaa! Jotkut koko ajatuskin saa yökkäilemään niin vieraan kuin juhlakalunkin asemassa, toisten mielestä hääleikit ovat juhlien suola ja sokeri.

Itse kuuluin – ja kuulun – ensiksi mainittuun porukkaan. Tähän vaikuttaa kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on se, että olen vieraan asemassa harvoin nähnyt aidosti viihdyttäviä hääleikkejä. Toinen ja kenties vielä tärkeämpi näkökohta oli aikanaan se, että minä ja mieheni emme kumpikaan ole hulluttelijoita tai hassuttelijoita. Hääleikeissä olisi siis luultavasti ollut vaikea välttää väkinäistä tunnelmaa.

Minulla ja miehelläni oli häiden suhteen muutenkin sellainen ajatus, että vapaa seurustelu saa olla juhlien ytimessä. Meillä oli häävieraamme tuntien syytä olettaa, että juttu luistaisi ja että monille hääjuhlamme olisi mainio tilaisuus päästä tapaamaan kavereita ja tuttavia. Tämä ennustus osui oikeaan. Häiden rungon juhlapaikalla muodostivat lähinnä juhla-ateria, kakunleikkuu, kahvittelu, häävalssi ja tanssiminen – toisin sanoen hääjuhlien ”pakolliset”. Muuta järjestettyä ohjelmaa oli hyvin niukasti. Bestman ja pari muuta henkilöä halusivat lausua pari sanaa ja joku järjesti spontaanisti pienen ohjelmanumeron, mutta muuten kyseinen tilaisuus oli hyvin vapaamuotoinen. Tämä on ratkaisu, josta saimme jälkikäteen kiitosta ja johon olimme itse hyvin tyytyväisiä.

Jos joku miettii omien tulevien häidensä osalta, miten toimia, avainasemassa lienee taas kerran se, että tuntee itsensä ja juhlavieraansa. Mitä hääpari oikeasti haluaa ja mistä nauttii? Millaisia vieraita on tulossa; mikä heidät saa viihtymään?

Kuten jokainen tietää, se, mikä tuntuu ajatuksen tasolla hyvältä, ei aina toimi käytännössä kovin hyvin. Itse lähtisin siis hääjuhlien ohjelman suunnittelussa liikkeelle siitä, että koettaisin mahdollisimman tarkkaan miettiä, miten mikäkin suunniteltu asia käytännön tasolla toimii.

Ratkaisuja on hyvä punnita useammasta näkökulmasta: Jos ohjelman rakentaa tietyllä tavalla, mitä se tarkoittaa hääparin kannalta? Tuleeko jossakin kohdassa kiire, ehtiikö olla läsnä ja nauttia? Miltä hääjuhlan ohjelma näyttää vanhojen sukulaisten kannalta, entä railakkaasti juhlivien kaverien kannalta? Onko kaikilla mahdollisuus viihtyä ja nauttia juhlasta?

Haluan nostaa erikseen esiin yhden seikan, joka on hyvä miettiä kaikkien kannalta: Hääjuhlissa saattaa tulla hetkiä, jolloin hääpari tekee jotakin ja vieraat odottavat. Tällaisia hetkiä voi syntyä esimerkiksi silloin, kun hääpari on kuvattavana. Oma näkemykseni on, että juhlapäivän ohjelmassa pitkiä odotteluja olisi syytä välttää. Kyllähän niistä ainakin aikuiset häävieraat varmasti selviävät kohteliaasti ja kunnialla, mutta jokainen tietää, ettei pitkällinen odottelu ole kovin mukavaa. Etsisin näihin tilanteisiin parhaani mukaan ratkaisuja: Voiko jonkin asian sittenkin toteuttaa aikataulullisesti muuten kuin pitämällä kokonaista kirkollista vieraita seisomassa ja odottamassa? Ellei voi, mitä voi tehdä sen eteen, että tämä odotus olisi mukavampaa?

Häälahjat – mikä on tökerö toive vai onko mikään?

Olen itse joskus ajatellut, että rahan pyytäminen häälahjaksi on kyseenalaista. Tai siis harva kai suoranaisesti pyytää rahaa lahjaksi, mutta monessa hääkutsussa on mainittu jonkinlainen häämatkatili tai muu lahjatili.

Pidin rahan pyytämistä lahjaksi kyseenalaisena, koska… No, lähettäkää meille rahaa, kiitos oli vain aika tökeröltä tuntuva toive. Näin osa ihmisistä ajattelee edelleen. Löisin melkein vetoa, että jokainen tilinumeron sisältävä hääkutsu saa osakseen kulmien kohottelua ainakin jonkun taholta.

Siitä huolimatta, että olen sen menettelyn joskus kyseenalaistanut, päädyimme lopulta itsekin lähettämään hääkutsun tilinumeron kera. Miten tähän sitten päädyttiin?

