Itseäni parhaiten kuvaavat asiat
Tällaiset haasteet eivät yleensä ole oikein minun juttuni, mutta kun Rosa ystävällisesti haastoi, teen poikkeuksen – ja asiaan vaikuttaa hiukan sekin, että tässä haasteessa on kivat kysymykset!
1.Mikä adjektiivi kuvaa sinua parhaiten?
Omistautuva. Olen luonteeltani melko tarkkaan tuuliviirin vastakohta – mikä se lieneekin, ehkä betoniporsas? Kun omistaudun jollekin asialle, teen sen kerta kaikkiaan ja pitkäaikaisesti. En muuta mieltäni enkä suuntaani huomenna enkä ehkä kymmenenkään vuoden päästä. Tämä tekee minusta vakaan, sitoutuneen ja edistää tavoitteitani, mutta parhaalla tahdollakaan minua ei voi kuvata yllätykselliseksi tai spontaaniksi. Minulta ei tarvitse odottaa yllätyspostikorttia toiselta puolelta maapalloa eikä minusta saa seuraa uuteen harrastukseen.
2. Mikä taito sinulla on, jonka haluaisit muidenkin oppivan?
Minä pystyn tarttumaan asioihin ja viemään ne loppuun. En vitkuttele tai jätä asioita kesken tai levälleen. Aika monillekin toivoisin tätä samaa taitoa. Muuten minulla ei ole tarvetta puuttua muiden olemisiin ja tekemisiin, mutta jos ne koskettavat omaa elämääni, niin täytyy myöntää: olen välillä yrittänyt opettaa asioihin tarttumisen ja loppuun viemisen taitoa riippumatta siitä, onko toinen osapuoli ollut vastaanottavainen sille opetukselle.
3. Jos saisit valita yhden supervoiman, mikä se olisi ja mihin sitä käyttäisit?
Vastaan tähän Tyyneysrukouksen sanoin: tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Suuri osa inhimillisestä kärsimyksestä lähtee siitä, ettei kuvattua taitoa ole, ja sen opettelu on elämänmittainen projekti. Siksi se onkin todellinen supervoima. Käyttömahdollisuudet ovat loputtomat: oma ja muiden elämän helpottaminen, mielenrauhan saavuttaminen, kyky kääntyä pois tai tykö juuri oikealla hetkellä ja oikeassa asiassa.
4. Mikä on paras neuvo, jonka olet koskaan saanut?
Olin teini-ikäinen. Samalla luokalla olevalle tytölle oli iskenyt jonkin tapahtuman johdosta kunnon vihlova teiniangsti, ja tähän opettaja antoi neuvon: mieti, mitä merkitystä tällä asialla on kymmenen vuoden päästä. Tuonhan voi ottaa myös aika vähättelevänä kommenttina, mutta etenkin aikaa myöten olen ymmärtänyt siinä piilevän viisauden. Monet asiat voivat tässä ja nyt tuntua todella loukkaavilta, noloilta tai aiheuttaa valtavan pettymyksen. Onneksi harva kamalalta tuntuva asia jaksaa tuntua kamalalta kovin pitkää, saati että niillä olisi vuosien päästä suurtakaan painoarvoa. Sen kun jaksaa muistaa, kurjiin tilanteisiin on helpompi suhtautua.
5. Mikä lapsuuden muisto saa sinut aina hymyilemään?
Vaikken ole ihminen, joka muutoin haikailisi suuremmin lapsuusaikaa, lapsuuden kesälomat olivat jotakin uskomatonta. Muistelen kaiholla ja lämmöllä loputtomia aamuja, joina sai nukkua juuri niin myöhään kuin halusi, joutilaita aamupäiviä yöpuvussa ja sitä, kun ei ollut yhtään mitään tähdellistä tekemistä. Saattoi vaikka lukea tai pelata lautapelejä, ja sellaiset päivät tuntuivat aina vain jatkuvan ja jatkuvan.
6. Jos saisit kuvata elämääsi yhdellä värillä, mikä se olisi?
Hopea. Metallisen kovaa ja naisellinen kimaltavaa, ei välttämättä aina sopivassa suhteessa mutta jossakin suhteessa kuitenkin.
7. Mikä motto tai lause ohjaa elämääsi eniten?
”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.” (Aaro Hellaakoski) Umpihankea on tullut tarvottua, ja täältä nietoksista käsin voin vahvistaa, että näin on: ellet pysy ennalta viitoitetulla tiellä, siinä vieressä on tarjolla nimenomaan umpihankea. Säänmukainen pukeutuminenkin unohtui, lumi meni saappaanvarresta sisään eikä kompassia ole, mutta näillä mennään. Eikä valmis tie houkuttele edelleenkään.
8. Mitkä kolme asiaa tekevät sinut juuri sinuksi?
Olen pystyvä, vakuuttava inhorealisti. Pystyvyys ei tässä yhteydessä tarkoita käytännön näppärää ihmemiestä, joka korjaa yhtä lailla kaukosäätimen kuin lentokoneen. Ei. Minun pystyvyyteni on sitä, että mikä minun on määrä tehdä, tulee tehdyksi eikä tekosyitä esitetä. Tekosyiden puute liittyy myös inhorealismiin: säikyttelen säännöllisesti muita sillä, että annan liian rehellisiä tilannekuvauksia, ja minua taas on vaikea säikytellä yhtään millään, koska minua ei yllätä mikään. Ehkä juuri tästä johtuen minulle on tunnustettu mitä erikoisempia asioita rikoksista lähtien.
Vakuuttavuus taas… Olen jo varsin nuorena huomannut, että kun sanon jotakin, ihmisillä on tapana uskoa se. Kerran jouduin erinäisistä syistä esitelmöimään aiheesta, josta en tiennyt juuri mitään. Googletin aiheesta varttia ennen, kun jouduin puhumaan siitä – ja sain lopulta vuolaat kiitokset suuresta asiantuntevuudestani. Tällä ominaisuudella olisi mahtavia väärinkäytön mahdollisuuksia, mutta niihin ei ole useinkaan tullut tartuttua.
9. Jos voisit antaa itsellesi yhden lahjan, mikä se olisi?
Antaisin itselleni hotelliloman. Saisin maata mukavassa hotellihuoneessa ja syödä ravintolassa jonkun muun laittamaa ruokaa, mutta ennen muuta toivoisin sellaista pikkujuttua, että joku voisi siksi aikaa ottaa kaikki vastuut harteiltani. Tarkemmin ajatellen voisin lojua sängyssä vaikka ihan kotona, kunhan saisin takuut siitä, että kukaan ei soita, minun ei tarvitse ratkoa yhtäkään ongelmaa eikä rynnätä ihmettelemään mitään katastrofia.
10. Mikä olisi elämäsi soundtrackin ensimmäinen kappale?
Tähän taitaisi kelvata monikin kesäisten tanssilavojen haikea tango, joissa taustalla soi haitari. Ehkä Satumaa. Ei mikään varsinainen sukupolvikokemus tämänikäiselle mutta kokemus kuitenkin.
Tässäpä vastaukset minun osaltani. Miltä sinun vastauksesi näyttäisivät (jos vielä ylipäätään löytyy joku, joka on tästä haasteesta yhtä jälkijunassa kuin minä)?
Lämpimin terveisin
Rouva R
Kuva Leopictures/CC0/Pixabay