Pyörittelimme asiaa – taas kerran – mielessämme monelta kantilta. Mietimme, millaista häälahjan hankkiminen käytännössä on. Omasta kokemuksesta tiesimme, ettei ole aina hääppöistä hommaa koettaa keksiä sopivaa lahjaa, ei varsinkaan ihmiselle, joka ei ole itselle erityisen läheinen. Oivalsimme myös, että siitä huolimatta, vaikka itsekin olen pitänyt rahan pyytämistä hieman tökerönä, pidimme sitä myös vieraan näkökulmasta helppona ja stressittömänä tapana muistaa hääparia. Silloin ei tarvitse koettaa väkisin keksiä, mitä kaveri tai serkku tai kummityttö nyt mahtaa haluta tai tarvita, eikä pelätä lahjoittavansa hääparille mitään turhaa ja tarpeetonta.

Toki ilman tilinumeroakin hääparille voi halutessaan antaa rahaa lahjaksi sileinä seteleinä. Tiedän kuitenkin, että moni tuskailee sitä, että tällainen on tylsä ja mielikuvitukseton lahja. Jos hääpari jo hääkutsussa ilmaisee, että heillä on mahdollisille rahalahjoille olemassa jokin tärkeä ja mieluisa kohde, tämä vapauttaa vieraat siitä tunteesta, että rahan antaminen on tylsää.

Loppujen lopuksi näyttäisin siis peukkua ylöspäin myös rahalahjatoiveille ja lahjatileille. Perustelen tätä juuri käytännön näkökohdilla. Raha on helppo ja vaivaton tapa muistaa hääparia myös niille vieraille, joille tavaralahjan keksiminen tuottaa päänvaivaa. Tällöin se itse asiassa on häävierasystävällinen käytäntö lievästi tökeröstä sivumausta huolimatta. Miksi vastustaa periaatteen vuoksi jotakin, joka johtaa sekä hääparin että vieraiden kannalta hyvään lopputulokseen?

On toki olemassa sekin vaihtoehto, ettei toivota suoranaisesti rahaa mutta lahjalistan avulla annetaan häävieraille vinkkejä mieluisista lahjoista. Joskus teini-ikäisenä olen itsekin ollut äidin mukana paikallisessa tavaratalossa, johon hääpari oli jättänyt lahjalistan. Siltä listalta valitsimme hankittavan lahjan. Nykyään lahjalistoja ei varmaan toteuteta tällä tavoin, mutta perusidea lienee sama.

En tyrmää lahjalistoja ideana, koska nekin auttavat osaltaan vieraita lahjan hankkimisessa ja takaavat myös hääparille mieluisia lahjoja. Lahjalistan laatimiseen saattaa kuitenkin liittyä jopa enemmän karikoita kuin rahatoiveeseen, vaikka toisin voisi ajatella. Toivotut lahjat ovat nimittäin aina jonkinhintaisia, jolloin vieraan ei ole yhtä helppo sovittaa lahjaan käytettävää rahaa kukkaroilleen sopivaksi kuin vapaasti valittavan summan antaessaan. Olen erinäisiä kertoja kuullut häihin kutsuttujen ihmisten mutinaa siitä, kuinka ”kivaa” on käydä lahjalistaan käsiksi siinä vaiheessa, kun muut vieraat ovat jo ruksineet yli kaikki kohtuuhintaiset lahjat.

Teki lahjatoiveiden suhteen sitten hääparin asemassa minkä ratkaisun hyvänsä, yksi asia on mielestäni tärkeydessään yli muiden: jokainen toivottavasti ymmärtää, että häihin kutsutaan ihmisiä eikä heidän lompakoitaan. Vaikkei vieras toisi tullessaan kuin onnittelukortin, hän on silti toivottu vieras. Tämän asenteen olisi hyvä välittyä hääkutsusta ja koko juhlan tunnelmasta, päätyy lahjojen suhteen sitten mihin ratkaisuun hyvänsä.

Tässä postauksessa on tullut käytyä läpi tiettyjä häihin liittyviä ikuisuuskysymyksiä aika perusteellisesti. Jos minun pitäisi jotenkin summata esittämiäni näkökulmia ja neuvoja, palaisin tähän ajatukseen: Miettikää tarkkaan, mitä hääjuhlalta haluatte ja mikä on tärkeää juuri teille. Muistakaa myös, että juhlimisen ytimessä on oman suuren päivän jakaminen itselle tärkeiden ihmisten kanssa, joten ottakaa heidät mahdollisimman hyvin huomioon! Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, mutta sellaisista juhlista, jotka on suunniteltu kaikkien osapuolten viihtymistä ajatellen, jää todennäköisimmin lämmin muisto mahdollisimman monelle.

Niin kliseistä kuin se ehkä onkin, oma hääpäiväni oli minulle yksi elämäni kauneimmista ja onnellisimmista päivistä. Toivon samaa jokaiselle hääparille!

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuvat  Pexels/CC0/Pixabay (ensimmäinen), Agnieszka Kaczynska/CC0/Pixabay (toinen), StockSnap/CC0/Pixabay (kolmas), floraboss/CC0/Pixabay (neljäs), Jeremy Wong/CC0/Pixabay (viides) ja Van3ssa_/CC0/Pixabay (kuudes)